Jotenkin kummasti vapaapäivät täyttyvät hevosilla, eikä kesässä ole aikaa millekään muulle kuin töille ja treeneille. Tosin millekäs muulle sitä aikaa pitäisi muka olla?
Perjantaiaamu alkoi aikasella aamutreenillä, jonka alkuperäinen tarkoitus oli kuljettaa Sunny Annin Pinkki-ponin tallille ja testata, miten treeni sujuu vieraassa paikassa. Turussa oli kuitenkin joku perhanan pirulainen käynyt tuikkaamassa jätekasan tuleen ja myrkyllisen savun varoitus muutti suunnitelmamme. Koska olimme kuitenkin kaikki heränneet aikaisin, päätimme hyödyntää aamun ja treenata Sunnyn kanssa ihan kotitallilla.
SM-kisoihin valmistautuminen jatkuu. Näissä treeneissä ei tullut yhtään nollalaukkaa, mutta hieman liian usein nuoli kopsahti tauluun pisteettömälle alueelle! Vielä pitäisi panostaa parempiin pisteisiin. Mittasin triple shotin ajat videolta jälkikäteen, joten ne ovat vain suuntaa antavia. Lisäksi rata oli alkupäästä hieman liukas ja mutainen, joten nostin useasti laukan vasta lähtöviivan ylittämisen jälkeen, minkä takia sekunteja tuli rataan muutama lisää. Sunny-ressukka oli myös helteen uuvuttama. SM-kisoissa tuskin on yhtä paljon aikaa taulujen välillä ja Sunny tuskin ottaa aikamiinuksia. Triple shotissa ensimmäinen taulu on hieman liian kaukana lähdöstä ja hieman liian lähellä toista taulua, sillä emme voineet sijoittaa taulua Inkkari-ponin hengailukatokseen. Taulut ovat noin 10 m päästä radasta, jotta kisoissa 7 m etäisyys tuntuisi helpolta.
Sunnyn kanssa treenattuani siirryinkiin moikkaamaan Tulipoikaa, joka hänkin oli helteen takia melko laiska ja rauhallinen. Toisaalta laiska ja rauhallinen on oikein hyvä mielentila peltoseikkailuun: Tuli ei jaksa olla pölö!
Olen ottanut tavaksi lauleskella kaikenlaista epämääräistä ratsastaessani, jotta muistaisin hengittää. Kyseinen tapa on tietysti hieman kiusallinen, jos joku sattuu saapumaan yllättäen paikalle, tai jos vaikkapa tekee ratsastuksestaan videoita...
Tulipoika pääsi siis peltoradalle, ja ammuttiin kaikissa askellajeissa. Radan suuntaa on muutettu ja nuolet ammutaan nyt metsään päin, koska pellosta niitä ei löydä millään, jos sattuu ampumaan ohi. Tulille tämä oli ensimmäinen kerta, kun ammuimme metsään päin laukassa (kävellen olen käynyt radan esittelemässä hänelle jo aiemmin). Otin varmuuden vuoksi radalle pehmeät vaahtomuovitaulut, sillä siellä valmiina olevat taulut pitävät pelottavia napsahduksia. Käynnissä ne eivät Tulia haittaa, mutta ehkäpä kuitenkin laukassa haittaavat. Tuli oli oikein fiksusti ja teki pelästymisensä kuten kaikki normaalit hevoset: vain vähän säpsähtämällä ja jännittymällä, mutta ilman villejä loikkia tai poistumisia. Superponi!
Tulipoika pääsi siis peltoradalle, ja ammuttiin kaikissa askellajeissa. Radan suuntaa on muutettu ja nuolet ammutaan nyt metsään päin, koska pellosta niitä ei löydä millään, jos sattuu ampumaan ohi. Tulille tämä oli ensimmäinen kerta, kun ammuimme metsään päin laukassa (kävellen olen käynyt radan esittelemässä hänelle jo aiemmin). Otin varmuuden vuoksi radalle pehmeät vaahtomuovitaulut, sillä siellä valmiina olevat taulut pitävät pelottavia napsahduksia. Käynnissä ne eivät Tulia haittaa, mutta ehkäpä kuitenkin laukassa haittaavat. Tuli oli oikein fiksusti ja teki pelästymisensä kuten kaikki normaalit hevoset: vain vähän säpsähtämällä ja jännittymällä, mutta ilman villejä loikkia tai poistumisia. Superponi!