Jousiheppakokelaita

Ratsastusjousiammuntaharrastukseeni on kuulunut säännöllisehköt treenimatkat Mäntsälään Jatilan tallille. Pienen treenirinkimme haaveissa on ollut lähempänä sijaitseva treenitalli, ja tämä haave onkin jo hyvää vauhtia toteutumassa. Turun alueen ratsastusjousiammuntaharrastukselle kuuluu varsin hyvää! Ratsutila Cavalier on näyttänyt harrastuksellemme vihreää valoa ja olemme nyt käyneet siellä muutaman kerran esittelemässä lajia hevosille. Ehkäpä pian pääsemme esittelemään lajia uusille ihmisillekin!

Luppa tutustuu nuoliin rohkeasti ja innostuneena.

Aivan ensimmäinen totuttamiskerta koostui välineiden esittelemisestä laiduntaville hevosille. Toisia kiinnosti enemmän kuin toisia, ja joitakin ihmeellinen lantiolle asetettu sulallisten raippojen teline vähän jännittikin. 

Pico tutustui nuoliin varovaisen uteliaasti, mutta uskoi myös pelokkaampien hevosten varoittelut ja poistui tarvittaessa paikalta ihan varmuuden vuoksi.

Ensimmäisen tutustumiskerran lopuksi ammuttiin lerppunuolia tauluun (ja ohi) hevosten nähden. Suurin osa rauhoittui jo syömään, vaikka korvat saattoivat vielä kääntyä nuolen napsahtaessa tauluun. 

Päätimme kouluttaa hevoset pareittain, jotta tilanteesta ei tule hevoselle epämiellyttävää vain sen takia, että jäädään yksin. Rauhallisen hevosen seura myös auttaa hieman arempaa hevosta suhtautumaan tilanteeseen. Ensimmäisellä kerralla jousiammuntakouluun pääsivät Rauni ja Luppa. Rauni oli alusta asti kuin tilanne olisi täysin normaali ja ennalta tuttu. Luppaa vähän mietitytti taulusta tuleva napsahdus, vaikka varusteet ja maalitaulu olivat yksikseen Lupalle aivan peruskauraa.  Lupan selkään ei vielä noustu, vaan hän sai seurata Raunin touhuja rohkea ihminen vieressään.

Raunin kanssa edettiin jo ensimmäisellä totutuskerralla ongelmitta laukkaan asti.

Seuraavalle totutuskerralle kokelaaksi valikoitui Milo, ja Luppa tuli vielä uudelleen tutustumaan lajiin. Miloa ei Raunin tapaan tarvinnut kauaa ylipuhua, mutta Luppa poloinen ei vieläkään aivan ymmärtänyt, mistä hassu napsahtava ääni tuli, ja pitäisikö sitä pelätä vai ei. Tällä kertaa Anni kuitenkin nousi jo Lupan selkään. Luppaa ei selkään nostetut jousivarusteet haitanneet, eikä selästä heitetyt nuolet, mutta maalitaulun ääni aiheutti edelleen säpsähdyksiä. Lupaltakin siis varmaan voisi jo ampua, kunhan vaan ei osu tauluun!

Milon kanssa edettiin Raunin tapaan laukkaan asti jo ensimmäisellä totutuskerralla! Turkuun on saatu nyt kaksi uutta jousiammuntahevosta – Rauni ja Milo! Lisääkin on tulossa, ja eiköhän Luppakin pian ymmärrä lajin idean!

Tekniikka-analyysi ja kuppisatula

Hei, taas video! Tarkoitukseni oli mennä tänään pellolle, mutta Tuli vaikutti jo laitumelta hakiessani vähän hermoheikolta ja ajattelin, että otan pelkopyllypomput vastaan mieluummin kentällä kuin pellolla. Ratsastaessa Tuli olikin lopulta oikein innostunut, keskittynyt ja vauhdikas. Joskin myös vauhdikas pakenemaan pelottavuuksia, joista yksi oli nuoltenkeräysapuun rientävä Katariina. Tuttuun tapaan Tuli täysin varoittamatta lähti muutaman pukin saattelemana kiitämään pitkin kenttää, mutta tällä kertaa pysyin kyydissä!! Seuraava pelkopyllyhetki kävi lähellä Mihain saapuessa myös seuraamaan menoa. Sitten oli vielä rekkaa ja polkupyörää, joskin polkupyörän kohdalla Tuli jo muistikin, että sitä voi vain pysähtyä kysymään minulta onko asiat pelottavia, paikalta ei tarvitse poistua aivan heti tai ei lainkaan.

Osa syy miksi pysyin kyydissä kaikki nämä jännät hetket, oli testissä ollut Mihai Cozmein suunnittelema satulan lisäosa. On meinaan tukeva! Tässä ratsastetaan puoliksi seisten ja puoliksi istuen. Ampumiseen ei tule samanlaista laiskaa otetta kuin täysin istuen, mutta seisomiseenkin saa tukea jostai muusta kuin puristavista polvista, joita en halua ratsastukseeni lisätä. Viimeksi olen testannut tällaista lisäpalaa vuosi sitten Katan kurssilla Alma-hevosen selässä, ja minähän putosin sieltä. Nyt pidinkin tästä kovasti! Oli se ainakin helpompi jousiammuntasatula kuin tämä pelkkä koulusatula, johon lisäpala on viritetty! Siltikin tekee varmasti ihan hyvää treenailla kaikenlaisilla satuloilla ja satulattakin! Olisi varmaankin ihan hyvä olla tasapainoinen ratsastaja myös ilman kuppisatulaa.

Osumien kannalta tämän päivän treeni ei mennyt järin hyvin. Tuli oli muutamaa pelästymistään lukuunottamatta innoissaan ja vauhdikas, ja fiilistelin lähinnä vauhtia ja uutta satulaa ja ampumiseen keskittyminen jäi vähän taka-alalle. Osuin tauluun kahdesti, tosin kummatkin nuolet keskelle, mutta kaikki muut nuolet ammuin ohi. Videolle onneksi sattui tulemaan toinen osumistani ja sain vähän analysoitua mitä olen tehnyt. Vetopituuteni alkaa olla jo riittävä. Vieläkin olisi varaa vetää aavistus pidemmälle, mutta olen jo tyytyväinen, että vetopituus on hevosen selästä edes tuota luokkaa. Ongelmia tuottaa nyt vetopituuden sijaan käsien linja. Vetopituus on ihan riittävän hyvä, mutta videon hutikierroksella minulla on käsien suoristaminen vielä kesken, kun jo päästän nuolen. Olen keskittynyt todella paljon nyt vetopituuteen ja olen ampunut 30–35 metristä parantaakseni sitä. Nyt pitäisikin seuraavaksi keskittyä siihen, ettei nuolta pidä päästää heti kun vetopituus on kunnossa, vaan pitää vielä odottaa kädet paikoilleen ja suoraan linjaan.

ETAT:in perjantaitreeni

Ehei, vieläkään ei siirrytty videoista takaisin kivoihin kuviin! Mutta on hei sentään lyhyt video!

ETAT:in treeneihin osallistui perjantaina vain neljä henkilöä. Keskittyminen oli melko hyvin kunnossa ja alkoi tulla jo ihan kivasti osumiakin. Jostakin syystä tyrin täysin käynnissä ammutut nuolet, mutta JOKAINEN laukasta ammuttu nuoli osui pistealueelle! Ei huippupisteille, mutta pisteille silti!! Tätä lisää ja sama meno kisoihin, kiitos!

Videoähky

Jos bloginpitäjä saa syntymäpäivälahjaksi videokameran, mitä uskotte että siitä seuraa? Aivan oikein – videoähky. Tässä se nyt tulee. 

Viime viikonloppuna kävin mökillä vielä kun kesätyöni eivät rajoittaneet aikaani. Otin luonnollisesti mukaan jousivarusteeni. Oma olkitaulunikin pääsi pitkästä aikaa olohuoneeni nurkasta käyttöön. Mammani pihakeinusta ampuminen rytmitti mukavasti tekemistä, mutta vähän ahdasta tuolla häkissä kyllä oli. En mahtunut tekemään kathraa kuten olen tottunut ja tuloksena oli jokin epämääräinen kädenlasku. Päädyin seisomaan keinun takareunassa (maalitaulusta nähden takareunassa) ja toinen ongelmani oli vetokädessä, jonka kyynärpään pelkäsin osuvan keinun toiseen laitaan. Vetokätenikin tekee siis erikoisia liikkeitä. Mutta oli kuitenkin hyvin hauskaa!

Mökiltä kotiuduttuani kävin leikittämässä Tulipojan. Tuli oli hirmuisen rauhallinen, vaikka menossa oli jokin pyöräilijöiden joukkovaellus. Tuli ei heilauttanut niille korvaansakaan! Emme saaneet avustajaa treeniin. Keksin siis erikoisia ratkaisuja selvitäkseni ilman apua. Yksi niistä oli osuminen: en voi ratsastaa nuolten päältä, jos ne ovat nätisti taulussa. Olisipa kisoissakin aina näin rento ja mukava meno!

Tänään ratsastin Tulin kanssa ilman satulaa. Tarkoitus oli vähän kiduttaa itseäni Tulin ravissa ja jumpata Tulia kumpaankin suuntaan. Päädyin menemään volttikahdeksikkoa. Tuli oli tänäänkin varsin rohkea. Rekkoja tuli ja meni, mutta Tuli käyttäytyi kuin rohkeat hevoset! Tulin laumaan on saapunut myös uusi tamma ja Tuli on tähän aivan rakastunut. Eihän sitä tietysti sovikaan pelkopyllyillä, kun pitää flirttailla tammalle ja näyttää kuinka rohkea on! Onneksi Tuli sentään unohti orileikkinsä kun keksin hänelle muuta ohjelmaa. 

Päästin Tulin takaisin laitumelle liehakoimaan tammojaan ja siirryin itse jousiammuntatreenin pariin. Mihai halusi tarkistaa, että jouseni toimii hyvin ja valvoi sitten hetken ampumistani 30 metristä, joka olisi minulle nyt hyvä treenietäisyys. Etäisyys opettaa tekniikkaa; en yksinkertaisesti voi hutiloida jos haluan nuolen yltävän niin kauas! Turhauttavan osumattomuuden jälkeen siirryin hetkeksi tekemään Matsi-ryhmään tulleen haasteen ja ammuin jumppapallon päältä. Nyt etäisyys oli vähemmän kuin 30 metriä, ei nyt liikaa haastetta kuitenkaan! Tulipallon päällä treenaus ilman satulaa ja 30 metristä ammutut nuolet tekivät tehtävänsä, eikä tämä mennyt yhtään niin huonosti kuin mitä ennakkoon ajattelin, vaikka pallon päälle oli todella vaikea päästä.

Lopuksi vielä pieni loppukevennys! Ehkä yritän laittaa blogiini jossain välissä taas kuviakin näiden ainaisten videoiden sijaan.