ESRAJA:n seuramestaruuskilpailut 29.7.2018

Tulosspoileri jo heti alkuun!

ESRAJA:n seuramestaruudet järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Kisa syntyi omasta aloitteestani ja sai heti kannatusta ESRAJA:n hallituksen taholla. Päävastuu järjestämisestä oli minulla itselläni, mutta onnekseni taustajoukoissa oli muitakin. Kilpailu oli mahdollista suorittaa heinäkuun ajan itsenäisesti ns. etäsuorituksena, tai suorituksen saattoi tulla tekemään viralliseen kisaviikonloppuun 28.-29.7. Hersby Stallgårdeniin. Itse tein paitsi olosuhteiden pakosta myös käytännön syistä suoritukseni kisaviikonloppuna. Minun kun olisi todennäköisesti pitänyt olla paikalla joka tapauksessa. Kilpailu oli järjestetty niin, että Hertsbyn hevosella kilpailevien tuli olla paikalla koko viikonloppu, vaikka omat suoritukset sijoittuivat samalle päivälle. Tämä mahdollisti sen, että saimme toimitsijoita kilpailua varten, mutta kilpailijat saisivat silti keskittyä rauhassa myös omaan suoritukseensa. Lauantaina juoksin siis itse toimitsijana. Hyvästä suunnitelmasta huolimatta toimitsijoita oli alimiehitys ja jouduin itse juoksemaan kirjurin ja nuolenkerääjän toimen välillä. Lauantain jälkeen oli todella sellainen olo, että urheilua oli harrastettu. Muutamat kyykyt tuli tehtyä rata-aitojen ali.

Korealainen rata

Oma kilpailuvuoroni oli sunnuntaina ja kilpailu alkoi korealaisella radalla. Kilpailtava rata oli korean 123, eli kahdella laukalla ammuttiin yhteen tauluun, seuraavat kaksi kahteen tauluun ja lopuksi kaksi kierrosta kolmeen tauluun. 

Kuva © Fanni Snellman

Minulla oli vaikeuksia päästä kilpailufiilikseen, sillä järjestäjän paineet eivät tahtoneet väistyä. Onneksi sain itselleni sunnuntaiksi aivan loistavan sijaisen, joka hoiti kunnialla kirjurin hommat ja muut järjestelyt, ja pyöritti kisaa onnistuneesti (kiitos Enni!). Parin kierroksen jälkeen uskalsin jo suunnata keskittymiseni kisaan, mutta havahduttuani siihen, etten ole suorittanut kahta ensimmäistä kierrosta kovin vahvasti, sain hirveän taulupaniikin. Aloin siis hosua ja räiskiä nuolia niin lyhyin ja kauhein vedoin, että en usko ampuneeni yhtä huonosti sitten vuoden 2016 SM-kisojen... Kolmas ja neljäs kierros, eli double shotit, menivät siis todella surkeasti. Sain vain yhden osuman ja yksi back shotiin ampumani nuoli kimposi pois, sillä ammuin sen liian lerpusti ja liian aikaisin (nuoli saapui taululle niin viistosti, ettei jaksanut lävistää taulua).

Kuva © Fanni Snellman

Viidennelle kierrokselle Romina-ratsuni ei olisi halunnut lähteä lainkaan. Kiersimme ratsastuskentän (jonka kulmasta rata lähtee) muutaman kerran ravissa, teimme parit äkilliset suunnanvaihdot juuri ennen radalle menoa ja lopulta lähdimme parin perkeleen saattamana radalle. Sopivasti sisuuntuessani unohdin taulupaniikkini ja sain osuman jokaiseen kolmeen tauluun. Viimeisellä kierroksella jouduin taas taistelemaan Rominan kanssa radalle menemisestä, mutta saatuani sen radalle se toimi moitteetta. Ensimmäinen nuoleni kuitenkin kimposi taulusta pois ja pieni taulupaniikki iski jälleen. Seuraavista tauluista sain yhden pisteen kummastakin. Voi jo arvata, että kokonaispisteet jäivät tällä suorituksella hyvin vähäisiksi. 

Pisteet: 23,14 (ei gradingia) 

Sijoitus: 6/23

Unkarilainen rata

Iltapäivällä vuorossa oli unkarilainen rata, josta olen alkanut pitää korealaista enemmän. Taulupaniikilta on helppo välttyä, sillä vaikka joku nuoli ei osuisikaan, voi aina yrittää uudelleen! Pääsin jo paremmin kisafiiliksiin, mutta jouduin jo toiselle harjoituslaukalle pyytämään itselleni TALUTTAJAN, jotta pääsimme Rominan kanssa radalle. Radalla Romina toimi tasaisen täydellisesti, mutta tyttöjä nyt vain joskus kiukuttaa, ja Romina oli tällä kertaa päättänyt, että radalle meno ei todellakaan huvita. Korealaisen suorituksellani sain sen sentään radalle parilla perkeleellä ja päättäväisyydellä, mutta nyt nekään eivät auttaneet. Kun sain apulaisen saattamaan meidät radan alkuun, laukka nousi joka kerta ja vauhti oli melko tasainen 14 sekuntia. 

