torstai 31. elokuuta 2017

Kisaa kisan perään – Postal Match

SM-kisojen jälkeen en ole juurikaan ehitnyt ampumaan, enkä ole hetkeen oikein ehtinyt Tuliakaan kunnolla paijaamaan. SM-kisoja varten treenasin sattuneesta syystä pääasiassa Sunnyn kanssa ja Tuli on poloinen jäänyt vähemmälle huomiolle. Voiko asiaa paremmin hyvittää, kuin kisaamalla yhdet viralliset kisat myös Tulin kanssa?


Postal Match Raisiossa 28.8.2017

Radalle oli pakko laittaa napsahtavat taulut, sillä kisan vaatimuksissa oli tietynkokoiset taulut, eikä napsahtamattomia pehmotauluja ollut riittävän suuria. Tulista ei oikein koskaan tiedä, millä tuulella hänen lennokas takapuolensa on. On päiviä, joina Tuli ei pelkää juuri mitään ja on päiviä, joina Tuli pelkää aivan kaikkea. Tuli vaikutti hyvin uneliaalta ja rauhalliselta, mikä oli sekä hyvä että huono merkki. Toisaalta unelias Tuli ei jaksa tehdä mitään kierreheittopyllykohtauksia, mutta toisaalta unelias Tuli ei myöskään kiinnitä ympäristöönsä mitään huomiota, jolloin maalitaulun napsahdus saattaa olla juuri se hirveä yllätys, jonka takia sitä pyllyä sitten kuitenkin on heitettävä. 

Tulin rohkeutta koeteltiin jo mopolauman merkeissä. Minä jo hetkeksi pelästyin, että sieltä tulee taas se satapäinen mopomiitti, jonka alta viime kesänä pääsimme usein vain täpärästi pois. Sentään mopotulva kesti vain pienen hetken, ja Tuli vain kohteliaasti paheksui niistä lähtevää kovaa ääntä. 

Sain ennen kisan alkua mennä radan kerran käynnistä tai paikaltaan ampuen kertoakseni Tulille, että tällä kertaa meillä on tällaiset taulut. Tulia ei tuntunut asia haittaavan. Sitten aloitimme kisan. Ensimmäinen harjotuslaukka meni valtavan hienosti. Sitten ensimmäiset kaksi kisalaukkaa menivätkin nollapistein. Ensimmäisellä laukalla Tuli kiihdytti heti nuolen napsahtaessa ensimmäiseen tauluun (taas perhana sille pisteettömälle alueelle!!) ja koska valmistauduin heittopyllykohtaukseen, en ampunut toista nuolta. Heittopyllykohtausta ei kuitenkaan tullut. Toisella laukalla Tulin vauhti tuntui kovalta, enkä ollut varma onko Tuli kauhuissaan vai tekikö hän vain tosissaan parhaansa, jotta voisin saada vähän aikabonustakin (sori Tuli, juoksit ihan turhaan lujaa, kun en ampunut!). Selkään kun ei näe hevosen ilmettä, että osaisi tarkkaan sanoa millä fiiliksellä nyt ollaan. Toisen laukan jälkeen aloin kuitenkin jo luottaa siihen, ettei heittopyllykohtausta tule ja että voisin kyllä ampua vauhdista huolimatta. Tuli oli kaiken luottamukseni arvoinen! Hän meni lujaa (ollakseen Tuli) ja antoi taulujen napsahdella. Vauhti tosin saattoi hieman vaihdella laukan aikana, joka sotki rytmiäni (taas huomataan, että voisi todella kannattaa jossakin muodossa treenata sitä rytmin sotkemista antamatta sen vaikuttaa ammuntatekniikkaan). Vauhti vaihteli jonkin verran myös laukkojen välillä. Harjoituslaukan aika oli 14,90 sekuntia, josta olisi kisalaukkana tullut aikamiinusta. Kisalaukat mentiin pääasiassa 11-12 sekuntiin, mutta yksi hämmentävä 10 sekunnin vauhtiaikakin tuli. Vauhti-Tuli!

Minusta tuntui, että ammuin vuorotellen todella hyvin tai todella huonosti. Paras laukkani oli Korean3-radan viimeinen laukka, jolla jalustimeni tuntui lähtevän irti ja siitä huolimatta ammuin ensimmäiseen tauluun neljä pistettä, keskimmäiseen viisi ja viimeiseen taas neljä. Tuntui, että laukat menivät parhaiten silloin, kun minulla oli jokin taustaongelma. Olen oikein tyytyväinen tulokseen, vaikka kaksi nollalaukkaani vähän harmittaakin. Voisin kyllä korealaiselle radalle ottaa vastedes tavoitteeksi  sen, ettei yhtään nollalaukkaa tule. Nollalaukoistani huolimatta ylsin pisteilläni saamaan HA1 Grading -tuloksen (eli sen huonoimman, mutta edes sen!). Ja meniväthän nämä paljon paremmin kuin toukokuun Postal Match Isossakyrössä. 


Kisaan osallistui maanantaina vain minä ja Mira Carla-ponilla. Katariina teki saman radan vielä tiistain puolella. Kisa oli 9 laukan mittainen, eikä yksi hevonen olisi jaksanut kahta ratsastajaa samana päivänä, siksi näin. Lisäksi Postal Match käytiin Suomessa Tuusulassa. Postal Match on siis kilpailu, jonka jokainen voi suorittaa tahollaan ja pisteet lähetetään sitten kansainväliseen IHAA:n listaan. Vaikka näennäisesti meitä oli maanantaina vain kaksi kilpailijaa, oli kyseessä melko isot kisat! Pienet, mutta suuret! 

Kansainvälinen sijoitukseni oli 41/129!

tiistai 29. elokuuta 2017

SM-kisat 2017

 Ratsastusjousiammunnan SM-kisat 
12.-13.8.2017

Kylläpäs vierähti aikaa ennen kuin sain toimeksi kirjoittaa SM-kisakuulumisia, mutta tässä niitä nyt tulee. 

Kisat olivat kaksipäiväiset, mutta kisaajat hevosineen saapuivat paikalle jo perjantaina totuttamaan hevosia rataan (ja sen vieressä eleleviin kotieläinpuiston epäilyttäviin asukkaisiin).  Sunny-parka oli viety kauas ystävästään Inkkarista, mutta toisin kuin kotonaan Sunny ei vieraassa paikassa Inkkaria juuri kaipaillut. Kotieläinpuiston lampaat, varsinkin ne kaikkein pienimmät vauvalampaat arveluttivat aluksi vähän, eikä paikallaan seisominen kuulunut Sunnyn osaamisalueeseen lainkaan. Tunnusmusiikikseni valikoitui Ulta Bran Laulu asioista, kun aloin taas jo liiankin tuttuun tapaani lauleskella pitääkseni hengitykseni tasaisena ja sitä kautta hevosenkin rauhallisempana. Lopulta Sunny käyttäytyi oikein hienosti ja vein sen treenin jälkeen talliin oikein hyvillä mielin valmiina kilpailuun. Laulaminen minulle jäi päälle koko kisan ajaksi, mutta se piti jännityksen oikein hyvin aisoissa ja kerrankin tuntuu, että ammuin kisoissa oikeasti oman tasoni arvoisesti enkä alisuoritunut minkään kipsilukkojännityksen takia!


Kilpailu alkoi lauantaiaamuna unkarilaisella radalla, jossa ensimmäistä taulua voi alkaa ampua hyvin kaukaa – kuten kuvan ilmeestäkin näkyy, niin kaukaa, ettei sinne asti oikein edes näe (saati osu). Unkarilaisella radalla nuolia voi ampua niin monta kuin ehtii ja kaikki osumat lasketaan. Päätin kuitenkin, että ammun joka tapauksessa vain aikabonuksiin vaadittavat kolme nuolta ja keskityn erityisesti keskimmäiseen tauluun. Front shotin kanssa olisi voinut odottaa myöhemmäskin ja ampua sen lähempää, mutta pelkäsin mokaavani nokituksessa keskimmäiselle taululle jos jättäisin ensimmäisen taulun ampumisen liian myöhäiseksi. Osumia tuli paljonkin, mutta aivan liian usein pistealueen ulkopuolelle! Perhana! Minulle toisaalta oli saavutus jo sekin, että sain taulun napsahtamaan kerran front shotissa ja kerran back shotissa, vaikkakaan nuoli ei napsahtanut pisteille asti. Kaikki pisteeni haalin keskimmäisestä taulusta ja aikabonuksista. Keskimmäiseenkin tauluun olisi kyllä kannattanut osua useammin... Laukkoja oli kuusi, joista kolme meni nollapistein. Toisaalta unkarilaista rataa on hirveän vaikea treenata kotona, jos ei halua joko hukata nuoliaan tai osua niillä kohteisiin, joihin ei välttämättä kannattaisi.

Lauantai jatkui suomalaisen radan parissa. Suomalaiselta radalta päällimmäiseksi jäi mieleen se, kuinka tärkeää minulle voisi olla harjoitella myös rytmin menettämistä, tai lähinnä sitä, ettei sen menettäminen vaikuta ampumiseen. Suomalaisella radalla ensimmäinen taulu on maassa ja olin aikeissa ampua sitä, mutta Sunny vähän kyttäsi taulua ja väisti sitä viime hetkellä. Toisaalta videolta katsottuani olisin kyllä voinut koittaa ampua sitä silti... Mutta on helppoa olla jälkiviisas. Toinen taulu tuli ammuttua liian aikaisin ja huonolla tekniikalla, koska ensimmäisen maalin yllättävä ampumatta jättäminen sekoitti rytmini. Hevonen tulee ratsastaa kujaan ja kolmas taulu sijaitsee aivan kujan alussa. Siinä pitää oikeastaan valita, että yrittääkö ampua taulua vai varmistaako hevosen kujaanmenon. Itse yritin molempia. Sain hevosen kujaan ja yritin ampua kolmostaulun backshottina, mutta kiirehdin, koska taulu ei kuitenkaan ollut back shot asennossa, vaan selvä side shot. Sitäkin muuten voisi harjoitella... Side shotiksi asetellun taulun ampumista backshottina. Voi tulla tilanteita, joissa kyseinen taito olisi hyödyllinen. Ja onhan minulla teoriassa back shot -taito, mutta tässä pitäisi saada kuntoon se mentaalipuoli, että tässäkin pitää ampua keskittyen ja hyvällä tekniikalla, vaikka taulu menikin ohi jo kauan sitten. 

Neljäs taulu on front shot, johon luulin osuneeni, mutta lopulliset pisteet saatuani selvisi, että olin taas napsauttanut nuoleni pistealueen ulkopuolelle. Viidennen taulun – back shotin – sen sijaan ammuin kahden pisteen alueelle. Nappasin nuolen nuolenpitäjältä, mutta en saanutkaan nuolta nokitettua sujuvasti (minä, joka en melkein koskaan mokaa nokituksessa?!), joten kuudes taulu jäi ampumatta kokonaan. Seitsemännen taulun ampumisen tuhosi taas nokituspulmista johtunut rytmin katoaminen. Kahdeksas taulu oli jälleen maassa, ja Sunny siirtyikin raviin juuri sen kohdalla. Olisi siis ollut aivan turhaa ampua, koska ravista ammuttuja osumia ei lasketa. Suomalainen rata on todella kiva, mutta valtavan vaikea. Lisäksi: Kenellä on kotona ravirata, jotta sitä voisi harjoitella?!


Lauantai-iltana oli tarkoitus nauttia leirielämästä ja grillata. Sääherrat olivat hieman toista mieltä. Vaikka perjantain ja lauantain välinen yö nukuttiinkin tyytyväisinä teltassa etanoiden keskellä, siirryimme Miran kanssa majoitusmökin keittiön lattialle lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi. 

Sunnuntaina oli vuorossa vain korealainen rata. Luotin omaan korealaisosaamiseeni vielä aamulla todella vankasti. Kisasin itse viimeisessä ryhmässä ja ehdin nähdä melko paljon muiden suorituksia joko yksittäisiä laukkoja tai koko suorituksen. Siinä kohtaa tajusin, että muutkin vetävät korealaisella valtavan hyvin. Ehkä minun taitoni eivät olekaan riittävät?! Taso oli huomattavasti korkeampi kuin viime vuonna (tosin myös minä olen onneksi kehittynyt viime vuodesta) enkä osannutkaan enää oikein arvioida omaa suorituskykyäni. Onko realistista ottaa tavoitteeksi, etten saa yhtään nollalaukkaa, tai onko realistista ottaa tavoitteeksi osua jokaiseen tauluun? 

Korealainen alkoi kahdella kierroksella single shotia. Olipa tavoitteeni sitten kumpi hyvänsä, nyt olisi pakko osua, ja minähän osuin! Seuraavana vuorossa oli kaksi kierrosta double shottia ja osuttuani ensimmäisellä niistä molempiin tauluihin, vahvistin tavoitteekseni sen, että haluan osua jokaisella laukallani jokaiseen tauluun. Toisellakin double shot kierroksella osuin molempiin tauluihin, vaikka back shotissa kävikin noin sekunnin myöhästyminen nokitusongelman takia (taas?!). Siirryimme serial shottiin, jossa tauluja oli viisi. Tässä kohtaa mokasin, sillä lähestyimme koko kilpailun viimeisiä laukkoja. Paineet kasvoivat. Ja päätin olla antamatta niiden kasvaa ja rauhoittelin itseäni: Älä ota paineita, sulla on tässä viisi mahdollisuutta! Tällä kierroksella osuinkin sitten vain kahteen tauluun! Koko kisan viimeiselle kierrokselle tajusin mistä serial shotissa on kyse:
Ei ole viittä mahdollisuutta – on yksi mahdollisuus viisi kertaa! 

Kisojen viimeisellä laukallani osuin jokaiseen viiteen tauluun. Sain jopa yhden tiikerin eli viiden pisteen osuman ja yhden neljän pisteen osuman! Loput osuivat bravuurilleni eli kahden pisteen alueille. 

Sijoitukseni olivat seuraavat:
Unkarilainen rata: 26,4 pistettä, sija 15/26
Suomalainen rata: 6 pistettä, sija 9/24
Korealainen rata: 52,5 pistettä, sija 6/26 (+ Grading HA2)

Kokonaiskisan sijoitus: 9/26 

Täytyy tunnustaa, että en osannut odottaa sijoittuvani TOP-10 joukkoon ja olen kyllä valtavan iloinen! Sunny oli tasainen ja käyttäytyi todella nätisti. Korealaisella radalla häntä alkoi vähän harmittaa viimeiseksi lähtijäksi jääminen, mutta hän oli silti hallinnassa. Radat hän meni 10-12 sekuntiin, joka oli melko hyvä vauhti. Korealaisella tuntui, että Sunny olisi voinut mennä hieman lujempaakin ja olisin silti ehtinyt nokittaa taulujen välissä ongelmitta, mutta en hennonnut pyytää väsyneeltä Sunnylta enempää. Lisäksi olin todennut jo suomalaisella radalla, ettei rytmin sotkeminen ole ampumiselleni hyvä idea. En siis ottanut turhia riskejä ja pyytänyt nopeuteen muutoksia kesken radan. Sunny kuitenkin laukkasi jokaisen laukan tasaista vauhtia alusta loppuun. Tämän parempaa kisahevosta en olisi voinut toivoa enkä saada! Kiitos tuhannesti Eerolle, että sain lainata Sunnya!


Tässä vielä videokooste koko suorituksestani. 

Kuvista kiitos: Fanni Snellman

torstai 10. elokuuta 2017

Hungry Hungarian


Korealainen rata ja sideshotit ovat alkaneet sujua treeneissä kohtalaisen hyvin. Aina on varaa parantaa, mutta kuitenkin. Unkarilaisesta radasta ei voi sanoa samaa. SM-kisoissa tulee olemaan unkarilainen rata, mutta sen treenaaminen on todella hankalaa. Ilman kunnon nuoliverkkoja tai muutoin sopivaa ympäristöä unkarilainen rata on vain loistava keino hukata tai rikkoa kaikki nuolet. Lisäksi taulujen nostaminen parin metrin korkeuteen vaatisi tietynlaisen telineen, jonka väkertäminen taas on oma hommansa. ETAT onkin treenannut unkarilaista rataa lähinnä sovellettuna versiona hevosilla ja ilman.


Yksi vaikeuksia tuottava ongelma treenissä oli tarhan puut. Frontshottia oli mahdoton ampua siitä kohtaa, mistä olisin halunnut. Se piti joko ampua aivan tolkuttoman aikaisin, jolloin mahdollisuus osua on melko olematon, tai sitten niin myöhään, ettei keskimmäistä taulua varten välttämättä ehdi nokittaa. Valintojen maailma... Kuitenkin keskitaulu on lähellä ja se on helppo sideshot, joten tekniikkani vielä toistaiseksi tulee olemaan se, että yritän haalia pisteet keskimmäisestä taulusta ja aikabonusten toivossa saada ammuttua myös ensimmäistä ja viimeistä. Kuitenkaan en haluaisi ampua ensimmäistä ja viimeistä taulua VAIN aikabonusten toivossa, vaan haluaisin etenkin front shotin ampua kuitenkin sellaiselta etäisyydeltä, jossa osuminen on mahdollista, mutta josta ehdin vielä nokittaa keskimmäiseen tauluun. Backshotin kanssa toisaalta olen jo vähän luovuttanut. En saa backshot-tekniikkaani kuntoon enää ennen SM-kisoja, joten ammun taakse toivoen parasta, mutta en laskisi pisteidensaantia backshottien varaan.


Onneksi unkarilaishätääni pelastamaan järjestettiin Ali Ghoorchianin kurssi Hempyölin tallilla. Kurssi oli hyvä esimerkki siitä, kuinka aina ei voi vaikuttaa saamaansa hevoseen. Kurssin aikana minulle suunniteltu hevonen vaihtui kolmesti. Toivoin hitaanpuoleista Fanttia, joka on niin korkea puoliveritamma, että sen selästä jopa parin metrin korkeuteen nostetut maalitaulut olisi todennäköisesti pitänyt kuitenkin ampua alaspäin. Sunny tulee todennäköisesti SM-kisoissa olemaan melko nopea, mutta toivoin kurssikaverikseni hevosta, jonka selässä ehtisin ajatella. Kun unkarilaisen radan treenimahdollisuudet ovat niin rajalliset, olisin mielelläni treenannut asian ensin ajatuksella kuntoon, ja siirtänyt sitten samat ajatukset nopeampaan tahtiin ja tositoimiin kisoihin. Fantti-parka kuitenkin osoittautui kipeäksi, joten hevoseni meni vaihtoon. Minulle suunniteltiin nopeaa suomenhevostamma Sillaa. Radalla oli riitävästi jarrutusmatkaa ja olin nähnyt Sillan pysähtyvän nätisti, joten tamman nopeus harmitti vain siksi, että kaipaamaani ajatteluaikaa jäisi vähemmän. Sillalla oli kuitenkin jo kaksi muutakin ratsastajaa ja tamma alkoi osoittaa väsymisen merkkejä. Tarjolla olevista hevosista vain Ruttu-ponilla oli vielä virtaa toimia minunkin kurssiratsunani. Ruttu oli mennyt ensimmäiset laukkansa melkoista vauhtia, mutta sekin alkoi minun kohdallani jo hieman väsyä. Ruttu meni siis minun kanssani 90 m radan 10-11 sekuntiin. Vauhti olikin oikein hyvä treenivauhti. En ehtinyt ajatella aivan niin tarkkaan kuin halusin, mutta vauhti oli jo lähempänä tulevaa kisavauhtia ja oli mukavaa huomata, että voin ampua ensimmäisen taulun mieleiseltäni etäisyydeltä ja ehdin silti nokittaa keskimmäiseen tauluun. Parhaat osumat tulivat keskitauluun, joten pidän tärkeänä sitä, että saan ammuttua sen oikeasta kohtaa ja ilman turhaa hosumista. Ruttu-poniin rakastuin oikein kovasti! Tosin taidan aina ihastua kaikkiin jousiammuntaratsuihin?

Tässä muistilista kisoja varten:
- Frontshottiin jousikäsi ylös, jotta nuoli ei laskeudu ennen taulua
- Älä aliarvioi keskitaulua. Vaikka se näyttää helpolta, keskity siihen!
- Seuraa backshotissa taulua katseella, älä käännä katsetta välillä eteenpäin!

Videolta näkee hyvin, kuinka vielä ensimmäisen laukan aikana muistin seurata viimeistäkin taulua katseellani, mutta kuinka lahjakkaasti unohdin tehdä samoin kaikilla lopuilla laukoilla. Se, että kääntyy vasta ampuakseen on paha tapa paristakin syystä. Et voi tähdätä, jos et tiedä missä kohde on. Lisäksi nuoli ottaa vauhtia ja suuntaa kääntyvästä kropasta, ja jos laukaisun tekee yhdessä kääntymisen kanssa, nuoli lähtee liikaa vasemmalle. SM-kisoissa aion kuitenkin satsata keskimmäiseen tauluun, mutta yrittää ampua myös ensimmäisen taulun hyvin. Kuten sanoin, backshot vaatisi vielä lisää harjoittelua, johon juuri nyt ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia. Backshotit ammun siis vain aikapisteiden ja hyvän tuurin toivossa. 

Jos minun pitäisi metsästää kasvispihvini unkarilaiselta radalta ja voisin syödä vain teurastettuani maalitaulun, saattaisin jäädä nälkäiseksi. 


Nälkäiseksi oli jäänyt myös Rauni-poni, joka koitti pahimpaan nälkäänsä maistella nuolia. Picolle tarjoiltiin porkkanaa ja taas saatiin Turun alueelle yksi jousiheppa lisää!

Seuraava blogipäivitykseni onkin sitten SM-kisojen jälkeen! Hurjaa!