Harjoituskilpailut

Pidimme perjantaina pienet harjoituskilpailut tallin peltoradalla. Tulilla kilpaili minun lisäkseni toinenkin kilpailija. Siispä ensimmäistä kertaa Tulin jousiratsukäytökseen luotettiin niin, että otettiin selkään minun jälkeeni Tulille aivan vieras henkilö. 

 Menimme 90 metrin matkan neljästi ja kolme parasta laukkaa laskettiin tuloksiin. Matkalla oli viisi maalia ja niin moneen sai ampua kuin ehti. Maalit olivat 50x50 cm eivätkä mitään perinteisiä ratatauluja. Tauluissa oli punainen keskusta johon ampumisesta sai neljä pistettä ja muualle tauluun osumisesta sai 2 pistettä. 

 Ensimmäisellä laukalla ammuin kerran ja myös osuin sen kerran. Laukka alkoi hieman tahmeasti metsään poistumisella ja pystyin keskittymään ampumiseen vasta radan loppusuoralla. Toisella laukalla Tuli oli hieman ripeämpi, mutta muuten tottelevaisempi ja sain ammuttua (ja osuttua) kahdesti. Sääli vain, että toinen ammuttu nuoli oli aivan radan viimeiseen maaliin ja Tuli kaiketi luuli ampumisen jo olevan siinä kohtaa ohi, sillä herraparka pelästyi maalitaulusta tullutta ääntä niin kamalasti, että paikalta poistuttiin isolla pukkilaukalla. 

Enhän minä siellä sitten kyydissä pysynyt. Ilmat meni pihalle ja haukoin henkeäni hyvän aikaa ennen hengityksen tasaantumista. Muuten en loukannut lainkaan, vaikka kuvastakin näkee hyvin mielenkiintoisen alastuloasennon. Onneksi osaan pudota. En todellakaan ole aina se tasapainoisin ja itsevarmoin ratsastaja, mutta putoamista en pelkää ja sen osaan. Ei pidä jäädä hevoseen roikkumaan ja alas pitäisi vain tumpsahtaa kaikki lihakset rentona. Näin välttää loukkaantumiset suurimmassa osin tapauksia. 

Palasin selkään ja laukkaan lähdettiin pukkilaukan sijaan innokkailla loikilla. Loikkiminen ei haittaa tasapainoani. Pukittaminen on eri juttu, varsinkin siinä mittakaavassa, jota Tuli harrastaa. Jos pitää jo valmiiksi seistä pienessä etukenossa jalustimilla ja heittoliike tulee takaa, satulasta lähtee melko sujuvasti liikkeelle... Puhumattakaan siitä, että tasapainoni ei oikeasti ole vauhdikkaalla hevosella se paras mahdollinen.

Tällä laukalla Tulilla oli vauhtia. En ollut aivan varma oliko Tuli innoissaan vai kauhuissaan, joten jätin ampumatta. Tämä taisi olla Tulin nopeusennätys, hän pääsi 90 metrin radan 9,78 sekuntiin! Normaalinopeus hänellä on yleensä radalla noin 15 sekuntia. Tällä kertaa hän tosin meni enimmät laukkansa noin 12 sekuntiin. 

Jäljellä oli enää neljäs laukka, jonka Tuli meni taas reippaasti, mutta edeltävää rauhallisemmin noin 12 sekuntiin. Tällä kertaa olisi hyvin voinut ampua, mutta jätin varmuuden vuoksi ampumatta. Tulille oli tarkoitus tulla toinen ampuja ja halusin omalta osaltani lopettaa rauhalliseen ja onnistuneeseen laukkaan sekä minun että Tulin osalta. Olin kuitenkin tyytyväinen jo siihen, että pelästymisestään huolimatta Tuli tuntui innokkaalta ja kaikki ampumani nuolet olivat osuneet. Tuli ei enää hypähdellyt edes radan loppupäässä viimeisellä maalilla ja koin Tulin valmiiksi siirtymään minun käsistäni seuraavalle rohkealle ratsastajalle. 

Toinen ratsastaja keksi tekniikan, jossa hän ampui vielä viimeistäkin taulua, otti sen jälkeen välittömästi ohjat käteen ja antoi Tulin kiihdytellä radan päässä, mutta pukittamaan se ei enää päässyt kun ohjat olivat käsissä. En oikein tiedä, miksi kaikki muut maalit oli Tulille ihan okei, mutta viimeinen pelotti. Luulen että Tuli ei tosiaan ollut enää radan loppupäässä varautunut siihen, että sielläkin ammutaan ja saattaa kuulua kolahdus. Tuli oli muuten kuitenkin toisen ratsastajan kanssa oikein hienosti ja olin sekä hepasta että ratsastajasta kovin ylpeä! Uskoinkin, että Tulilla voi hyvin ampua laukassa joku muukin kuin minä. Ja tällähän kertaa pukit osuivat minulle eikä vierailevalle ratsastajalle! Tuli piti tasaisen vauhdin toisen ratsastajan kanssa jokaisella laukalla, loppumetrien kiihdyttelyä lukuunottamatta. Tuli ei pukittanut (koska ratsastaja oli ripeä käsistään) ja osoitti olevansa oikein kelpo jousiratsu muillekin kuin minulle! Hyvä Tuli!

Sijoituin kolmanneksi. Ensimmäisenä oli luonnollisesti Mihai Cozmei. Toisena oli Tulin toinen ratsastaja vain pisteen erolla minuun! Jos olisin ampunut kolmannella ja etenkin neljännellä laukalla ja osunut, olisi kakkosen paikka voinut olla minunkin. Kolmas sija on kuitenkin oikein hyvä, etenkin huomioiden sen, että ammuin vain kahdella laukalla, mutta ne nuolet jotka ammuin, osuivat! Olin oikein tyytyväinen sekä Tuliin, itseeni, että Tulin toiseen ratsastajaan! Jipii! Mukana kisaamassa olivat myös Iranin reissulla mukana olleet Kata, Nina ja Anni. Katan ratsu olisi ollut valmis palaamaan kotiin Mihain tultua selästä alas, joten hevosenhallinnalliset pulmat haittasivat ampumista. Ninan ja Annin hevoset taas menivät 90 metrin radan kuuteen tai jopa viiteen sekuntiin, ja siinä vauhdissa en kyllä ihmettele enää yhtään, jos jokunen nuoli menee taulusta ohi. Huhhuh! Oli kuitenkin oikein mukavat harjoituskilpailut!

Kaikista kuvista kiitos Kerttu Uoti!