keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

SM-valmisteluja

SM-kisapaidat ovat täällä!



ETAT treenaa ratsastusjousiammunnan lisäksi nyt myös muita SM-kisamenestykseen vaadittavia taitoja. Leirielämää ja teltanpystytystä! Maalitaulu alkaa napsahdella ihan kiitettävästi ja ammuntaan on löytynyt jonkinlainen rytmi ja sujuvuus. Vielä ne toisaalta ehtii kadottaakin.



Treeniradalle on rakennettu Korean 2-shot lähes oikeilla mitoilla (täysin oikeita ei puiden takia onnistunut laittaa). Lisäksi on treenattu nuolten nappaamista laukassa ja havaittu, että se vaatii paitsi nappaajalta taitoa, myös nuolenpitäjän on pidettävä nuolta oikein. Voisi kuvitella, että löysästä otteesta nuoli olisi helppo napata, mutta itseasiassa nuoli onkin helpompi napata mukaan tiukasta otteesta! Kukakohan ja mitenköhän nuolia tullaan pitämään SM-kisoissa?

Hups...

Nyt, kun treeni alkaa sujua yleensä melko hyvin, olisi aika miettiä tämän vuoden tavoitteet. Viime vuotinen tavoitteenihan oli jotakin niinkin korkeaa kuin pysyä selässä ja osua kerran. Nyt voisi jo ehkä toivoa parempaa. Toisaalta kuitenkin tunnen itseni ja tiedän, että tulen jännittämään aivan valtavasti. Tavoitteeksi voisi ottaa sen, etten anna jännityksen pilata suoritustani, mutta se on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Voisin myös ottaa tavoitteeksi, etten ratsasta yhtään nollalaukkaa, mutta jännittämiseni huomioiden en ehkä uskalla sellaistakaan tavoitella. Entäpä, jos tavoitteeni olisi, etten vedä yhtäkään kokonaista ratatyyppiä nollapistein? Eli että osuisin jokaisella ratatyypillä edes kerran. Se kuulostaa melko kohtuulliselta, ja se oli tavoitteeni toukokuun Postal Matchissa, se tosin ei silloin täyttynyt. Tunnen itseni myös siinä, että jos asetan tavoitteeni liian korkealle enkä saavuta niitä, minua harmittaa todella paljon. Siksi haluaisin pitää tavoitteeni melko matalina, mutta kehittyykö sitä koskaan, jos aina tavoittelee helppoa?  

Olkoon tavoitteeni siis tänä vuonna olla ratsastamatta yhtään nollarataa. Nollalaukkoja saa tulla (ei tietenkään mielellään), mutta jokaisella ratatyypillä johonkin on osuttava! Selässä pysyminen taas? No, ehkä pidetään sekin tavoitteena. Vielä on tosin testaamatta, miten Sunny käyttäytyy vieraassa paikassa. Kotona ilman Inkkari-ponin läsnäoloa rauhallisesta ja kiltistä tammasta löytyy melko tuhma vaihde. Toimiiko sama vaihde myös kaukana kotoa, kun Inkkari-poni ei ole mailla halmeilla?

Koitetaan nyt edes olla vakuuttavia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti