Turkuun saatiin ikuisen marraskuun sijaan pieneksi hetkeksi lunta ja treenirinkimme pääsi pitkästä aikaa radalle! Tosin, Varsinais-Suomen talven perinteen mukaan ilman hevosta. Ratsuna toimivat jo viime talvelta tutut siniset pulkat. Löysimme äitini miesystävän (kiitos Jouko!) avustuksella hyvän lapsettoman pulkkamäen, jonka lapsettomuudelle lieni syynä se, että mäki oli aavistuksen hurja. Vauhdikkaille ratsastusjousiampujille jyrkkä mäki sopi kuitenkin oikein hyvin ja saimme matkalle aseteltua jopa kaksi maalitaulua! Vähäiset osumani olivat suurimmaksi osaksi pistealueen ulkopuolella, mutta olen tällä kertaa itselleni hellämielinen; olenhan juuri vaihtanut jousta, enkä ole sen kanssa vielä siinä vaiheessa, että nopeasti ampuminen sujuisi kovinkaan hyvin. Sitä paitsi pulkkajousiammunnassa tärkeintä on hauskanpito eikä hyvät osumat! Ja toisaalta samaa voisin kai sanoa ratsastusjousiammunnastakin, hyvät osumat eivät ole mitään ilman hyvää fiilistä!
Tulipoikaakin alkoi ottaa päähän huonot kelit, mutta toisin kuin me valittavat varsinaissuomalaiset ihmiset, Tuli päätti ryhtyä vaikuttamaan. Harmillisesti vaalivoittoa ei tällä kertaa tullut, mutta ehkä sitten ensi vaaleissa! Ainakin Tulin arvot ovat kohdallaan.
Kilpailukausi 2018
Minut on tänäkin vuonna valittu edustamaan Suomea Euroopan Grand Prix -kilpailuihin. Tällä kertaa matkakohteena on Ranska, ja kilpailu on jo kesäkuussa. Toisin kuin viime vuonna (jolloin Puolan GP oli syyskuussa), nyt minulla ei ole koko kesää aikaa treenata, vaan aktiiviseen ja edistykselliseen treenivauhtiin on päästävä jo kevään aikana. Tätä edistääkseni olenkin tyhjentänyt pankkitiliäni ilmoittautumalla useille kansainvälistenkin opettajien kursseille (mikä onni pankkitililleni, että opettajat saapuvat sentään Suomeen). Pankkitilini huokaa helpotuksesta myös siksi, että tänä vuonna tavoitteena on saada Suomen tiimille sponsoreita niin, ettei kisamatka jää täysin omakustanteiseksi. Toisaalta pankkitiliäni silti itkettää hieman, koska haaveenani on, ettei Ranskan kilpailu jää tämän kauden ainoaksi kansainväliseksi kilpailuksi, vaan voisin tiimin ulkopuolisena lähteä kisaamaan myös muihin GP-osakilpailuihin tai muualle ulkomaille. Tämä tietysti olisi täysin omasta rahapussista. Sääliksi käy rahapussiani! Kuitenkin kilpailusuunnitelmiini vaikuttaa kesän työtilanteeni ja syksyn opinnot. Vielä on hieman liian aikaista lyödä lukkoon muuta kuin Ranskan kisa!
Onko sun yrityksellä sponssihaluja? Eikö sulla ole yritystä, mutta olisi rahaa? Mulle on se ja sama, onko mun paidassa sun yrityksen logo vai sun oma naamakuva. Lähde mukaan!
Ajatuksia tavoitteista ja saavutuksista
Ulkomaan kisojen lisäksi toivon voivani kerryttää kisakokemusta Suomen puolella. Tänäkin vuonna tavoitteena on SM-kilpailut. Lisäksi toivon, että ESRAJA ja EMAC järjestävät pienempiä kisoja tai esimerkiksi ottavat osaa Postal Matcheihin, jotta ratakisoja pääsee kisaamaan muutoinkin kuin vain SM-kisoissa. Toivottavasti näitä pienempiä kisoja olisi jo kevään aikana, jotta Ranskaan ei tarvitsisi lähteä ihan kylmiltään!
Tämän hetken treenitahtini on hyvin laiska. Ammun kerran viikossa, enkä ehkä aina sitäkään. Olenkin siirtynyt inhottavien sääolosuhteiden myötä makoilemaan peiton alle ja katselemaan vanhoja videoita ja päivityksiä. Kaikkein vanhimmat blogipäivitykseni alkavat jo hieman huvittaa ja nolottaa itseäni, mutta samalla ne toimivat korvaamattomana mittarina kehityksestäni. Aionkin nyt siteerata niistä muutamaa ja pohtia, mitä ajattelen nyt.
"Mutta pysyin kyydissä ja osuin, enkä ollut viimeinen: Tavoite saavutettu!"
- Korealainen rata, SM-2016
Pidän tätä edelleen hyvänä pohjatavoitteena, mutta tämän päälle tulee tässä vaiheessa jo kasata muitakin tavoitteita. Tuolloin minulle on riittänyt osumistavoitteen saavuttamiseen se, että osuin koko kisan aikana edes muutaman kerran. Valtaosa nuolista meni ohi. Nyttemmin pohjatavoitteeni on edelleen pysyä kyydissä, mutta sen lisäksi haluaisin kyllä vähintään puolet ampumistani nuolistani tauluun. Tavoite olla olematta viimeinen pitää edelleen paikkansa.
"Kai sekin on kuitenkin saavutus, että saan 90 metrin matkalla ammuttua neljästi."
- Unkarilainen rata, SM-2016
Nyttemmin en todellakaan kutsuisi tätä saavutukseksi, jos näistä neljästä yksikään nuoli ei osu tauluun. SM-2016 ratsuni oli hidas, eikä neljän nuolen hutaisemiseen tarvittu kovinkaan kummoista kykyä. Pohdin näiden kilpailuiden jälkeen myös keskittyväni unkarilaisella vain yhteen nuoleen. Eli etten edes ampuisi kolmea nuolta. Täysin idiootti idea. Aikaa kolmen nuolen ampumiseen on vallan hyvin, vaikka sitten keskittyisikin niistä vain yhteen.
"Minulle
toisaalta oli saavutus jo sekin, että sain taulun napsahtamaan kerran
front shotissa ja kerran back shotissa, vaikkakaan nuoli ei napsahtanut
pisteille asti."
- Unkarilainen rata SM-2017
Vasta Puolan GP-kisojen jälkeen aloin oikeastaan pitää unkarilaisesta radasta ja ymmärtää, että nuolimäärälliset tavoitteet ja strategiat tulee aina tehdä suhteessa paitsi omaan taitoonsa myös hevosen nopeuteen. Reippaan hevosen kanssa kannattaa ehkä ampua yksi nuoli kaukaa vain saadakseen sen ilmaan, sitten ampua sekä eteen että taakse keskittyen ja sopivan läheltä. Keskimmäisen taulun voi ottaa mukaan siinä tapauksessa, että front ja back sujuu. Kuitenkin kaksi osumaa on aina enemmän kuin yksi, eikä niitä kahta osumaa kannata riskeerata hosumalla kolme nuolta huonosti. Hurjaa kiitoa menevän hevosen kanssa puolestaan voi olla hyväkin taktiikka hutaista ensimmäinen ja viimeinen nuoli, ja osua se keskimmäinen nuoli keskimmäiseen tauluun. SM-ratsuni Sunny ei ollut liian nopea siihen, etteikö sen kanssa olisi voinut yrittää keskittyä ampumaan front shotin ja back shotin mukavalta etäisyydeltä, ja jättää vaikka keskitaulu kokonaan väliin. Hitaalla hevosella puolestaan kannattaa ampua niin paljon kuin ehtii, kuitenkin keskittyen ampumaan kolme nuolta taulurykelmän lähettyvillä huolellisesti yksi nuoli jokaiseen tauluun.
Kuitenkin edelleen pidän jonkinlaisena saavutuksena sitä, että sain SM2017-kisoissa nuolen ammuttua sekä eteen että taakse tauluun hyvin kaukaa, vaikka osumat eivät pistealueella lopulta ollutkaan. Tietysti toivon, että jonakin päivänä voin pitää tätäkin typeränä ja ajatella, että ainoa oikea tavoite unkarilaiselle radalle nopealla hevosella on saada kaikki kolme tai useampi nuolta tauluun kaukaakin. Tähän tavoitteeseen on kuitenkin vielä matkaa.
Tavoitteita kaudelle 2018
Ensimmäinen tavoite kisakaudelle 2018 on tietysti se, että voin edustaa Suomea Ranskassa koitumatta Suomen joukkueen häpeäksi tai heikoksi lenkiksi. Tavoitteeni on saada itseni taas vähintään samaan kisakuntoon kuin mitä olin syksyllä Puolan kisoissa ja kilpailla Suomen joukkueessa oman tasoni mukaan. Tavoitteeni siis on se, etten alisuoriudu.
Tietysti toivon myös, että voisin kasvattaa tasoani viimevuotisesta ja olla parempi kuin viime vuonna. Harmittaa kuitenkin hieman se, että huomaan nyt opettelevani uudelleen jo joskus oppimiani asioita, sillä treeniaikataulun ollessa näinkin epäsäännöllinen, on vaikea ylläpitää jo oppimaansa. Onneksi pian on kevät!
Minulla on tavoitteita myös gradingien suhteen. Tällä hetkellä minulla on yhteensä kolme kappaletta HA1-gradingia ja yksi HA2-grading. Tavoitteeni on saada tällä kaudella lisää HA2-gradingeja tai jopa parempia! Pieni hiljainen tavoitteeni on HA3-grading, mutta luulen, että sen saavuttamiseen tarvitsen vielä jonkun verran oikein hyvää tuuria, jota ei välttämättä ole tarjolla. Kaikki riippuu siitä, paljonko kisoja ja millaisilla hevosilla minun on mahdollista suorittaa!
Nyt, kun lajin suosio on Suomessa kasvamassa, gradingien merkitys nostaa päätään. Vielä viime vuonna GP-joukkueisiin pääsi lähes kaikki halukkaat. Tänä vuonna yksi HA2-gradingini ja sijoittumiseni yhdeksänneksi SM-kisoissa saivat minut karsinnan läpi Suomen joukkueeseen. Kuitenkin mietin, että miten kauan tämä riittää? Gradingit ovat helppo tasomittari juuri tämänkaltaisiin karsintoihin, mutta samalla huomaan ikävän sivuoireen: pidän suuremmassa arvossa kisoja, joissa voi suorittaa gradingeja kuin kisoja, joissa ei voi. Esimerkiksi huomaan suunnittelevani tulevia mahdollisia ulkomaanmatkojani sillä silmällä, kisataanko siellä grading-suorituksiin kelpaavia ratoja vai ei. Suurimmassa osassa kisataan, mutta haluanko silti todella jättää väliin esimerkiksi kiinnostavat pelkän puolalaisen radan kilpailut, koska puolalaiselta radalta ei saa gradingeja? Kuitenkin se rata, josta olen jousiammuntahistoriani aikana kaikkein eniten nauttinut, oli puolalainen rata Puolan GP-kisoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti