Tulin uusi pallo

Olen siinä mielessä erikoinen heppatyttö, että omistan vain kahdet ratsastushousut: yhdet ehjät ja yhdet rikkinäiset. Toisaalta olen tunnollisesti käyttänyt niitä rikkinäisiäkin, sillä kaiken varalta käytän eri talleilla eri vaatteita. Molemmat omistamistani – myös ne reikäiset ja oletettavasti hyvin ilmastoidut – vain ovat kesällä aivan järkyttävän kuumat. Niinpä ostoslistalle päätyi uudet ratsastushousut. Voin ehkä vihdoin heittää ne reikäiset pois. Nettikaupoissa ja niiden hyvissä alennuksissa on kuitenkin se ongelma, että samoihin postikuluihin tahtoo ostaa jotakin ekstraa ja siinä kuvittelee jotenkin säästävänsä. Niinpä ostin vahingossa vielä Tulille isojen poikien pallon. Pallo sopii muuten hienosti Tulin riimuun, ihan sattumalta! 

Tulin vanha pallo on niin pieni, että Tulin on helpompi potkia sitä taakse kuin eteen. Tuli osaa tosin oikein hienosti potkaista palloa taakse, peruuttaa sen luo ja potkaista uudelleen, ja hyvää jumppaa se on sekin. Emme vain oikein pääse treeneissämme enää eteenpäin kun pallon hallinta on ollut niin vaikeaa. Uusi pallo on eri kokoinen, eri materiaalia ja eri värinen, mutta silti Tuli tiesi heti sillä olevan jotain tekemistä jo vanhan pallon kanssa opittujen temppujen kanssa, eikä pallo ollut lainkaan pelottava (vanha pallo oli aivan ensimmäisellä treenikerralla noin viisi minuuttia vähän hurja). Ensin Tulilla kesti ymmärtää, että tätä ei tarvitse koukata jalalla taakse, vaan pieni tönäisy eteenpäin on se mitä haetaan. Tämän ymmärtämiseen ei kehuilla ja nameilla kuitenkaan mennyt kovin kauaa. 

 Tässä Tulin vanha pallo.
(Kuva © Mira)

Tulilla oli tänään hieman laiskempi päivä. Sää oli taas lämmin, mutta lisäksi minä unhodin namit kotiin! Onneksi kesäisin voi poimia voikukanlehtiä taskuun, mutta Tuli tuntui olevan hetken sitä mieltä, että sitä samaa vihreää saa kentän aidan alta noukkimallakin. Sitten tajusin tuoda Tulin keskemmälle kenttää, jossa reunojen vihreät eivät ole niin houkuttelevan lähellä. Treenasimme pallolla ensin maasta ja sitten kävin ilman satulaa vielä selässä. Jouduin pyytämään Tulin aina pysähtymään pallon eteen ja sitten potkaisemaan. Suoraan liikkeestä tämä ei vielä suju. Kentän portin alle pitänee vielä kehittää jokin naru tai puomi pallotreenejä varten, sillä tämä pallo mahtui oikein näppärästi karkaamaan portin alta kahdesti, vaikka yritin olla ohjaamatta sitä sinne.

Tällä pallolla onnistuimme vihdoin jopa syöttelemään palloa toisillemme, joka ei vanhalla pallolla juurikin koon ja vaikean hallittavuuden vuoksi ole onnistunut. Nytkin välimatkaa oli vain puolitoista metriä, mutta saimme jo monta toistoa niin, että Tuli potkaisi ja minä lähetin pallon takaisin potkaistavaksi uudelleen. Tulin tyttöystävä Carla alkoi ikävöidä Tulia kesken treenin ja Tulin piti vastata tälle, että "täällä ollaan ja kaikki on hyvin"! Lopuksi kävimme taas pellolla. Otin pallon sinnekin mukaan, mutta muutaman potkaisun jälkeen päädyin juoksuttamaan Tulia juosten itse vierellä. Palkintona hän sai aina minun väsähdettyäni pysähtyä hetkeksi syömään. Nyt pellolle oli jo kasvanutkin jotakin syömäkelpoista! Tuli oli jälleen oikein rennosti ja ravasi kanssani oikein nätisti, välillä lujaakin, vaikka syöminen toki kiinnosti enemmän. Jarrut ainakin olivat kunnossa, sillä syöntiluvan saatuaan Tuli pysähtyi ravista aivan kuin seinään!