Unkarilaista suoritin huomattavasti paremmalla fiiliksellä kuin korealaista. Sain kahdella kierroksella kolme nuolta tauluun! Laskeskelin päässäni pisteitä suorituksen aikana (tätä ei todellakaan saisi tehdä) ja tajusin olevani melko lähellä HA3-gradingia. Viimeisellä kierroksella taulupaniikki palasi. Ensimmäinen nuoli ei osunut – hätäännyin eikä seuraavakaan osunut. Pelkkä back shot ei nyt riittäisi, enkä saanut sitäkään tauluun! Viimeisestä kierroksestani tuli siis nollakierros – enpä ole niitäkään ampunut unkarilaisella radalla sitten viime kesän... Jäin yhdeksän pisteen päähän HA3-gradingista. Ne yhdeksän pistettä olisin hyvinkin voinut saada sillä viimeisellä kierroksella, jos olisin keskittynyt ampumiseen panikoimisen sijaan. Harmittaa! 

Pisteet: 48,03 (HA2) 

Sijoitus 4/23  

Kokonaiskisa

Korean 123 -rata tuntui olevan vaikea monelle. Vaikka en ole tyytyväinen tuloksiini (olisihan sitä nyt pitänyt yltää edes gradingeille!), sijoituin hyvin kuudenneksi. Pisteeni ja sijoitukseni unkarilaisella nosti minua vahvemmin kokonaiskisassa ja lopulta sijoituin viidenneksi! Täytyy sanoa, että huonon korealaisen jälkeen en osannut aavistaa tätä, vaikka toki kuskatessani laatikollista palkintoja (kiitos niiden hankkimisesta Annille!) Turusta Sipooseen, toivoin niistä edes jonkun palaavan kanssani Turkuun.

Toivottavasti seuramestaruuksista saadaan jokavuotinen perinne! Kisoja ei ole ilman järjestäjiä, ja järjestäjät usein kisaavat itsekin. Itse en ainakaan lähtisi järjestämään tällaista tapahtumaa, ellen saisi siitä itselleni sen, että saan itsekin kilpailla. Toisaalta järjestäjän ja kilpailijan asemassa oleminen on hankalaa. Onneksi olen tänä vuonna kiertänyt jo useammat kilpailut, joihin olen saanut vain saapua kilpailijana ilman järjestäjän paineita. Tässä huomasi hyvin sen, että järjestäjyys on hieman pois suorituksesta. Samalla ehkä kilpailijuus on hieman pois järjestäjyydestä. Pitäisi tehdä reiluja ratkaisuja ja päätöksiä. Aikatauluissa, lähtölistoissa, lähtöryhmissä, ongelmatilanteissa, kaikessa tulisi ajatella reiluutta ja tasavertaisuutta, mutta samalla on jatkuvasti kyseenalaistettava itseään. Olenhan päättänyt tämän nyt näin, koska se on kaikille reiluinta, enkä koska se hyödyttää minua itseäni? Itsensä jatkuva kyseenalaistaminen on rankkaa! Koen kuitenkin, että onnistuin tekemään aikataulut  ja lähtölistat kaikkien toiveita noudattaen. Päätin välillä myös omaa etuani vastaan, jos tilanne sen vaati (esimerkiksi en suostunut ottamaan pistettä korealaisella pois kimmonneesta nuolesta, vaikka ajanottaja uskoikin nähneensä mihin se osui). Yksi minusta riippumaton ongelmatilannekin tuli, kun FITA80-tauluja ei ollutkaan tallilla kolmea, vaan ainoastaan kaksi! Asetimme pienemmän taulun hieman lähemmäs rataa, jolloin pienempään tauluun ampuvat saivat tasoitusta taulun etäisyydellä. Toisaalta opin tästä sen, että jatkossa otan taulupaperit kotoa mukaan, vaikka niitä pitäisikin olla tallilla valmiina. 

Kaiken kaikkiaan kisan järjestäminen oli aikaa vievä ja rankka projekti, mutta toisaalta fiilis on positiivinen. Voin kyllä järjestää jotain toistekin. Suuremmaksi onnistumisekseni koen sen, että kisat menivät kunnialla läpi ja saivat positiivista palautetta, kuin sijoittumiseni viidenneksi. En lopulta ole täysin tyytyväinen tuloksiini (tai unkarilaiseen voisin olla, ellen olisi ampunut sitä typerää nollakierrosta) ja vaikka olen iloinen viidennestä sijasta, en koe saavuttaneeni sillä mitään kovin suurta. Suurempi saavutus oli järjestää nämä kilpailut.