lauantai 29. heinäkuuta 2017

Laukkaa läpi vapaapäivien!

Jotenkin kummasti vapaapäivät täyttyvät hevosilla, eikä kesässä ole aikaa millekään muulle kuin töille ja treeneille. Tosin millekäs muulle sitä aikaa pitäisi muka olla?




Perjantaiaamu alkoi aikasella aamutreenillä, jonka alkuperäinen tarkoitus oli kuljettaa Sunny Annin Pinkki-ponin tallille ja testata, miten treeni sujuu vieraassa paikassa. Turussa oli kuitenkin joku perhanan pirulainen käynyt tuikkaamassa jätekasan tuleen ja myrkyllisen savun varoitus muutti suunnitelmamme. Koska olimme kuitenkin kaikki heränneet aikaisin, päätimme hyödyntää aamun ja treenata Sunnyn kanssa ihan kotitallilla. 

SM-kisoihin valmistautuminen jatkuu. Näissä treeneissä ei tullut yhtään nollalaukkaa, mutta hieman liian usein nuoli kopsahti tauluun pisteettömälle alueelle! Vielä pitäisi panostaa parempiin pisteisiin. Mittasin triple shotin ajat videolta jälkikäteen, joten ne ovat vain suuntaa antavia. Lisäksi rata oli alkupäästä hieman liukas ja mutainen, joten nostin useasti laukan vasta lähtöviivan ylittämisen jälkeen, minkä takia sekunteja tuli rataan muutama lisää. Sunny-ressukka oli myös helteen uuvuttama. SM-kisoissa tuskin on yhtä paljon aikaa taulujen välillä ja Sunny tuskin ottaa aikamiinuksia. Triple shotissa ensimmäinen taulu on hieman liian kaukana lähdöstä ja hieman liian lähellä toista taulua, sillä emme voineet sijoittaa taulua Inkkari-ponin hengailukatokseen. Taulut ovat noin 10 m päästä radasta, jotta kisoissa 7 m etäisyys tuntuisi helpolta.

Sunnyn kanssa treenattuani siirryinkiin moikkaamaan Tulipoikaa, joka hänkin oli helteen takia melko laiska ja rauhallinen. Toisaalta laiska ja rauhallinen on oikein hyvä mielentila peltoseikkailuun: Tuli ei jaksa olla pölö!


Olen ottanut tavaksi lauleskella kaikenlaista epämääräistä ratsastaessani, jotta muistaisin hengittää. Kyseinen tapa on tietysti hieman kiusallinen, jos joku sattuu saapumaan yllättäen paikalle, tai jos vaikkapa tekee ratsastuksestaan videoita...

Tulipoika pääsi siis peltoradalle, ja ammuttiin kaikissa askellajeissa. Radan suuntaa on muutettu ja nuolet ammutaan nyt metsään päin, koska pellosta niitä ei löydä millään, jos sattuu ampumaan ohi. Tulille tämä oli ensimmäinen kerta, kun ammuimme metsään päin laukassa (kävellen olen käynyt radan esittelemässä hänelle jo aiemmin). Otin varmuuden vuoksi radalle pehmeät vaahtomuovitaulut, sillä siellä valmiina olevat taulut pitävät pelottavia napsahduksia. Käynnissä ne eivät Tulia haittaa, mutta ehkäpä kuitenkin laukassa haittaavat. Tuli oli oikein fiksusti ja teki pelästymisensä kuten kaikki normaalit hevoset: vain vähän säpsähtämällä ja jännittymällä, mutta ilman villejä loikkia tai poistumisia. Superponi!

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

SM-valmisteluja

SM-kisapaidat ovat täällä!



ETAT treenaa ratsastusjousiammunnan lisäksi nyt myös muita SM-kisamenestykseen vaadittavia taitoja. Leirielämää ja teltanpystytystä! Maalitaulu alkaa napsahdella ihan kiitettävästi ja ammuntaan on löytynyt jonkinlainen rytmi ja sujuvuus. Vielä ne toisaalta ehtii kadottaakin.



Treeniradalle on rakennettu Korean 2-shot lähes oikeilla mitoilla (täysin oikeita ei puiden takia onnistunut laittaa). Lisäksi on treenattu nuolten nappaamista laukassa ja havaittu, että se vaatii paitsi nappaajalta taitoa, myös nuolenpitäjän on pidettävä nuolta oikein. Voisi kuvitella, että löysästä otteesta nuoli olisi helppo napata, mutta itseasiassa nuoli onkin helpompi napata mukaan tiukasta otteesta! Kukakohan ja mitenköhän nuolia tullaan pitämään SM-kisoissa?

Hups...

Nyt, kun treeni alkaa sujua yleensä melko hyvin, olisi aika miettiä tämän vuoden tavoitteet. Viime vuotinen tavoitteenihan oli jotakin niinkin korkeaa kuin pysyä selässä ja osua kerran. Nyt voisi jo ehkä toivoa parempaa. Toisaalta kuitenkin tunnen itseni ja tiedän, että tulen jännittämään aivan valtavasti. Tavoitteeksi voisi ottaa sen, etten anna jännityksen pilata suoritustani, mutta se on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Voisin myös ottaa tavoitteeksi, etten ratsasta yhtään nollalaukkaa, mutta jännittämiseni huomioiden en ehkä uskalla sellaistakaan tavoitella. Entäpä, jos tavoitteeni olisi, etten vedä yhtäkään kokonaista ratatyyppiä nollapistein? Eli että osuisin jokaisella ratatyypillä edes kerran. Se kuulostaa melko kohtuulliselta, ja se oli tavoitteeni toukokuun Postal Matchissa, se tosin ei silloin täyttynyt. Tunnen itseni myös siinä, että jos asetan tavoitteeni liian korkealle enkä saavuta niitä, minua harmittaa todella paljon. Siksi haluaisin pitää tavoitteeni melko matalina, mutta kehittyykö sitä koskaan, jos aina tavoittelee helppoa?  

Olkoon tavoitteeni siis tänä vuonna olla ratsastamatta yhtään nollarataa. Nollalaukkoja saa tulla (ei tietenkään mielellään), mutta jokaisella ratatyypillä johonkin on osuttava! Selässä pysyminen taas? No, ehkä pidetään sekin tavoitteena. Vielä on tosin testaamatta, miten Sunny käyttäytyy vieraassa paikassa. Kotona ilman Inkkari-ponin läsnäoloa rauhallisesta ja kiltistä tammasta löytyy melko tuhma vaihde. Toimiiko sama vaihde myös kaukana kotoa, kun Inkkari-poni ei ole mailla halmeilla?

Koitetaan nyt edes olla vakuuttavia!

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Uutiskooste

Mitä kuuluu Ratsutila Cavalierin jousiheppakokelaille?


Willestä saatiin uusi varma jousiammuntaratsu. Luppaa epäilyttää ääni edelleen, mutta ensimmäiset nuolet päästiin jo ampumaan!

Mitä kuuluu ETAT:in treeneille?


Turun treeniringin treenit jatkuvat edelleen säännöllisesti. Viime aikoina treeneissä on taas ollut melko vähäisesti porukkaa, ja olemmekin päätyneet treenaamaan vähän eriskummallisempiakin asioita. 

Minun Punapupustani hajosi jänteenpaikka ja jousi joutui Mihai-jousilääkärille korjattavaksi. Jouduin treenaamaan välissä vanhalla Kayallani. Ensimmäinen nuoli herätti valtavaa hilpeyttä, kyllä on kevyt jousi! Kuitenkin kevyt jousi oli mainio väline hassuun kikkailutreeniin.

Videolla onkin jo maasta tehdyn vedon arvostustuokio, mutta pidetään nyt pieni arvostustuokio vielä tällekin. Huolimatta siitä, etten lerppu-Kayallani osunut mihinkään, veto näyttää ihan hyvältä. Näitä kun tekisi vielä Punapupunkin kanssa, niin eiköhän tämä jotenkin jo sujuisi. Pahoittelen, ettei kuvasta oikeastaan erota juuri mitään. Tämä on screenshotti jo valmiiksi huonolaatuisesta videosta. 

Mitä kuuluu Tulipojalle?

Tulipoika on alkanut suunnitella ja toteuttaa tatuointeja. Eikö ole hieno?
Ilman satulaa laitumella ei ollutkaan aivan niin hyvä idea. Ja arvatkaa, oliko minulla taas jalassa liukkaat Starlight-ratsastuslegginsit? No oli tietysti. Nehän minulla oli viimeksikin kun putosin. 

Tänään ratsastin kentällä ihan satulan kanssa ja ammuin muutaman (14) nuolen korjatulla Punapupulla. Osuin vain kolme kertaa ohi!