Hei, taas video! Tarkoitukseni oli mennä tänään pellolle, mutta Tuli vaikutti jo laitumelta hakiessani vähän hermoheikolta ja ajattelin, että otan pelkopyllypomput vastaan mieluummin kentällä kuin pellolla. Ratsastaessa Tuli olikin lopulta oikein innostunut, keskittynyt ja vauhdikas. Joskin myös vauhdikas pakenemaan pelottavuuksia, joista yksi oli nuoltenkeräysapuun rientävä Katariina. Tuttuun tapaan Tuli täysin varoittamatta lähti muutaman pukin saattelemana kiitämään pitkin kenttää, mutta tällä kertaa pysyin kyydissä!! Seuraava pelkopyllyhetki kävi lähellä Mihain saapuessa myös seuraamaan menoa. Sitten oli vielä rekkaa ja polkupyörää, joskin polkupyörän kohdalla Tuli jo muistikin, että sitä voi vain pysähtyä kysymään minulta onko asiat pelottavia, paikalta ei tarvitse poistua aivan heti tai ei lainkaan.
Osa syy miksi pysyin kyydissä kaikki nämä jännät hetket, oli testissä ollut Mihai Cozmein suunnittelema satulan lisäosa. On meinaan tukeva! Tässä ratsastetaan puoliksi seisten ja puoliksi istuen. Ampumiseen ei tule samanlaista laiskaa otetta kuin täysin istuen, mutta seisomiseenkin saa tukea jostai muusta kuin puristavista polvista, joita en halua ratsastukseeni lisätä. Viimeksi olen testannut tällaista lisäpalaa vuosi sitten Katan kurssilla Alma-hevosen selässä, ja minähän putosin sieltä. Nyt pidinkin tästä kovasti! Oli se ainakin helpompi jousiammuntasatula kuin tämä pelkkä koulusatula, johon lisäpala on viritetty! Siltikin tekee varmasti ihan hyvää treenailla kaikenlaisilla satuloilla ja satulattakin! Olisi varmaankin ihan hyvä olla tasapainoinen ratsastaja myös ilman kuppisatulaa.
Osumien kannalta tämän päivän treeni ei mennyt järin hyvin. Tuli oli muutamaa pelästymistään lukuunottamatta innoissaan ja vauhdikas, ja fiilistelin lähinnä vauhtia ja uutta satulaa ja ampumiseen keskittyminen jäi vähän taka-alalle. Osuin tauluun kahdesti, tosin kummatkin nuolet keskelle, mutta kaikki muut nuolet ammuin ohi. Videolle onneksi sattui tulemaan toinen osumistani ja sain vähän analysoitua mitä olen tehnyt. Vetopituuteni alkaa olla jo riittävä. Vieläkin olisi varaa vetää aavistus pidemmälle, mutta olen jo tyytyväinen, että vetopituus on hevosen selästä edes tuota luokkaa. Ongelmia tuottaa nyt vetopituuden sijaan käsien linja. Vetopituus on ihan riittävän hyvä, mutta videon hutikierroksella minulla on käsien suoristaminen vielä kesken, kun jo päästän nuolen. Olen keskittynyt todella paljon nyt vetopituuteen ja olen ampunut 30–35 metristä parantaakseni sitä. Nyt pitäisikin seuraavaksi keskittyä siihen, ettei nuolta pidä päästää heti kun vetopituus on kunnossa, vaan pitää vielä odottaa kädet paikoilleen ja suoraan linjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti