perjantai 30. kesäkuuta 2017

Jousiheppakokelaita

Ratsastusjousiammuntaharrastukseeni on kuulunut säännöllisehköt treenimatkat Mäntsälään Jatilan tallille. Pienen treenirinkimme haaveissa on ollut lähempänä sijaitseva treenitalli, ja tämä haave onkin jo hyvää vauhtia toteutumassa. Turun alueen ratsastusjousiammuntaharrastukselle kuuluu varsin hyvää! Ratsutila Cavalier on näyttänyt harrastuksellemme vihreää valoa ja olemme nyt käyneet siellä muutaman kerran esittelemässä lajia hevosille. Ehkäpä pian pääsemme esittelemään lajia uusille ihmisillekin!

Luppa tutustuu nuoliin rohkeasti ja innostuneena.
Aivan ensimmäinen totuttamiskerta koostui välineiden esittelemisestä laiduntaville hevosille. Toisia kiinnosti enemmän kuin toisia, ja joitakin ihmeellinen lantiolle asetettu sulallisten raippojen teline vähän jännittikin. 

Pico tutustui nuoliin varovaisen uteliaasti, mutta uskoi myös pelokkaampien hevosten varoittelut ja poistui tarvittaessa paikalta ihan varmuuden vuoksi.

Ensimmäisen tutustumiskerran lopuksi ammuttiin lerppunuolia tauluun (ja ohi) hevosten nähden. Suurin osa rauhoittui jo syömään, vaikka korvat saattoivat vielä kääntyä nuolen napsahtaessa tauluun. 


Päätimme kouluttaa hevoset pareittain, jotta tilanteesta ei tule hevoselle epämiellyttävää vain sen takia, että jäädään yksin. Rauhallisen hevosen seura myös auttaa hieman arempaa hevosta suhtautumaan tilanteeseen. Ensimmäisellä kerralla jousiammuntakouluun pääsivät Rauni ja Luppa. Rauni oli alusta asti kuin tilanne olisi täysin normaali ja ennalta tuttu. Luppaa vähän mietitytti taulusta tuleva napsahdus, vaikka varusteet ja maalitaulu olivat yksikseen Lupalle aivan peruskauraa.  Lupan selkään ei vielä noustu, vaan hän sai seurata Raunin touhuja rohkea ihminen vieressään.

Raunin kanssa edettiin jo ensimmäisellä totutuskerralla ongelmitta laukkaan asti.


Seuraavalle totutuskerralle kokelaaksi valikoitui Milo, ja Luppa tuli vielä uudelleen tutustumaan lajiin. Miloa ei Raunin tapaan tarvinnut kauaa ylipuhua, mutta Luppa poloinen ei vieläkään aivan ymmärtänyt, mistä hassu napsahtava ääni tuli, ja pitäisikö sitä pelätä vai ei. Tällä kertaa Anni kuitenkin nousi jo Lupan selkään. Luppaa ei selkään nostetut jousivarusteet haitanneet, eikä selästä heitetyt nuolet, mutta maalitaulun ääni aiheutti edelleen säpsähdyksiä. Lupaltakin siis varmaan voisi jo ampua, kunhan vaan ei osu tauluun!


Milon kanssa edettiin Raunin tapaan laukkaan asti jo ensimmäisellä totutuskerralla! Turkuun on saatu nyt kaksi uutta jousiammuntahevosta – Rauni ja Milo! Lisääkin on tulossa, ja eiköhän Luppakin pian ymmärrä lajin idean!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti