ESRAJA:n kesäleiri ja Postal Match

ESRAJA:n kesäleiriä vietettiin 9.–10.6.2018 Hertsby Stallgårdissa Sipoossa. Leiriratsukseni sain jo luottoystäväksi muodostuneen Rominan, jonka kanssa treenaaminen on aina ollut mukavaa. Nyt saisin leirin huipennukseksi kokeilla myös kisaonneani Rominan kanssa.

Saavuimme Miran kanssa Sipooseen jo perjantai-iltana ja autoimme kunnostamaan myrskysäissä kärsineen unkarilaisen taulun telineen. Lauantaina loputkin leiriläiset saapuivat paikalle ja aloitimme treenit maasta ampuen. Sitten siirryimme hevosten selkään treenaamaan unkarilaista rataa, joka oli edessä myös sunnuntain kisassa. Lauantain treenit menivät vaihtelevalla menestyksellä. Taulu napsui useinkin, mutta itse huomasin nuolten olevan aina pistealueen ulkopuolella. Vähän tarkemmalla keskittymisellä osumia alkoi tulla pistealueellekin. Treeneissä ammuin vain 3–4 nuolta jokaisella laukalla. Leikin ampuvani ensimmäisen nuolen lähtöportilta ja nokitin vasta sen jälkeen. Testailin kuinka aikaisin ensimmäinen nuoli tulee ampua, jotta ehtii nokittaa ja silti ampua front shotin myös lähempää. En ampunut pitkää matkaa oikeasti, sillä en halunnut hukata nuoliani ennen kisaa (ruohikko taulun edustalla oli melko pitkää). Tällä asenteella en ehkä koskaan tule oppimaankaan pitkä matkan osumaa? Treenin jälkeen minulla oli kuitenkin ihan hyvä olo tulevista kisoista. Poni toimi täydellisesti ja vauhti oli sopiva. Minun huolekseni jäisi vain osuminen. 

Sunnuntain kisa-aamu koitti. Ensimmäisen ryhmän ajan merkitsin pisteitä ja aikoja pistelomakkeille. Annoin pestini eteenpäin ja lähdin valmistautumaan kisaan. Laitoin jouseni valmiiksi jänteelle, testasin nokituksen sujuvuuden ja jätin tavarani tallin seinän reunustalle puomikasan päälle – paikkaan, jossa ne eivät vahingossakaan joutuisi tallotuiksi. Lähdin valmistelemaan ratsuani. Palattuani jouseni luo, huomasin ettei se ollutkaan enää jänteellä. Ehkä otin sen sittenkin pois jänteeltä? No, pitää vain laittaa se uudelleen. Tartuin jouseeni, joka olikin kahtena kappaleena. En kerennyt ajatella juuri mitään. Lähdin kappaleet kädessäni etsimään muita. Minulle tarjottiin lainajousia paitsi ESRAJA:n varastoista myös ihmisten omista jousista. Testasin 35-paunaista Kayaa, mutta sen jänne oli liian paksu nokeilleni. Tulisin sohlaamaan nokituksessa pahasti, jos lainaisin sitä. Mira tarjosi lainaksi Living Arrow -joustaan, jollainen minullakin on kotona, mutta jolla en ole juurikaan ampunut. Jänne oli sopivan ohut nokeilleni ja paunamäärä suunnilleen sama kuin omassa jousessani. Sitä, kuinka ampuminen sujuisi en ehtisi testata ennen kisaa.

Nousin Rominan selkään ja yritin tulla tutuiksi jousen kanssa. Se oli suurempi kuin omani, enkä tiennyt miten sijoittaisin sen selässä niin, ettei se haittaa minua tai hevosta silloin kun en ammu. Omani ripustan yleensä olkapäälle, mutta tämä yksilö ei siinä pysynyt. Olimme leiriporukan kanssa sopineet, että harjoituslaukkoja otetaan vain yksi, jotta hevoset jaksaisivat kaikki kisakierrokset. Harjoituslaukkani aika tuli ja ammuin ensimmäiset nuoleni. Ammuin kolme nuolta ja sain ne kaikki tauluun. Kuulin vitsailua siitä, että minun tulisi vaihtaa joustani useammin. Itsekin olin vähän yllättynyt. 

Ensimmäisellä kisakierroksella luotin jouseen vähän liikaa. Ei se aivan itsekseen niitä nuolia tauluun asti saanutkaan, vaan minunkin piti tehdä jotakin. Vain yksi nuoli osui. Sittemmin ryhdistäydyin ja ammuin keskimäärin kaksi nuolta tauluun joka kierroksella. Kerran jopa kolme! Toisin kuin lauantain treeneissä, nyt yritin ampua taulua myös kauempaa, mutta tuloksetta. Kokonaispisteeni ylsivät HA2-gradeen, jonka toivoinkin saavani. Ihan hyvin lainajousella! Kokonaispisteeni olivat 53,74 ja HA3-graden raja olisi 57 pistettä. Tämä on lähimpänä HA3-gradea kuin mihin olen vielä koskaan päässyt! Ehkä minun todella pitäisi rikkoa tai vaihtaa jousta lennosta useammin? Vähän kalliiksi tulisi...

Sijoitus leirikisassa: 3/16
Sijoitus kansainvälisesti: ??

Yöllä lähdetään Ranskaan... Ilman rakasta tuttua joustani. Saa nähdä mitä siitä tulee....