Tutustumista Hertsby Stallgårdiin

Emil Erikssonin sunnuntaikurssi 11.3.2018

Emil Erikssonin sunnuntaikurssilla Hertsby Stallgårdissa Sipoossa etsittiin ergonomista ampumisasentoa. Oma, metsäkisapostauksessa esittelemäni, pystypyllyasento sai kyytiä ja tilalle lähdettiin etsimään ryhdikkäämpää asentoa ja oikeiden lihasten käyttöä. Pystypylly oli melko helppo jättää asennosta pois, mutta hankaluuksia tuotti vasen olkapääni. Käytän väkisin väärää lihasta, joka ohjaa koko olkapääni väärään asentoon. Se hankaloittaa paitsi nuolinippujen muodostumista myös kehoni kestävyyttä. Väärää lihasta käyttämällä jousen paino rasittaa väärää kohtaa kehosta ja voin saada pahojakin kipuja olkapäähäni. En kipuile kovinkaan helposti tai kärsi juurikaan jumiutuneista hartioista, mutta se on tavallaan harmikin. Jos lihakseni sattuisivat, tietäisin milloin teen väärin. Nyt pahimmassa tapauksessa hartiani poksahtaa rikki ilman mitään ennakkovaroitusta. Hartiaongelmaa pitää siis lähteä työstämään aivan tosissaan. 

Kurssin ratsastusosuudessa ei keskityttykään jousiampumiseen, vaan tasapainoon ja erilaisiin asentoihin hevosen selässä. Emil aloitti kiskomalla meitä kädestä. Luonnollinen reaktio on tarrata polvilla hevoseen ja laittaa nykijälle vastaan. Tässä ei ollut tarkoitus pudota, mutta kontrollin menettämistä piti pystyä sietämään.

Nykimisen jälkeen meidän tuli poimia esine Emilin kädestä. Aina alempaa ja alempaa. Vastaavaa teimme jo Iranissa syksyllä 2016, mutta olin edelleen melko toivoton.

Alas pääseminen ei varsinaisesti ole se ongelma (tai no aivan maasta asti en saanut esinettä poimittua), mutta päädyttyäni tähän poimimisasentoon, en päässyt enää omin avuin ylös!

Paikallaan suoritettujen jumppien jälkeen meidän tuli lukea lehteä ääneen ravissa. Niin... ravissa... Vauhdikas ratsuni Ebony oli hyvin toista mieltä. 

Ja edelleen toista mieltä....

No, luetaan laukassa sitten.

Ravikin saatiin lopulta pieneksi hetkeksi!

Ebonylla oli vauhti päällä. Poni oli myös melko kova suustaan, eikä vastannut hienovaraisiin hidastuspyyntöihini lainkaan. Kovakouraisempiin vastattiin sitten jo siirtymällä käyntiin asti. Ravissa pysyttiin, jos sain istunnalla jarruteltua ponia, mutta heti noustessani kevyeen istuntaan jarru vaihtui kaasuun. 

Lehdenluvun jälkeen siirryttiin jumppailemaan hevosten selässä ja etsimään lantionkääntöä back shoteja, front shoteja ja quabaqia varten. Ebony kiihdytteli edelleen, mutta suostui ravaamaan, jos oli porukan ensimmäisenä. Silloinkin tosin jouduin pitämään käteni ohjissa kevyellä tuntumalla, joten mielikuvitusampumiset jäivät minulta väliin. Lantiotani sentään sain käänneltyä siitä huolimatta, joten jotain tuli treenattuakin. 

Ratsastusosion lopuksi ammuttiin yksi nuoli. Vain yksi. Paitsi jos ampumisessa oli jokin vielä pielessä, silloin sai ampua toisenkin. Minä sain ampua vain yhden. Huonosti käyttäytyvästä olkapäästäni johtuen jousikäteni laskee kathran yhteydessä radikaalisti alaspäin, mutta tässä kuvassa, joka on otettu juuri laukaisuhetken jälkeen, käteni on ihan paikallaan. Olkapäätä on vaikea erottaa takin alta pimeässä kuvassa, mutta sekään ei näytä niin pahalta kuin esimerkiksi tässä:

Jousikäden olkapää työntyy eteen, lapatuki puuttuu.

Perjantaitreenit 23.3.2018

Ajoimme perjantaina Sipooseen Turusta kolmen hengen voimin treenaamaan. Pyysin ratsukseni Ebonya, sillä Emilin kurssin kaasuttelusta huolimatta pidin ponista kovasti. Kaasutteluksi se vähän meni tälläkin kertaa. Aloitimme treenit kentällä lämmittelemällä ja tutustumalla hevosiin. Tein Ebonyn kanssa paljon pysähdyksiä ja pyrin kiittämään sitä oikein vuolaasti mitä pienemmällä avulla se pysähtyi. Ebonylta siis löytyy kyllä jarrut, ainakin käynnissä!

Kentällä lämmittelyn jälkeen siirryimme tallin jousiammuntaradalle. Ebonyn jarrut menivät taas vähän epäkuntoon, mutta sentään se suostui pienen neuvottelun tuloksena kulkemaan edellä olevan takana eikä pyrkinyt ohi. Me olemme tässä kuvan ponijunassa toisena. Ebony itse voisi haluta kärkipaikan. Lisäksi Ebony hieman säpsähteli ampumisesta – ehkä koska radalla on ammuttu viimeksi kesällä, eikä ponin jousiammuntakokemuskaan ole vielä päätä huimaava, vaikka se onkin lajiin opetettu. Hiljalleen taulun napsahdukset lakkasivat häiritsemästä, mutta ohjista ei edelleenkään voinut päästää irti ponin ampaisematta liikkeelle. Suoritimme myös yhden pikaisen rodeohetken, kun Ebony ja Romina-poni tuntuivat pelästyvän toisiaan. 

Päätimme siirtyä takaisin kentälle ja siedättää ponit radalle toiste. Alkoi jo tulla pimeääkin. Kentällä sentään on valot. Sain ammuttua muutamaan kertaan käynnistä, mutta nopeammissa askellajeissa kaahotusvaihde alkoi heti, kun ohjista päästi. Ebony on niin tasainen, ettei minua haittaisi mennä lujaa, mutta en haluaisi kiihdytyksen tapahtuvan lyhyellä kentänpätkällä aina sillä hetkellä kun olen yrittämässä ampua. Kaikesta huolimatta pidin Ebonysta kovasti. Kyllä se yhteinen sävel vielä löytyy! Tällä kertaa se jo kuitenkin pysyi ravissa toisin kuin kurssilla!

Ampumistreeni hevosen selästä jäi osaltani vähäiseksi, mutta väitän treenin silti olleen hyödyllinen. Olen loppujen lopuksi hieman epävarma ratsastaja, ja minulle tekee ihan hyvää ratsastaa niin, ettei kaikki mene ihan putkeen. Minä kuitenkin pärjään. Treenini koskikin ampumisen sijaan enemmän itsevarmuuden löytämistä, kontrollin menettämistä, ja rauhallisena ja hyväntuulisena pysymistä. Arvokkaita taitoja erityisesti kilpailuissa!