Ota, päästä, vilkuta!

Kisakausi alkaa olla – tai jopa on – ohi ja on aika laatia talven treenisuunnitelmia. Vielä toistaiseksi kenttä on Tulin luona mainiossa kunnossa, mutta sen sijaan Sunnyn kanssa treenit on pitänyt jo mutaisen pohjan takia siirtää peltotielle. Valitettavasti ei mene enää montaakaan kuukautta, kun jäämme pohjien suhteen täysin kelien armoille ja jousiammuntatreenit hevosen kanssa jäävät vähemmälle. Siksi talvi onkin hyvää aikaa miettiä, korjata ja muuttaa omaa tekniikkaa. 

ETAT:in treeneissä tänään Mira näytti minulle lauantaina Mihain tunnilla kokeilemaansa persialaista otetta. Siinä jänteen paino tulee peukalon sijaan keskisormelle ja nimettömälle. Etusormi ja peukalo tukevat nuolta. Minua on pitkään kiinnostanut kokeilla tätä, mutta en ole missään vaiheessa suunnitellut muuttavani otettani persialaiseksi. Kuitenkin ensimmäinen kokeilu veikin sille tielleen. Ammuin koko treenin ajan persialaisella otteella peukalo-otteen sijaan. Nokittaminen sujui yllättävän helposti huolimatta siitä, että melko merkittävä osa sormien jänteelle asettamisesta muuttui. Persialainen tuntui todella luonnolliselta, aivan kuin olisin aina ampunut niin! Toki vielä kannattaa treenata tätä ahkerasti ennen kuin siirryn hevosen selkään tämän otteen kanssa, saati että menisin kisoihin nokittamaan kiireessä! Itse ampumista tämä ei juuri muuttanut. 

Persialaisen otteen etu tuntui minulle olevan puhtaampi laukaisu. En ole ennen tätä oikeastaan edes hoksannut, kuinka suuri merkitys peukalo-otteessa onkaan laukaisun puhtaudella. Jos peukalo jää yhtään kiinni jänteeseen, jänne pyörähtää ja nuoli saattaa vaihtaa suuntaa. Ei dramaattisesti, mutta juuri ne ärsyttävät 15 senttimetriä. Tuntuu mahdottomalta saada tauluun nippua, vaikka tekniikka olisikin muuten aina sama! Jänne irtoaa peukaloltani aina eri tavalla, joten nuoli lähtee aina eri tavalla. Tämäkin varmasti olisi treenattavissa, mutta mitä sitä turhia, kun ongelma ratkeaa otteen vaihtamisella?

Aloimme treenissä miettiä persialaisen otteen irtipäästövaihetta. Miten jänteestä oikeastaan kuuluisi päästää irti? Ali Ghoorchian opettaa peukalo-otteen päästön niin, että vetokättä pitäisi kääntää päästön yhteydessä. Ehkäpä tämä kääntö puuttuu minulta, jonka takia peukaloni takertuu jänteeseen? Mutta onko tämä kääntö tarpeellinen myös persialaisessa otteessa? 

Peukalo pitää kiinni jänteen vasemmalta puolen. Sen sijaan persialaisessa otteessa keskisormi ja nimetön pitävät jänteestä kiinni oikealta puolelta. Tämä kaiketi vaikuttaa käännön tarpeellisuuteen ja suuntaan..? Kokeilin ampuessani erilaisia päästöjä. Kokeilin vain rentouttaa sormeni. Lisäksi koitin lisätä päästöön käden käännön. Seuraavaksi kuvakaappauksia videolta:

1. kuva, veto

2. kuva, rentoutuneet sormet ja nuolen lähtö

3. kuva, minulle luontainen käden liikkeen jatkuvuus

Minulle luontevalta tuntuisi vain rentouttaa sormet. Vetokäteni liikahtaa samalla hieman taaksepäin. Kokeilin kuitenkin lisätä päästöön "vilkutuksen". 

1. kuva, veto

2. kuva, rentoutuneet sormet ja nuolen lähtö

3. kuva, minulle luonnollinen kädenliike puskee läpi ja päästö näyttää samalta kuin aiemminkin.

4. kuva, yritys lisätä jokin kädenheilautus loppuun

Vilkutukseni onnistui välillä paremmin, välillä huonommin. Yhteistä kaikissa yrityksissäni oli kuitenkin se, että vilkutus tapahtui joka kerta minulle luonnollisen käden liikkeen jälkeen. Eli käteni hakeutui sormet rentona hieman taaksepäin ja vilkutti vasta sen jälkeen. Jos yritin aikaistaa vilkutusta, tuntui, että sormeni jäivät jänteeseen ja nuoli lennähti spiraalimaisella lentoradalla tauluun. Ei sen aivan niin kuuluisi mennä? Mikäli teen kädellä vilkutusliikkeen joka tapauksessa vasta tehtyäni minulle luontevalla tavalla, mitä merkitystä sillä heilautuksella enää on? Eikö se ole nuolen jo kauan sitten lähdettyä aivan turha liike? Vai tuleeko nuolelle jotenkin parempi mieli, jos sille vilkuttaa, ja näin ollen se lentää kiltisti keskelle taulua? Sain hyviä osumia kyllä sekä vilkutuksella että ilman. Näillä puheilla siis sanoisin kyllä, että jättäisin kädenheilautuksen pois. Pitänee tosin itsekin vielä mennä Mihain tunnille varmistamaan asia. 

Talven tekniikanhiontaa varten olen ottanut myös projektiksi laskea hieman vetokäteni paikkaa. Ennen olen vetänyt suunnilleen suuni korkeudelle, mutta nyt Puolan oppien myötä yritän laskea linjaa hieman alemmas. Samalla vetopituus hieman pitenee ja tuki vedolle löytyy paremmin lavoista eikä hartioista. Tähän kuvaan olen asetellut päällekkäin sekä vanhan peukalo-otteeni että uuden persialaisen. Molempien kanssa linja tuntuisi löytyvän melko hyvin. Vaaleanpunaiset viivat ovat apuna hahmottamassa persialaista otetta ja siniset viivat peukalo-otetta. Aamun treeneissä linjan lasku vähän unohtui, kun uusi ote vei ajatuskapasiteettia, mutta illalla etsin lihaksiani ja vetolinjaani vanhalla lerppu-Kayalla kissojen viihdykkeeksi. Ampumattakin voi treentata tehokkaasti!

Tekisi mieleni kysyä, että onko teillä muilla suunnitelmia talven tekniikkatreeniä varten, mutta yllättyisin, jos joku kysymyksen täältä lukisi ja siihen vastaisi. Mutta vastaa ihmeessä, jos olet tänne asti löytänyt!