tiistai 28. helmikuuta 2017

Tulin vauhtipäivä


Moi! Tytöllä on vähän flunssaa. Se siis antoi mun kirjoittaa blogiin tällä kertaa. Itse se makaa sängyssä ja rohisee. Sillä oli kyllä vähän flunssaa jo eilen, mutta se tuli silti leikkimään mun kanssa. Mulla oli tosi paljon virtaa ja Tyttö koitti kanavoida sitä ihan vääriin juttuihin, kuten pohkeenväistöön. 

Siis oikeesti, onko mitään tylsempää?
Sain ravaillakin, mutta Tyttö ei palkinnut mua mun hienosta ravista, koska ei kuulemma pysy siellä kyydissä lampaankarvasatulalla, ja oli tarkoitus keskittyä tänään johonkin muuhun! Pyh!
Se ravaileminen oli ihan kivaa, kunnes Tyttö alkoi sitten pyytää taas sitä tyhmää pohkeenväistöä!
Sitten Tyttö sentään jo tajus kysyä, että laukattaisko vähän...
Vähän?! Laukataan paljon!
Ja laukataan lisää!
Tytölle jäi edelleen mysteeriksi, että pelästyinkö mä vai innostuinko mä. Otin muutaman koikkaloikan ja ihan vähän heitin peppua, ja Tyttö mätkähti lumeen! Ihme tyyppi! Itse päätin puhista sitten vielä pitkän aika järkyttyneenä pusikolle, koska siellä ehkä oli jotain tai sitten ei. Ainakin piti naamioida se hassuttelu pelästymiseksi kaiken varalta!
Tässä hyvä vinkki kaikille heppakamuilleni: Jos ratsastuksesta ei tule tarpeeksi nameja ja nälkä ehtii yllättää, heittäkää ratsastaja alas, niin saatte ainakin uuden selkäännousunamin! Katsokaa kuitenkin, ettei se loukkaa siinä pudotessaan. Pitää heittää se alas niin, että se pystyy vielä kiipeämään takaisin kyytiin.

Nojoo, mä tosiaan vähän viipotin. Sain laukata vielä senkin jälkeen kun Tyttö oli kerran pudonnut. Olin sitten jo ihan nätisti ja rauhallinen. Sitten Tyttö anto mulle ohjaa ja sano että mun pitää KÄVELLÄ! Kuvitelkaa, KÄVELLÄ! Mun piti kävellä niin kauan, etten enää puuskuttanut. Tuolla lumessa juokseminen oli aika raskasta, mutta kyllä se nyt silti kävelemisen voittaa. Mikähän siinäkin oli, että piti mennä kentälle vaikka pellolla olisi ollut paljon enemmän tilaa viipottaa... Ihan hölmöjä nuo ihmiset pyyntöineen.


Hölmöistä pyynnöistä puheen ollen! Tyttö koittaa opettaa mulle jotain outoa temppua. En oo vielä ihan varma mitä pitäisi tehdä. Suuhun pitää ottaa jotain epämääräisiä juttuja, mut kuitenki herkkua saa sitten kun sen ottaa pois suusta. Välillä Tyttö pistää juttuja maahan, ja vaikka alan potkia niitä kuten palloakin, niin Tyttö ei ole tyytyväinen! Saisi olla kyllä selkeempi pyynnöissään. On se silti ihan kiva Tyttö, sillä on nameja. 

Kuulemisiin!

Ylhäisin terveisin
Kreivi Tupeerius

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti