Parin maastakäsittelykerran jälkeen Tuli tuntui olevan täysin valmis pellolla ratsastamiseen. Pyysin jälleen Miran turvakaveriksi ja kuvaajaksi ja toteutimme kokeiluni eilen. Tämähän kävi vähän turhankin helposti! Oikein mukavaa toki, ettei tarvinnut testailla rodeota pellolla, maistella ruohikkoa ja etsiä varustettua heppaa pitkin mantuja, mutta nyt tämä peltotouhuun opettaminen kävi niin helposti, etten oikeastaan koe saavuttaneeni mitään erikoista. Vieläpä kun en ole itse ollut kokemassa tai näkemässä Tulin aiempaa peltokäyttäytymistä, oli nyt vaikeaa uskoa, että siinä olisi mitään ongelmaa koskaan ollutkaan.
Normaalisti varustan Tulin aina tallin hoitokatoksessa, mutta tällä kertaa otin satulan ja suitset pellolle mukaan ja asetin ne jakkaran päälle odottamaan. Hain Tulin laitumelta. Herra ei tullut tippaakaan vastaan, mutta hän meinasi vähän hörähtää minulle, kunnes muisti juuri ennen kunnollista hörinä-ääntä, että on liian miehekäs ja laiska sellaiseen. Satulajakkarahärpäke oli aavistuksen jännittävä, mutta vain aavistuksen. Tuli halusi vain tarkistaa mikä se oli, puhalsi sitä kohti pari kertaa ja totesi sen sitten vaarattomaksi. Kävimme ensin riimun kera maasta käsin pellolla pienen kierroksen kävellen ja ravaten, jotta sain omalla käytökselläni osoitettua peltoa reunustavat pusikot tiikerittömiksi. Pellolla varustamiseen hoitokatoksen sijaan oli ihan käytännön syy. Varustaminenkin on maastakäsittelyä ja tutun, ratsastukseen liittyvän asian tekeminen pellolla valmisti herraa tulevaan koitokseen.
Menimme alkuun melko pitkään käynnissä. Tuli ei ollut alkujaankaan lainkaan jännittyneen oloinen, mutta halusin pitkillä alkukäynneillä varmistaa varmasti rennon hevosen. Suunnitelmani oli vain kävellä ja ravata, ja ottaa laukkaa vain jos Tuli itse tarjoaa sitä. Tuli oli kuitenkin niin rennosti, että päätin kokeilla onneani myös laukasta, vaikkei Tuli sitä itse ehdottanutkaan.
Pellolla laukkaaminenkin sujui mainiosti. Otin varmuuden vuoksi laukat aina kohti laidunta ja siellä odottavaa naisväkeä. Kuten ties monennenko kerran mainitsen, Tuli oli oikein rennosti, mutta kova vauhti poispäin heppaystävistä olisi voinut muuttua jännittäväksi kesken kaiken. Näin päin saimme kuitenkin laukat ihan hyvin nostettua molemmista suunnista, vaikka laukkasimmekin aina kohti laidunta.
Tulin tammat toimivat virallisina valvojina.
Kameran asetus oli vahingossa jäänyt automaatille ilman salamaa, joten kuvien laatu on hyvin vaihteleva. Vauhdikkaammissa kuvissa suljinnopeus ei ole pysynyt mukana, mutta joissain kuvissa on oikeinkin nätti valo, ihan vahingossakin. Tämä tosin on hivenen ylivalottunut, mutta jotenkin silti kovin taiteellinen!
Lopuksi tulimme lähemmäs kameraa poseeraamaan, mutta Tuli ei höristänyt korviaan kameralle edes minun näytettyäni mallia! Sen sijaan tämä päänravistelu kuvaa Tulin rennon nautiskelevaa fiilistä!
Tässä vielä video yhdestä laukkapätkästämme. Mira oli erinomainen multitaskaaja ja sai kuvattua videon ja otettua valokuvia yhtä aikaa! Älkää antako kameran suljinäänen häiritä, vaan ihailkaa Tulia, joka menee oikein hienosti! Ei jälkeäkään siitä pukkilaukasta, josta minua varoiteltiin!
Jos jokin miinus pitää eilisestä keksiä, niin minun ratsastukseni. Jostain syystä minun oli äärimmäisen vaikeaa pysyä kevyessä istunnassa ja tuntui, etten löytänyt taas vatsalihaksiani lainkaan. Paristi yllätin itseni myös "pumppaamasta" lisää vauhtia laukkaan, joka on vanha ja pinttynyt virheeni ratsastaessa hitaammilla hevosilla. Olen oppinut siitä jo hieman pois, mutta aika ajoin se näemmä vielä palaa. Sehän ei hyödytä yhtään mitään, että heilutan itseäni selässä laukan tahtiin. Onneksi huomasin tämän selässä itse ja pystyin vielä korjailemaan tilannetta. Pukeuduin taas tallille paremmin kuin esimerkiksi töihin (olin meikannutkin töihin vain siksi, että menin työpäivän jälkeen tallille), mutta halusin hienoja peltokuvia. Jätin korsetin hyvin löysälle, jotta sain hengitettyä ja käytettyä lihaksiani, mutta voipi olla, että korsetti löysänäkin vaikutti vähän etenkin syvempien vatsalihasten hallintaan.
Tänään alkoi myös syyskausi Kaisan tallilla (Ratsutila Cavalierilla, mutta voi mennä jokunen vuosi ennen kuin opin käyttämään tuota uutta nimeä). Oli pieni kulttuurishokki ratsastaa reippaalla suokilla, jonka kesämaha ei ole läheskään samaa kokoa kuin Tulin. Veeti kuitenkin vaatii jatkuvaa vatsalihasten käyttöä, siis todella, aivan kokoaikaista – ja olin iloisesti yllättynyt, etteivät vatsalihakseni olleetkaan surkastuneet kesän aikana, pitäisi vaan muistaa käyttää niitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti