World Cup & European GP -kilpailu, Unkari

Tämän vuoden ekat kisat ulkomailla on nyt kisattu! Kisapaikkana oli Némethy Akadémia Unkarin Pomázissa. 

Saavuimme Pomáziin myöhään tiistai-iltana. Ennakkoon varattu taksi haki meidät lentokentältä ja kuljetti hotellillemme. Pian hotelliin saavuttuamme tajusimme, ettei paikka oikeastaan ollut hotelli lainkaan, vaan jokin uskonnollinen yhteisö, joka tarjosi myös majoituspalveluita. Alun perin meidät oli kyllä tarkoitus majoittaa hotelliin, mutta hotelli olikin täynnä. "Herran huoneeksi" ristimämme rakennus soveltui kuitenkin nukkumiseen – meillä oli huone, jossa oli riittävästi sänkyjä, peittoja ja tyynyjä. Huoneen ovea ei kuitenkaan saanut lukkoon, joten kannoin koko viikon kaikkea arvokkaana pidettävää, esimerkiksi passiani, takkini rintataskussa. Vaikka toisaalta, kukapa nyt Herran huoneesta mitään varastaisi!

Keskiviikkona meidät haettiin hotellilta kisapaikalle syömään aamupalaa ja suorittamaan hevosvalintaa. Sääherrat eivät olleet keskiviikkona puolellamme. Kenties nämä pakanalliset ystäväni olivat loukkaantuneet siitä, että vietin yöni toisenlaisen Herran huomassa. Hevosvalintojen aikaan rankkasade kasteli kaiken ja muutti maan äkkiä kuravelliksi. Katselin toinen toistaan suurempia hevosia, joista mikään ei näyttänyt tulevalta kisahevoseltani. Kaipasin jotakin näppärän kokoista ratsua tasaisin askellajein. Puolalaista rataa varten myös nopea käännettävyys olisi etu. Valtamerialuksen kokoista hevosta on hankalampi kääntää, kun laivan miehistöä tulisi tiedottaa kaksi minuuttia ennen – enkä sitä paitsi tiedä kumpi puoli on paapuuri ja kumpi tyyrpuuri. 

Pian päädyin pieneen poniin nimeltä Dolfi. Toinen suomalainen, Nuppu, oli jo valinnut sen kisaratsukseen ja suositteli sitä. Olin nähnyt ponin vain tarhassa, mutta luotin Nupun sanaan siitä, että poni olisi todella kiva. Rankkasade viivytti hevosvalintoja ja suuntasimme lounaalle. Lounaan jälkeen oli vielä mahdollista testata ratsuja, mutta mukavuudenhaluisena ja rajallisesti vaihtovaatteita pakanneena päätin olla sopivasti prinsessa, enkä mennyt sateeseen testaamaan ponia. Luotin siihen, että ehtisin tutustua poniin lämmitellessäni korealaista rataa varten. 

Korealainen rata 

Torstaina kilpailtiin korealainen rata. Ehdin ottaa ponin kanssa käyntiä ja vain hieman ravia ennen oman ryhmäni aloittamista. Ensimmäinen laukka ponin kanssa olikin jo kilpailun ensimmäinen harjoituslaukka. Radan hiekka oli syvää ja päätin mennä ensimmäisen laukan hoputtamatta ponia lainkaan. Aika oli noin 17 sekuntia, joten vauhtia tarvittaisiin lisää. Sain hoputettua ponin noin 13-sekuntiseen aikaan. Olisin halunnut mennä vielä hieman lujempaa, mutta syvässä hiekassa ja itseni hieman suureksi tuntien en raaskinut pyytää ponilta enempää. Yllätyksenä, tai ehkä lähinnä tottumisen puutteena, minulle tuli se, että vaikka poni laukkasi melko hidasta vauhtia, lyhyt askelpituus aiheutti kiireen tunteen ampumiseen. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi istunut tällaisen pienen ponin kyydissä. 

Korealainen rata ei pisteiden osalta mennyt juurikaan paremmin kuin viime vuoden suoritukset. Jäin jälleen HA1-tasolle, vaikka mahdollisuudet parempaan olivat olemassa. Vetoni oli todella lyhyt jo ennen kisaa, eikä asiaa varsinaisesti helpottanut se, että olin saanut toisen olkapääni kipeäksi kantamalla käsimatkatavaroitani. Myös lyhyt poniaskel kannusti lyhyeen vetoon, sillä minun oli vaikea löytää sopivaa rytmiä ampumiseeni. Toisaalta osun aivan hyvin lyhyelläkin vedolla, kunhan keskityn riittävästi. Pidemmän päälle haluan kyllä saada vetoni kuntoon ja tarkkuuden paranemaan, mutta kisasuoritus ei ole tämänkaltaisten muutosten paikka.

Vaikka pisteet olivat melko samat kuin viime vuoden suorituksissa, joissain asioissa koin myös kehittyneeni. Osuin kummallakin double shot -kierroksella ainakin yhteen tauluun – viime vuonna vedin tästä usein nollat. Triple oli edelleen hieman hakemista. En onnistunut keskittymään yhteen tauluun kerrallaan, vaan panikoin jo vähän valmiiksi seuraavaa. Suurin kehitys on kuitenkin tapahtunut siinä, että sain toiseksi viimeisellä kierroksellani osuman kaikkiin serial shotin viiteen tauluun! Neljännen taulun paniikki ei iskenyt! Myös viimeisellä kierroksellani osuin neljänteen tauluun, vaikka mokasin ensimmäisen ja kolmannen. Ajauduin viimeisellä kierroksella hieman lähelle radan aitaa, eikä ratatolppien keilailu jalalla varsinaisesti auttanut keskittymiseen. 

Puolalainen rata 

Puolalainen rata oli alun perin tarkoitus kilpailla ensimmäisenä kisapäivänä, mutta rankkasateen takia rata oli vielä torstaina liian liukas. Niinpä puolalaisen radan vuoro oli perjantaina. Unkarin maaperä oli erikoinen – se kastui sateessa heti mutaiseksi, mutta toisaalta kuivui auringon paistaessa aivan hetkessä. Perjantaina vain yksi kohta radasta oli kurainen ja turvallisuussyistä sääntöihin tehtiin pieni poikkeusjärjestely. Radalle oli pakko ottaa pätkä ravia, ja jos siinä epäonnistui, joutui tekemään ylimääräisen lenkin saaden mittavasti aikasakkoa. Mielestäni tämä pakollinen ravisiirtymä oli todella hyvä. Se takasi paitsi turvallisuuden, mittasi myös ratsastustaitoja ja hevosenhallintaa, jotka ovat puolalaisella radalla melko tärkeässä osassa. Minä kilpailin vasta kymmenennessä ryhmässä iltapäivällä ja pakollinen ravipätkä oli ehtinyt kuivua, mutta sama sääntö päti tietysti kaikille ratsukoille. 

Puolalainen rata oli sopivan haastava, mutta ei liian vaikea. Oikeastaan vaikein juttu radassa oli todella lähellä olevat taulut. Taulujen ollessa aivan radan vieressä, oli kunnolliseen vetoon todella vaikea keskittyä, ja aivan liian lyhyt veto jäi päälle. Vetoni on normaalistikin lyhyt, mutta ei sentään aivan niin lyhyt kuin tällä puolalaisella radalla! Rata oli niin pitkä, että se ratsastettiin vain kerran. Kierros meni kuitenkin vähän tutustumiseksi, eikä minulla ollut täyttä luottoa poniini eikä ampumiseeni. Jäi sellainen olo, että toinen kierros olisi mennyt huomattavasti paremmin, jos sellaisen olisi saanut ratsastaa. Poni toimi täydellisesti, minulla ei ole mitään moitteen sanaa. Poni antoi täydelliset mahdollisuudet menestyä, mutta koska olin itse aivan turistina radalla ja keskityin enemmän poniin kuin ampumiseen, ei osumia juuri tullut. Poni pysyi jopa aikarajassa ja saimme hieman aikapisteitä! Tällä kertaa pääsin myös ylittämään maaliviivan ponini kanssa, enkä tutustunut maaperään kuten Ranskassa. Silti sain tästä suorituksesta vähemmän pisteitä kuin Ranskassa! Puolalaisen radan suoritukseeni voi tutustua tarkemmin tältä videolta, johon olen höpissyt myös kommenttiraidan. 

Unkarilainen rata 

Lauantaina oli jäljellä unkarilainen rata. Olisin oikeastaan halunnut kilpailla unkarilaisen radan ensin ja korealaisen viimeiseksi, mutta tällaisia valintoja ei valitettavasti kisaajana saa tehdä. Suunnitelmani unkarilaisen radan suorittamiseen oli häilyvä. Antaisinko Dolfin mennä hitaasti ja tykittäisin nuolia mahdollisimman paljon, vai pyytäisinkö ponilta hieman enemmän vauhtia ja ampuisin muutaman nuolen tarkasti ja hyvin? Unkarilaisen radan hiekka ei ollut yhtä syvää kuin korealaisella, joten suunnitelmakseni päätyi ponin hoputtaminen ja muutama keskitytty nuoli.

Dolfi oli selvästi unkarilaisten kouluttama ratsastusjousiammuntaratsu. Korealaisella radalla sain hoputettua sen 13-sekuntiseen vauhtiin ja ajattelin saman riittävän loistavasti unkarilaiselle, mutta Dolfi suostui menemään kanssani noin 16-sekuntisia laukkoja. Unkarilaiset ratsastavat unkarilaista rataa hitaasti ja ampuvat paljon – ja pärjäävät todella hyvin! Siksi he myös opettavat hevosilleen, että unkarilaisella mennään hitaasti ja korealaisella lujempaa. Vaikka yritin hoputtaa Dolfia, vastauksena oli "hei, tää on unkarilainen!" eikä vauhtia tullut. Kisasuoritukseni osui myös päivän helteisimpään aikaan ja Dolfi oli kovasti halukas lähtemään kotiin. 

Harjoituskierroksillani osuin yhden tai kaksi nuolta tauluun. Ensimmäisellä kisakierroksellani päätin vielä yrittää ampua mahdollisimman monta nuolta vauhdista piittaamatta, ja lopputuloksena oli nollakierros. Kaikki nuoleni osuivat taulujen kulmiin ja väleihin. Palasin siis alkuperäiseen suunnitelmaani, että yritän ampua muutaman nuolen hyvin. Suurimmalla osalla kierroksista osuin kaksi nuolta tauluun – sekin on edistystä viime vuoteen! Sen sijaan kolmen osuman kierroksia tuli vain yksi – ja se olikin viimeinen kierros. Viimeisellä kierroksellani päätin ampua ensimmäisen nuolen hieman lähempää, sillä ehtisin kyllä silti ampua front shotin vielä uudelleenkin. Lähestyessäni maalitornia olin näkevinäni yhden nuolistani aivan keskellä taulua ja jäin hämmentyneenä tuijottamaan sitä: Onko siinä nuoli vai ei? Sitten muistin, että oli siinä nuoli tai ei, minun tulisi ampua lisää. Sain toisenkin osuman frontiin. Sitten vielä neljä pistettä keskimmäisestä taulusta! Kaikkien kierrosten olisi pitänyt olla tällaisia!

Unkarilainen rata oli myös rytmin kannalta hankala. Olin jo paremmin tottunut ponin pieneen laukka-askeleeseen, eikä se enää juurikaan haitannut. Sen sijaan 16-sekuntiseen laukkaan oli hankalaa löytää sopivat kohdat ampumiseen. Nollakierrokseksi päättyneen ensimmäisen kierrokseni jäljiltä halusin ampua huolellisemmin tarkoista paikoista, jotta saisin nuoleni varmasti tauluun enkä niiden väliin. Jouduin kuitenkin aina joko hieman odottelemaan sopivaa hetkeä tai kiirehtimään siihen. Sähläsin myös nokituksen kanssa varsinkin back shoteissa. En ikinä sählää nokituksessa, miksi nyt sähläsin?! 

Pisteiden kannalta unkarilainenkaan rata ei ole viime vuodesta juuri kehittynyt. Myöskään mentaalipuoli ei ollut samalla tavalla kasassa kuin viime vuonna tai nyt korealaisella radalla. Unkarilaisen yhdeksän kisalaukkaa tuntuivat ikuisuudelta ja mieliala laski jokaisen kierroksen jälkeen. Olen kuitenkin iloinen, että viimeisellä kierroksella sain ensimmäisen ampumani nuolen kaukaa aivan keskelle taulua. Viimeinen kierros antoi hieman toivoa tulevaan. 

Kotiläksyksi 

Kuten kaikki varmasti arvaavat, kisasta jäi kotiläksyksi vedon pidentäminen. Tilaukseen meni kevyempi jousi. Jaksan kyllä vetää nykyistänikin, mutta ehkä saan vetoni paremmin kuntoon, jos treenaan välissä hieman kevyemmällä. Juuri, kun pari postausta aiemmin herättelin toiveita, että voisin suorittaa tämän kauden yhdellä jousella... Heh! Jousi on sentään muuten samanlainen kuin nykyinen, vain hieman kevyempi. Uskon, että tässä tapauksessa uudesta jousesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. 

Palasimme Suomeen vasta maanantaina iltalennolla, joten ehdimme olla päivän kuunteluoppilaina Wojtek Osieckin ja Ali Ghoorchianin kursseilla. Wojtekin kurssilta sain hyviä ideoita sekä maasta-ammunnan että oman istuntani treenaamiseen, en malta odottaa, että pääsen taas kunnolla treenaamaan (kevyemmällä jousellani)! 

Korealainen rata: 49,965 | HA1 | 40/57
Puolalainen rata: 19,553 | 41/55
Unkarilainen rata: 66,729 | HA1 | 48/57

Kokonaiskisa 46/57