Jatilan sunnuntaitreeni 12.3.2017 ja muita jousijuttuja
Suuntasimme taas pitkästä aikaa kolmen naisen voimin Jatilan tallille Mäntsälään. Tällä kertaa toivoin alleni kirjavaa hevosherraa nimeltä Sierra. Tykästyin häneen kovasti!
Ostin uusia nuolia ja pääsin testaamaan niitä lauantaina maasta käsin. Suurin osa lauantaina käyttämistäni nuolista oli edelleen vanhoja Aftermath-nuoliani, mutta otin lauantaina mukaani pari uutta testatakseni niitä. Nokit tuntuivat aika kivalta enkä ehkä aiokaan vaihtaa näiden nokkeja (ellen sitten sitä mukaan kun niitä mahdollisesti hajoaa). Nuolet ovat pidempiä kuin vanhat nuoleni ja halusin testata niitä vielä ennen lyhentämispäätöstä. Lauantaina olin uusiin nuoliini kovin tyytyväinen. Ne tuntuivat suuren osan ajasta tietävän tehtävänsä ja suuntasivat keskelle taulua vanhojen nuolten harhaillessa. Nämä on ammuttu noin 10 m päästä.
Sunnuntaina mukanani Jatilassa oli yksi lyhennetty uusi nuoli, kolme pitkää uutta ja neljä vanhaa nuolta. Hevosen selästä en tällä kertaa huomannut kummempia eroja nuolten välillä. Aloitimme käynnistä ja ammuimme jonossa neljään samalla suoralla olevaan tauluun. Tämän jälkeen uudistimme rataa hieman ja aloimme mennä yksitellen ravissa. Muistin ja osasin seistä jalustimilla käynnissä. Ravissa päädyin keventämään taulujen välissä, mutta pyrin nousemaan jalustimille ampumisen ajaksi. Laukka puolestaan nousi hieman nihkeästi ja söi keskittymistä niin, että aivan totaalisesti unohdin miettiä omaa asentoani ampuessa. Olisin halunnut mennä vielä yhden laukan, jotta olisin voinut miettiä vielä sekä ampumista että asentoani. Kun oivallus Sierran laukkavenkoilusta oli saatu, olisi ehkä ollut mahdollista keskittyä olennaiseen. Aika kuitenkin loppui kesken.
Radan ensimmäinen maali oli front shot, joka tuntuu tällä hetkellä äärimmäisen vaikealta. Taulu tuntuu pitkään liian kaukaiselta ja heti seuraavassa hetkessä onkin liian lähellä. Etenkin front shotin maalitaulun ollessa maan tasolla, sen ampuminen tuntuu hankalalta. En tosin ole varma, olisiko se yhtään helpompi jos se olisi korkeammalla.
Toiseen maaliin osuin todella hyvin ja usein, yleensä jopa hyvin lähelle keskikohtaa tai ainakin pistealueelle. Toinen maali oli kohtisuorassa radan kanssa, tuttu juttu!
Kolmas maali oli myös kohtisuorassa, mutta hyvin pian kaarteen jälkeen ja minulla oli usein kaarteen ohjaus vielä kesken. Taulu oli myös siitä hankala, ettei se pidä juuri mitään ääntä. Mielestäni osuin siihenkin verrattain usein, mutta videolta sitä on vaikea huomata.
Olin yllättynyt siitä, kuinka hyvin back shot sujui! Siihenkin osuin melko hyvin (ainakin silloin kun en pudottanut nuolta nokittaessani........) ja huomasin suurta parannusta aiempiin back shotin harjoittelukertoihini. Apua saattoi olla myös tasaisesta ratsustani, joka ei Zirkonin tapaan alkanut kiihdyttää juuri radan lopussa.
Tänään kävin moikkaamassa Tulia, joka sattuikin olemaan lounaalla juuri saapuessani. Aloitin siis treenailemalla jousiammuntaa maasta.
En suostunut menemään lähemmäs taulua. Ammuin koko treenin 20–25 metrin päästä taulusta. Uudet nuoleni ovat vanhoja painavampia ja tässä etäisyydessä sen kyllä huomasi. Vanhojenkin nuolten kanssa oli vaikeuksia "yltää" tauluun, mutta etenkin uusilla lento jäi lyhyeksi ja ne päätyivät laskeutumaan taulun alle. Vanhoja nuolia puolestaan on lähempänä taulun keskikohtaa jopa kolme kappaletta. Yrittäessäni nostaa nuolten lentokorkeutta, tähtäys hävisi. Sain nuolet lentämään ylemmäs, mutta useimmiten ohi taulun. Olipa turhauttavaa! Onneksi Tuli oli mukavalla päällä!
Tulin tehotiistait
Viikko sitten tiistaina sää oli hirveä. Tai onhan se ollut hirveämpikin, mutta kun uskoin kevään jo tulleen, ikävä hyinen tuuli ja lumikuurot lasketaan hirveän sään tunnusmerkkeihin. Kenttä oli vielä jäinen ja epätasainen, joten vein Tulin pellolle. Kauhuirvistin jo valmiiksi, sillä tuulisella säällä Tulilla on usein vaikeuksia erottaa mikä rapina on tiikeri ja mikä on lehti. Kuitenkin Tuli yllätti positiivisesti eikä hätkyillyt lainkaan. Hän ei pelännyt mitään! Vauhtiakin herralla oli. Peltokaan ei ollut pohjaltaan paras mahdollinen, sillä jäätyneet vesilätäköt saattoivat yllättää kesken hyvän vauhtisuoran. Ravailimme kuitenkin paljon ja annoin Tulin ottaa pari laukkapätkääkin pellon parhaimpaan kohtaan. Tämän jälkeen Tuli tosin päätti, että haluaa vain ravata ja laukata pellolla, ja kun minä pyysin loppukäyntejä, Tuli ilmoitti voivansa siinä tapauksessa yhtä hyvin lähteä takaisin talliin. Se on joko vauhdikkaasti tai ei lainkaan!! No, huijasin Tulia käynti-ravisiirtymillä haluamaani suuntaan ja vaivihkaa pois pellolta tekemään loppukäynnit kentälle. Siellä sain raipan käteeni ja kas kummaa Tulia alkoi taas kiinnostaa mennä toivomaani suuntaan KÄVELLEN.
Tänään kenttä olikin pienen pientä loskaista kohtaa lukuunottamatta aivan sula. Mutainen ja märkä tosin. Tuli oli jälleen vauhdikkaalla päällä. Ravit olivat lennokkaat ja aikansa ravattuaan Tuli pyysi itse lupaa laukkaan. Laukat otimme pääty-ympyrälle molempiin suuntiin kun pohja nyt oli vihdoin niin hyvä, että uskalsin ottaa laukassa muutakin kuin suoria pätkiä. Kesken laukan kuitenkin vasen jalustin irtosi satulasta! Tuli oli onneksi innokkuudestaan huolimatta hyvin kuulolla ja heti huomattuaan ratsastajan tenkkapoon hän pysähtyi ja seisoi nätisti odottamassa pulmatuokion ratkaisua. Jalustin siis jäi jalkaani, mutta jalustinkoukku petti. Sain jalustimen takaisin satulaan, mutta en voinut laskea sille enää juurikaan painoa. Se siitä keventämisestä sitten! Lopun aikaa istuin löllykkänä satulassa. Ravikin tuntui yllättäen mahdolliselta istuttavalta kun oli aivan pakko, ja satula oli kuitenkin jalustimia lukuunottamatta tukemassa heiluvaa ruhoani. Noh, toivottavasti satula saadaan kuntoon. Nyt kevään ja kesän koittaessa haaveilen jatkossakin vauhdikkaista treeneistä, eikä mainitsemani heiluva ruho pysy vauhtikyydissä ilman jalustimia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti