SM-kisat 2018

Ratsastusjousiammunnan SM-kisat 1.–2.9.2018, Salo

Ratsastusjousiammunnan SM-kisat kilpailtiin tänä vuonna Salossa. Rata rakentui Ratsastuskeskus Tehon ratsastuskentälle viistoon ja ongelmia tuotti viereiset pyörätiet. Ratsunani oli jo viime vuoden SM-kisoista ja kauden treeneistä tuttu ihana Sunny. Sää ei tällä kertaa ollut suotuisa ja varsinkin korealaisella radalla saimme vettä niskaamme paljonkin. Onneksi Sunny ei ole mikään prinsessa eikä sade haitannut häntä vähääkään. Muita vastoinkäymisiä meillä sitten olikin...

Korealainen rata

Valitettavan harvoin minulla on tilaisuus kilpailla hevosella, jolla olen saanut myös treenata vakituisesti.  Otin korealaiselle tavoitteeksi HA2-graden ja sijoittumisen 10 parhaan joukkoon. Aivan realistinen tavoite, sillä tähän ylsimme viime vuonnakin ja treenitkin ovat menneet hyvin. 

Kisaratana oli Korean23, eli ensin mentiin kolme laukkaa double shotia ja sitten kolme laukkaa triple shotia. Kisa alkoi harjoituslaukalla ja sain molemmat nuolet tauluun. Ensimmäinen kisalaukka alkoi täysosumalla, jes! Toinenkin nuoli osui tauluun. Sitten pakka vähän levisi, enkä voi sanoa kahdesta muusta double shot kierroksesta oikeastaan mitään hyvää. Sunnya aavistuksen ihmetytti toimitsijakulman takaa ilmestyvä yleisö ja se liikkui vähän epätasaisesti. Toisella kierroksellani sain vain back shotin tauluun enkä järin hyville pisteille. Kolmas laukka oli nollalaukka, sillä vaikka back shot jälleen osui tauluun, ei se osunut pistealueelle. Perhana! 

Rata vaihtui triple shotiin ja ammuin ensimmäiseen tauluun neljä pistettä. Sitten kaiuttimista kuului, että radan takana on pyöräilijöitä. Menin hämilleni, enkä ollut varma tuliko minun keskeyttää ampuminen vai ei. Suunnilleen kahdessa sekunnissa ehdin käydä kaikki vaihtoehdot läpi: "En ammu enää, vaadin uusintakierroksen. Ammun sittenkin, en saa uusinnasta kuitenkaan samoja pisteitä!" Nokitin siis sittenkin ja huitaisin nuolen päin taulua noin neljä metriä taulun jälkeen – yksi piste, onneksi! Kolmaskin nuoli löysi tauluun. Triple shot jatkui sujuvasti ja osuminen tuntui helpolta. Ihan viimeinen nuoli oli sitten kuitenkin taas tyrittävä ja ammuttava taulun yläreunaan noin 1 cm päähän pistealueesta, perhana! 

Sunnyn vauhti yllätti minut. Viime vuoden SM-kisoissa Sunny meni 90 metriä noin 11 sekuntiin. Kotona se on nyt treenikaudella ollut hitaampi, mutta minulla oli luja usko siihen, että se vieraassa paikassa löytäisi itseensä taas vauhtia. En suoritukseni aikana muista kuulleeni aikojamme, vaikka ne kuulutettiinkin jokaisen kierroksen jälkeen. Olin keskittynyt muuhun. Sunnyn laukka ei kuitenkaan tuntunut hitaalta, joten sain keskityttyä ampumiseen hevosen hoputtamisen sijaan. Aikapisteitä vain tuli huomattavasti vähemmän kuin kuvittelin, sillä Sunny meni noin 13 sekuntiin.

Vetokäteni on yhä linjalla (eikä hakemassa seuraavaa nuolta) eikä jousikäsikään ole vispannut!

Ampumiseeni olen tyytyväinen. Sain hyviä osumia ja ammuin vain neljä kertaa ohi – niistäkin kaksi oli taulussa, mutta ei pisteillä. Ärsyttävän vähän kuitenkin jäi puuttumaan tavoitteestani: HA2-grade jäi 1,43 pisteen päähän ja emme yltäneet 10 parhaan joukkoon, sillä sijoituin yhdenneksitoista. En halua solvata itseäni liiaksi pieleen menneistä double shoteista – ne eivät ole koko kautena menneet kovin sujuvasti. Mitä tapahtui viimeisellä kierroksella viimeisen taulun kohdalla? Miksi se nuoli ei osunut? Ehkä jokin henkinen helpotus ihan kivasti menneestä korealaisesta iski liian aikaisin ja viimeinen nuoli tuli jätettyä hyvän tuurin varaan. Entä olisiko neljäs kierros mennyt paremmin, jos en olisi hämääntynyt pyöräilijäkuulutuksesta? Kaikkea tätä voi toki jossitella, mutta pisteitäni se jossittelu ei enää nosta. 

Pisteet: 43,57, HA1 (HA2-graden raja on 45 pistettä) 

Sijoitus: 11/24

Unkarilainen rata

Sunnyn omistaja Eero kisasi Sunnylla myös. Minun lähtövuoroni oli aamupäivällä ja Eeron iltapäivällä. Eeroa oli hänen korealaisen ratansa jälkeen suositeltu kylmäämään Sunnyn jalat, sillä se näytti hivenen ontuvan. Teimme työtä käskettyä. Unkarilaiselle radalle lähdin hieman ristiriitaisin tuntein. Toisaalta olin kovin innoissani, sillä unkarilainen rata on suosikkini ja olisi ihanaa kisata se täydellisellä Sunnylla. Toisaalta tiesin, että jos Sunny oli ontunut lauantaina iltapäivällä, ei se maagisesti tule kuntoon pelkällä jalkojen kylmäämisellä ja se luultavasti ontuisi sunnuntainakin. Yritin lämmitellä Sunnyn erityisen huolellisesti. Lisäksi kolmesta harjoituslaukasta yhden otin ravilla ja toisen ampuen. Kolmannen jätin väliin ja vain kävelin Sunnyn kanssa kunnes kisavuoromme koitti. 

Ammuin ensimmäisen front shotin, joka meni täpärästi vasemmalta ohi. Toinen front shot osui kahden pisteen alueelle, side shot kolmen pisteen alueelle. Back shotia varten otin vahingossa viinestä kaksi nuolta, mutta kylmän rauhallisesti heitin toisen pois ja ammuin vielä – kaksi pistettä! 

Eero tuli luokseni ja kehotti vielä hieman ravailemaan Sunnyn kanssa, sillä tuomari oli taas kiinnittänyt huomiota epäpuhtaaseen askellukseen radan lopussa jarruttaessamme. Totesimme, että oikeaan kierrokseen ravatessa Sunny todellakin ontuu. Radan loppukurvi oli oikeaan kierrokseen ja jarruttaessamme laukan ravin kautta käyntiin ontuminen tuli tuomarillekin esille, vaikka laukassa ja käynnissä ontuminen piti todella haluta nähdä, jotta sen huomasi. Meidät kuulutettiin vielä toiselle kierrokselle ja lähdimme radalle, mutta tiesin sen jo olevan viimeinen kierroksemme. Viimeisen kierroksen kirouskin tuli jo tälle toiselle kierrokselle, sillä en saanut yhtäkään nuolta pistealueelle. Toisaalta ajatukseni oli enemmän Sunnyssa ja sen liikkumisen tunnustelussa ja sielu ampumiselta puuttui jo täysin. Samalla ampumisessa oli pientä epätoivoa, sillä toisaalta halusin saada vielä edes hieman paremmat pisteet, eikä epätoivo auta osumiseen. Vaikka ensimmäinen kierroksemme oli huikea, ei vain yhden kierroksen pisteillä menestytä kisoissa, joissa kaikki muut tekevät kuusi kierrosta. 

Pisteet: 11,14

Sijoitus: 20/23

Sunny on kivusta huolimatta laukannut korvat hörössä – se niin tykkää tästä hommasta!

On sanomattakin selvää, että harmittaa todella paljon. Erityisesti harmittaa se, etten päässyt tekemään suosikkirataani loppuun ihanan Sunnyn kanssa – se olisi voinut mennä todella hyvin! Lisäksi harmittaa tietysti hevosen puolesta ja hevosen omistajan puolesta – Eero ei päässyt edes aloittamaan unkarilaista rataa ja toki ontuvasta hevosesta on huolta ja murhetta kisan jälkeenkin. Sunny on myös ollut tämän (ja myös viime) kauden paras treeniheppani. Olen päässyt treenaamaan säännöllisesti hyvällä hevosella hyvällä radalla, ja se on ollut todella arvokasta treeniä. Miten käy nyt? 

Kokonaiskisan sijoitus: 15/24 

Toivotaan, että Sunny tulee kuntoon. Haluaisin suorittaa vielä syyskuun Postal Matchin ja alun perin olin ajatellut tekeväni sen Sunnyn kanssa. Nyt suunnitelmat pitänee tehdä hieman uudelleen. Erityisen paljon harmittaa, jos kisakauteni päättyi nyt näihin kilpailuihin. Syyskuuni on melko kiireinen eikä matkustelu toiseen kaupunkiin postalia varten välttämättä tule kysymykseen. Ratsuvaihtoehdoiksi ei jää juuri muita kuin Tuli. 

Kisakauteni yksi tavoite oli saada kasaan HA2-kokonaisgrade, joka on edelleen yhdestä korealaisen tuloksesta kiinni (tulee olla kaksi samantasoista suoritusta korealaiselta ja kaksi unkarilaiselta). Toinen tavoitteeni oli saada ainakin yksi HA3 tai parempi grading. Sain HA3-gradingin Ruotsista, joten se tavoite tuli saavutettua! Tämän vuoden tulokset vaikuttavat ensi vuoden maajoukkuevalintoihin, ja myös niiden takia harmittaa pieleen mennyt SM-kisa. Taso alkaa jo olla melko korkea ja ensisijaisesti karsinnassa vaikuttavat grading-suoritukset. Jos monella on samansuuruinen grade, heidän välillään ratkaisevaa on SM-kisatulos. Nyt SM-kisatulokseni on huono muusta kuin minusta johtuvasta syystä. Toisaalta suoriutumiseni Ranskassa GP-kisoissa ei sekään ollut kovin vahvaa, joten ehkä on vain elettävä sen kanssa, että saatan karsiutua pois maajoukkuepaikoilta. Onneksi kilpailla voi muutenkin kuin maajoukkueessa. 

Loppukevennykseksi vielä kuvia keppihevosratsastusjousiammunnan SM-kisoista, joihin osallistuin lauantaina Hepo Bratwurst frá Lettutorstain kanssa. Olin luokkani viimeinen (raskas työhevonen ei ollut kovin vauhdikas), mutta ainakin oli hauskaa!

Kuvat: Fanni Snellman, kiitos!