Talvella treenikausi on ollut hiljaiselolla, mutta jousiammunta on silti pysynyt tiukasti mielessä. Sisätreenihallin edelleen puuttuessa, olen keskittynyt muunlaisiin jousiammunta-aiheisiin sisäaktiviteetteihin.
 |
| Tein itse puusta ja säästin! |
Ratsastusjousiampujana pitkäjousella treenaaminen jää varmastikin hieman vähiin, mutta pitihän sellainen käydä tekemässä, kun siihen oli tilaisuus. Loimiluonto järjesti kurssin Kaarinan kansalaisopistossa.
Jousta tuli kurssin päätteeksi hieman testattuakin. Opettajaa kauhistutti vetopituuteni tuoreella puujousella, jota pitäisi ensin hieman totuttaa ja joka ei muutenkaan nauti pakkasesta. Minua huvitti vetopituuskauhistelu, sillä olenhan pitkään kärsinyt nimenomaan liian lyhyestä vedosta ja tehnyt kovan työn päästäkseni vaivastani eroon. Ehkä minusta olisikin tullut hyvä pitkäjousiampuja?
Tässä vielä lyhyt video työvaiheista (niiltä osin kun niitä tuli kuvattua) ja jousen testiammunnasta.
Toinen jousiammuntaan jonkin verran liittyvä sisäaktiviteetti on ompelu. Tuleva kilpailuhameeni syntyi yllättävän inspiraation tuloksena varsin nopeasti. Tummansinisessä puuvillahameessa on kangasvärillä painettu joutsen, jonka siipisulkien virkaa ajaa Finland-teksti. Ovelasti säästyin siipisulkien piirtämiseltä. Olen nimittäin siinä todella huono! Kilpailuhameen on tarkoitus yhdistää ratsastusjousiammunnan perinnevaatefiinistely ja toisaalta lajin sporttisuus. Tämä on sporttinen perinneasu! Suomellahan ei varsinaista ratsastusjousiammunnan perinneasua ole, mutta jotakin suomalaista tähänkin voi lisätä. Hame itsessään on malliltaan melko universaali. Yläosaksi tulee myöhemmin valkoinen paita ja musta kansallispukutyyppinen liivi. Talvella tai kylmällä ilmalla (koska kilpailusää ei valitettavasti aina ole lämmin ja aurinkoinen) yläosaksi sopii valkoinen (palmikko)villapaita. Erilaisia yläosia on onneksi vielä aikaa valmistella ennen kilpailukautta!
Hameen debytointi tapahtui tietysti maailman parhaan suomenhevosen Tulipojan kyydissä. Samalla tuli myös piiiiitkän tauon jälkeen ammuttua hevosen selästä, myös laukassa. Tulin kanssa olemme tehneet nyt paljon kaikenlaista muuta, sillä yksinään on kovin vaivalloista keräillä ammuttuja nuolia, olivat ne sitten maassa tai taulussa.
Treenit pyörivät myös ETAT:illa, ja sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa Sunnyn kyytiin. Itse ammuin vain käynnistä, sillä Sunny stressasi kovasti viereisellä pellolla hiihtänyttä perhettä, ja kuntokin on talven jäljiltä samassa kunnossa kuin meillä kaikilla talven laiskottelijoilla.
Näillä fiiliksillä kevättä kohti! Milloinkohan on ekat kisat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti