Tyttö

Kuva © Anni Jauhiainen

Minä olen 23-vuotias jousiampuja, ratsastaja, käsityöläinen ja taiteilija. Valmistuin keväällä 2016 visuaalisen teatterin ohjaajaksi tai joksikin sellaiseksi. Saatan minä esiintyäkin, tai rakennella teatterinukkeja ja rekvisiittaa. Tämä nyt ei kuitenkaan ole oleellista tämän blogin suhteen.

Olen aloittanut ratsastuksen vuonna 2003 tallilla nimeltä Kaisan talli, joka nykyään toimii nimellä Ratsutila Cavalier. Käyn siellä tunneilla edelleen, sillä pidän hevosystävällisestä lähestymistavasta, jossa kuunnellaan myös hevosen tarjouksia. Lisäksi pidän siitä, että joku on kertomassa minulle kuinka korjata virheeni. Huomaan virheeni ja onnistumiseni usein itse, mutta mukavaa on myös kun joku kertoo mistä virhe johtuu ja kuinka korjata se.

Taiteilijaurani ohella opiskelen tällä hetkellä kirjallisuutta Turun yliopistossa. Olen siis taiteilija ja opiskelija, kombinaatiolla ei juuri rikastu. Ei edes yliopistosta valmistumisen jälkeen, sillä olen valinnut kaksi melko haastavaa alaa. Kuitenkin pitkäaikaisena haavenani on hyvin pienestä asti ollut oma hevonen. En minä siitä rahasta niinkään, kunhan olisi hevonen. Hevosenomistajatkin ovat usein melko köyhiä, koska kaikki rahat menevät hevoseen. Kuitenkaan en haaveeni huomioiden saisi olla jo alkujani niin köyhä, ettei ole lainkaan varaa tuhlata hevoseen. Mikä neuvoksi? Minä en tiedä. Joko on aikaa tai sitten on rahaa. Koskaan ei ole molempia.

Ratsastajana en ole hyvä enkä huono. Minulla on ongelmakohtani, kuten varmasti kaikilla. Menetän joskus tasapainoni, kuten varmasti kaikki. Tästä ei oikeastaan ole tämän enempää kerrottavaa. Heppatyttönä olen enemmän ruunien kuin tammojen ystävä. Tai kyllä tammatkin menevät, kunhan niillä ei ole tammapäiviä turhan usein. Ruunat harvemmin järjestävät turhaa draamaa. Tulin kanssa pyörittelemme molemmat silmiämme lauman tammojen tammailuille. Draama kuuluu teatteriin!