Tulipallon pomppupäivä

Jos Tuli on liian pallo hypätäkseen, voimme ainakin pomppia! Kävi ilmi, että kyllä Tulipoika hyppääkin.

Lauantaina Katan oli tarkoitus pitää Tulille ja minulle estetunti. Kaipasin opettajan valvovaa silmää ensimmäiselle yhteiselle hyppykokeilullemme, sillä olin kuullut huhua Tulista, joka tuhmuroi esteillä ratsastajan tai itsensä mokaillessa. Lauantain tunti kuitenkin peruuntui Katan kiireiden takia ja päädyin menemään Tulin kanssa puomeja ihan keskenämme.

Laitoin keskiympyrälle neljä puomia, yhden jokaiselle sivulle, vaikka ympyrällä ei oikein sivuista voikaan puhua, ymmärtänette kuitenkin? Menimme ympyrää alkuun käynnissä kumpaankin suuntaan. Raviin siirtyessä Tuli alkoi jo puhista innokkaana joka askeleella ("puhh, puhh, pörr, pörr!"). Laukattuamme ekan kerran Tuli alkoi nostaa laukkaa jo ihan oma-aloitteisesti ja oli kovasti innoissaan. 

Yleensä Tulin on helpompaa laukata vasenta laukkaa kuin oikeaa, mutta nyt meillä on jo pidemmän aikaa ollut jokin mystinen tapahtumakulku, jossa oikea sujuu vasenta paremmin. Olen itse parempi oikealle ja pystyn varmaankin avittamaan Tulia oikeassa laukassa, jolloin se sujuu Tulilta hieman normaalia paremmin. Sen sijaan jos vasempaan – jonka toimivuus on yleensä ollut melko itsestäänselvää – tulee ongelma, olen minäkin hieman hukassa. Oikeassa laukassa saimme heti mentyä puomiympyrän hienosti. Vasemmassa kierroksessa taas laukkaa oli vaikea ylläpitää ja sen hakemisessa meni tovi. Alkuun ratsastinkin sitten vasemmassa laukassa ovaalia ja ylitimme vain pitkällä sivulla olevat puomit. Siitä pienensin sitten pikkuhiljaa ympyräksi ja saimme onnistuneen laukkaympyrän vasempaankin kierrokseen. Puomit kolahtelivat vähäsen, mutta Tulikin alkoi jo väsyä. 

Estetunti siirtyi tälle päivälle. Lauantain treeni oli todella mainio saada tämän päivän treenin alle. Luottamus Tuliin oli korkealla, kun tiesin herran saattavan vähän innostuakin. Innostuneen hevosen kanssa on niin mukava tehdä hommia! Tuli ei tiputtanut tai kolistellut puomeja kertaakaan! Kerran hypystä tuli hivenen hassu ja Tulilla iski pienenpieni känkkäränkkä sen jälkeen, mutta herra pääsi tästä henkisestä kolahduksesta varsin nopeasti yli ja seuraava hyppy oli jo oikein hieno. 

Kata sanoi, ettei Tulilla ole hypätty ratsastajan kanssa kovinkaan paljoa viime aikoina. Se on kuulemma hypännyt joskus metriäkin, mutta nyt viimeiseen neljään tai viiteen vuoteen sillä on hypätty selästä ehkä neljästi. Tuli kuulemma inhoaa esteitä. Irtohyppäämisen kanssa herra on ihan sujut, mutta ratsastajan kanssa Tulilla on itsevarmuus ehkä hivenen hukassa. Ilmeisesti sitä on vähän vastentahtoisesti hypytetty joskus ja kyseenalaiset valmentajat ovat rankaisseet sitä ikävästi epäonnistuneista hypyistä. Onkos se silloin ihmekään jos tulee vähän känkkäränkkää jalkojen mennessä solmuun? Toki ei aivan sovi logiikkaani, että huonomman hypyn jälkeen lähdetään kaahottamaan ja pukittelemaan. Ratsastajahan kaahottaa selässä mukana ja jos tämä pukin seurauksena putoaa, on se taatusti vihaisempi siitä kuin hassusta hypystä! Tällä kertaa kuitenkin pukeilta säästyttiin ja känkkäränkkä koostui vain vauhdista ja hassusta liikehdinnästä. Tuli tosin tuntee jo minut ja tietää, että minä en rankaise. Olen liiankin kiltti! 

Tuli innostui tänäänkin, kuten osasin vähän odottaa. Ihan tämän mittapuun innostusta kuitenkaan en odottanut. Vielä hypätessämme laukka nousi heti ajatuksesta ja loppuverryttelyyn siirryttyämme Tuli olisi halunnut vain laukata ja laukata ja laukata. Tai sitten kävellä, mutta ei ravata! Hän nosti laukan aina sopivan tilaisuuden tullen tai miksei sopimattomankin. Saimme muuten vahingossa myös superhienoa koottua laukkaa, joka sekin on Tulille normaalisti melko haastavaa. Koottu laukka tuli vieläpä siihen Tulin vaikeaan suuntaan – oikealle! Lopettelimme, kun sain Tulin menemään hienossa ravissa kokonaisen pitkänsivun molempiin suuntiin ilman laukannostoa. Tilanne oli huvittava. Periaatteessahan Tuli ei tehnyt lopputunnista enää yhtään niinkuin pyysin, mutta eipä herraa voi innostumisesta rankaistakaan! On melko hienoa, kun normaalisti hippasen laiska hevonen, jonka on haastavaa laukata, haluaa laukata ja haluaa sitä kovasti ja lisää! Positiivista oli sekin, että tänään vasemmassa laukassa ei ollut enää mitään ongelmaa. Toisaalta taas sääli, koska nyt Kata ei voinut sanoa, mistä se on johtunut ja jos ongelma palaa, olen taas hukassa!

Tuli on kovasti tukevassa kunnossa, onneksi talvi tulee ja tarhassa on vähemmän syötävää. Toisaalta on sääli, että talvi tulee, sillä maakin jäätyy. Haluaisin treenata Tulin kanssa monipuolisesti kaikenlaista (josko se mahakin siitä pienentyisi), mutta esteet jäävät kyllä tauolle maan jäätyessä. Joka tapauksessa tämän onnistuneen treenikerran myötä on selvää, että esteitä tullaan kyllä menemään jatkossakin! 

Kuvasta, videosta ja opetuksesta kiitos Katalle!