Tämän kisakauden mahdollisesti viimeiset ratsain kilpailtavat jousiammuntakisat taitavat olla nyt minun osaltani kisattu. Kilpailu oli lokakuun Postal Match, jonka ratatyypiksi oli valikoitunut unkarilainen rata. Olipa mukavaa päästä vielä Puolan oppien jälkeen unkarilaisen radan kimppuun! Toisaalta hevosongelmien myötä mahdollisuudet Puolan oppien hyödyntämiselle jäivät lopulta melko vähäisiksi. Koskaan ei saisi syyttää hevosta huonoista kilpailutuloksista, mutta kohdataanpa nyt tämä fakta, että kyllähän se hevonen siinä aika isoa osaa näyttelee, ja vaikuttaahan se tuloksiinkin. Tässä lajissa nyt kuitenkin vain on hyväksyttävä se, että hevosilla – kuten meillä ihmisilläkin – on hyviä ja huonoja päiviä. Valitettavasti ihmisen ja hevosen hyvät päivät eivät aina osu yksiin.
Minun ei alunperin ollut edes tarkoitus osallistua tähän kilpailuun, jonka ESRAJA järjesti Mäntsälässä Jatilan tallilla. Olen ollut hyvin kiireinen opiskeluideni ja lähestyvän ensi-illan takia, enkä ilmoittautumisen auetessa ollut varma aikatauluistani. Viikkoa ennen kilpailun ajankohtaa kisaan kuitenkin vapautui yksi paikka ja silloin osasin jo hallita kalenteriani sen verran, että huomasin sittenkin kykeneväni osallistumaan. Koska tulin kisaan peruutuspaikalle, en voinut toivoa hevosta. Tarjolla oli arabitamma Sera. Olin jo aiemmin Jatilan treeneissä ajatellut, että Seraa voisi olla mukava kokeilla, joten se kelpasi kisaratsukseni oikein hyvin. Minulta tosin kysyttiin, haluaisinko sittenkin vielä vaihtaa Zirkoniin, sillä eräs Zirkonin varannut olisi sittenkin halunnut Seran. En halunnut vaihtaa – kunnes sitten kilpailupäivänä huomasin Sera-tamman oikut. Silloin oli jo liian myöhäistä.
Seralla meni kaksi ratsastajaa. Minua ennen ratsastanutta kilpailijaa Sera kiidätytti supervauhtia. Sera lähti radalle hitaasti, mutta keksi sitten taulurykelmän kohdalla laittaa kaasun pohjaan. Katsellessani menoa ehdin juuri ajatella, että onneksi se ei sentään pukittele, ja taas huomattiin, ettei tällainen ajattelu kannata – pukkejahan sieltä tuli. Minä haaveilin hakevani tästä kilpailusta vielä yhden gradingin unkarilaiselta radalta, mutta tässä kohtaa heräsin todellisuuteen. Gradingia ei ole tulossa, mutta jospa nyt jokusen osuman saisi. Koitti minun aikani nousta selkään, ratsastaa harjoituslaukat ja aloittaa kisa. Normaalisti olen näissä blogikirjoituksissani analysoinut kilpailufiilistä ja suoritusta yleisesti, mutta nyt lienee tarpeellista analysoida jokainen laukka erikseen, sillä mitään yhteistä sanottavaa näistä on hyvin hankala muodostaa.
Harjoitukset
Jouduimme kilpailun aluksi siirtämään radan reunaa kauemmas tauluista, jotta saimme etäisyydet sääntöjen mukaisiksi. Luultavasti radan sisennys oli syynä Sera-tamman eriskummalliseen käytökseen edellisellä ratsastajalla. Rata käveltiin ryhmänä ensin pariin kertaan. Seraa ei jännittänyt radalla kummemmin mikään. Myöskään ravissa hän ei reagoinut, vaikka etäisyyttä muihin hevosiin oli enemmän kuin käyntikierroksella. Harjoituslaukka ampumatta meni melko sievästi. Ampuen suoritettava harjoituslaukka puolestaan meni juuri kuten edellisenkin ratsastajan kanssa: Se alkoi hitaasti kyttäillen ja lähti villiin vauhtiin juuri vähän ennen maalitauluja. En saanut ammuttua.
1. kisalaukka
Villin harjoituslaukan myötä yritin pyytää Seran ensimmäiselle kisalaukalle oikein nätisti. No, sepäs johti siihen, ettei laukka noussut lainkaan. Luovutin ja totesin, että eiköhän se laukka nouse viimeistään siinä kohtaa, jossa on tähän asti ampaistu täyteen vauhtiin. Ei noussut, ei ampaissut. Pyysin sitten vielä kerran, ja sainkin oikein tasaisen, hyvän ja reippaan laukan. Ammuin kolmen pisteen osuman back shotiin, jonka jälkeen keskityin vain siihen, että saan vielä ammuttua aikapisteisiin tarvittavat kaksi nuolta. Ei siis muita osumia, mutta kolme ammuttua nuolta johti aikapisteisiin, joita tosin ei tullut kovin runsaasti, sillä aikamme oli 17,34 sekuntia (aikaraja 18 sekuntia).
2. kisalaukka
Toinen kisalaukka oli Seralta päivän parhain. Radalle päästiin laukassa, eikä tamma kiihdyttänyt kuin ehkä kahden askeleen ajan. Sain ammuttua neljä nuolta, joista kolmas osuin kahden pisteen alueelle ja neljäs osui tauluun, muttei pistealueelle. Luulen, että viimeinenkin nuoli olisi voinut mennä tauluun, mikäli en olisi hosunut. Kuitenkaan luotto Seraan ei ollut aivan huipussaan ja ammuin kaikki nuoleni ajatuksella "Nyt äkkiä ennen kuin hevonen sinkoaa!" siitäkin huolimatta, että hevonen meni sen laukan kauniisti. Aika oli 15,75 sekuntia. Juuri sellainen mukava laukka, josta voisi haalia hyvät osumapisteet ja saada vähän aikabonustakin. Tällaisia laukkoja olisin halunnut lisää!
Tässä kohtaa ehdin salaa mielessäni riemuitsemaan, että olosuhteista huolimatta olen saanut osuman molemmilla laukoillani! Ja taas huomaamme sen, ettei tällaisia pidä ajatella...
3. kisalaukka
Ylitimme jälleen lähtöportin ravissa, mutta sain laukan aiemmin kuin ensimmäisellä kisalaukalla. Ehdin ampua front shotiin. Jos olisin todella hyvä osumaan front shotiin todella kaukaa, ei tämä Seran sinkoilu olisi haitannut mitään. Minä en kuitenkaan ole taitava ampumaan front shoteja 40 metristä. Osumaa ei tullut. Valmistautuessani ampumaan keskimmäiseen tauluun Sera lähti kovaa korkeahkon pukin saattelemana kiihdyttämään kohti maaliviivaa. Loput nuolet jäivät ampumatta. Aika oli 12,17 sekuntia. Siihen nähden, että Sera ravasi aluksi ja nosti sitten hyvin rauhallisen laukan, kiihdytti hän melkoiseen vauhtiin kesken radan.
4. kisalaukka
Neljännelle kisalaukalle pääsimme laukassa. Hyvin tahmeassa ja hitaassa laukassa, mutta laukassa silti. Ammuin front shotiin osumatta siihen. Hevonen tuntui hyvin hitaalta, mutta en uskaltanut hoputtaa, sillä vauhtia saattaisi olla luvassa joka tapauksessa. Sera kiihdytti jälleen vain muutaman askeleen verran ja palasi sitten hitaaseen laukkaan. Jatkoin ampumista, edelleen epävarmana siitä, josko spurtti vielä kuitenkin tulisi. Hosuin. Osuin kerran kahden pisteen alueelle keskimmäiseen tauluun. Maaliviivaa lähestyttäessä havahduin siihen, ettei spurttia tullut. Jonkinlainen spurtti kuitenkin pitäisi saada aikaiseksi, sillä nyt olemme olleet koko radan ajan hyvin hitaita. Aikamme jäi nippanappa alle 18 sekunnin ja sain osumapisteeni. Yliajastahan saa nolla pistettä, vaikka olisi osunut kuinka hyvin.
5. kisalaukka
Viideskin laukka alkoi hitaasti. Ehdin ampua ensimmäiseen tauluun kerran, jonka jälkeen Sera spurttasi jälleen. Pääsin vauhtiin mukaan ja yritin silti ampua muutaman nuolen, mutta olimme jo back shotistakin niin kaukana, että yritykseni olivat melko toivottomia. Ei osumia tältä laukalta. Aika oli 13,75 sekuntia. Jälleen huomaa, että hitaasta alusta huolimatta kirimme ajassa näillä spurteillamme. Sääli, etten osunut mihinkään.
6. kisalaukka
Kuudenteen kisalaukkaan lähdimme melko mukavatempoisella laukalla. Sain ammuttua front shotiin kahdesti, joista jälkimmäinen napsahti tauluun, muttei tietystikään pistealueelle. Side shotin kohdalle Sera veti pienet kiihdytykset ja pikkupomput, mutta päätin etten ota kolmatta nollalaukkaa vaan heti tasapainoni palattua ammuin pikaisesti back shotiin vielä, kun se oli melko lähellä. Osuin täysosuman, neljä pistettä! Tämän jälkeen yritin vielä nokittaa ja ampua neljännenkin nuolen, mutta sohlasin ja pudotin nuolen. Kuitenkin sain ammuttua kolme, osuttua yhteen ja aika oli 15,22 sekuntia, joten aikapisteitäkin tuli muutama.
Kaiken kaikkiaan kisa meni ihan hyvin siihen nähden, että parhaat ampumismahdollisuuteni olivat yleensä joko kaukaa front shotiin ja kaukaa back shotiin. Ampuminen side shotiin ja haaveilemani tekniikka ampua ensin läheltä frontiin ja vielä läheltä backiin oli melko lailla pois pelistä. Sera oli niin epätasainen, että jouduin rauhallisillakin kierroksilla olemaan varuillani – koskaan ei tiennyt milloin on hyvä kierros ja milloin ei. Jälkikäteen on toki helppo harmitella, että olisihan sitä voinut kakkoslaukalla ampua vähän keskittyneemmin ja osua paremmin. Neloslaukallahan minulla taas olisi ollut kaikki maailman aika ampua vaikka kuusi nuolta ja kaikki tauluun, miksi en tehnyt niin?! Ja jos kerran ampuminen onnistui spurtista huolimatta kuudennella laukalla, miksi en ampunut täysosumia myös kolmos- ja vitoslaukoilla? Ampuminen – saati osuminen – ei suju helposti, jos joutuu keskittymään ja miettimään hevosta huomattavasti enemmän kuin ampumista. Tottakai hevonen on elävä olento ja se on tässä lajissa aina läsnä – siihen tulee keskittyä. Kuitenkin sanoisin, että ideaalitilanteessa keskityt ehkä noin 80% ampumiseen ja 20% hevoseen. Nyt minulla meni täysin toisin päin.
Unkarilaisessa tuntuu pärjäävän joko hitaalla hevosella niin, että tykittää tauluun todella monta nuolta hyville pisteille, tai nopealla hevosella aikabonusten toivossa osuen kerran, kahdesti tai kolmesti tauluun. Nyt minulla oli vuorotellen hidas ja nopea hevonen, mutta en nauttinut kummankaan hyötyä. Kuitenkin Sera vaikutti potentiaaliselta treeni- tai kisakaverilta jatkossa. En ottanut nokkiini siitä, että jonakin päivänä tammaa nyt vain saattaa ahdistaa väärään paikkaan sijoitetut pikalaiduntolpat. Toisaalta minua kuitenkin jäi vähän kaivelemaan ja harmittamaan. Kuinka hyvin olisi voinut mennä, jos olisinkin vaihtanut ratsukseni Zirkonin? Tai jos Sera olisi mennyt kaikki laukkansa tasaisesti ilman suuria pyrähdyksiä noin 15 sekuntiin? Lienee kuitenkin aivan turhaa miettiä tällaista. Ammuin kuitenkin paremmin kuin SM-kisoissa, vaikka pisteet jäivätkin puuttuvista aikabonuksista johtuen alhaisemmiksi. Eniten tässä harmittaa se, että seuraavan kerran unkarilaista rataa pääsee tykittämään ehkäpä vasta ensi vuoden SM-kisoissa. Siihen on pitkä aika.
Pisteet: 16,69
Sijoitus tässä kilpailussa Suomessa: 10/17
Sijoitus kansainvälisest: 90/123
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti