Kawalkada Open Competition

Kansainväliset kilpailut Puolassa 

31.5.–3.6.2018

Ranskan GP-kisat lähestyvät uhkaavasti ja Suomesta on vasta lumet sulaneet – mikäs siis parempi päätös kuin lähteä Puolaan lämmittelykisoihin. Treeniä on ollut melko vähän mutta onneksi se on ollut sitäkin laadukkaampaa. On ollut kurssia ja ratatreeniä, ja lyhyessä ajassa olen saanut talven treenitauon jäljiltä itseni suunnilleen samaan taitotasoon kuin viime syksynä – rutiini vain edelleen hieman puuttuu.

 Meitä lähti Puolan kilpailuun Suomesta kiva pikku porukka. Autokulut saatiin jaettua neljän kesken ja vuokra-autoksi tajuttiin tällä kertaa ottaa pienen rengasrikkoisen Skodan (syksyllä Puolan kisassa vuokra-autoasiat eivät menneet aivan putkeen) sijaan suuri ja sielukas Lexus. Matka Gdanskista kisapaikalle sujui mukavasti, vaikka jo perinteiseen tapaan ajoimme Puolan pikkuteillä harhaan ja kiertelimme metsikössä etsien majoituspaikkaamme. Kilpailupaikkana oli aluksi tarkoitus olla jo tuttu Sypniewo, jossa GP-kisat kilpailtiin viime vuonna, mutta luultavasti vähäisen osallistujamäärän vuoksi kisapaikka siirtyi pieneen kylään nimeltä Murowana Goslina, Kawalkadan tallille. Ajomatkaa Gdanskista (jonne halpojen lentojen toivossa lensimme) tuli hieman enemmän ja mukava auto oli entistäkin tärkeämpi. 

Torstaiaamu koitti ja ajoimme hotelliltamme tallille. Hevoset oli jaettu alustavasti valmiiksi ja minulle annettiin testattavaksi suurensuuri puoliveritamma Granda. Granda oli 14-vuotias, kokenut ja pomminvarma jousiammuntaratsu, mutta myös valitettavan hidas. Osa hevosista oli minulle tuttuja jo syksyn Puolan kisasta (vaikka paikka oli eri, osa hevosista oli samoja) ja olin ehtinyt jo haaveilemaan parista hevosesta. Yksi haavehevoseni oli harmaa konik-poni, jota kisatiimiläiseni Enni sai kokeilla ensin ja tykästyi siihen. Niinpä minulle jäi vaihtoehdoksi Granda tai Granda. Kisaajilla oli kaikki oikeus ilmaista mikäli ei ole tyytyväinen kokeilemaansa hevoseen, mutta koska hevoset olivat minulle jo entuudestaan tuttuja, ei muutkaan vaihtoehdot oikein viehättäneet, eikä niitä juuri ollutkaan. Toinen mahdollinen kisaratsu olisi ollut kotiinpäin ryöstävä pikkuponi – ei kiitos. Tunsin lievää hevoskateutta Ennin ponista, mutta hitauttaan lukuunottamatta Grandassa ei ollut muita vikoja. Pitäisi vain ampua todella hyvin, sillä aikapisteitä ei olisi luvassa. 

Korealainen rata kilpailtiin vielä torstaina iltapäivällä. Hevoset valittuamme ja testattuamme saimme pitkän tovin hengailla tallilla, syödä lounasta, paahtua kuumudessa ja saatiinpa yksi poliisitapauskin. Jotenkin kummasti keskelle Puolan maaseutua tallille ilmestyi joko helteestä tai jostain aineista päänsä pehmeäksi saanut Patrickia etsivä henkilö. En tiedä löytyikö Patrickia koskaan, mutta etsinnät jatkuivat poliisiauton kyydissä.

Iltapäivään sijoittuvassa kisasuorituksessa oli hyvät ja huonot puolensa. Hyvä puoli oli se, että lounas oli jo syöty ja nälkäkiukkuni pysyi hallinnassa. Huono puoli oli se, että pitkään paahtavassa helteessä itseään kuivattaneena olo oli melko väsynyt jo ennen hitaan hevosen patisteluakin. Ensimmäinen harjoituslaukkamme oli 17 sekuntia. Aikaraja oli 14 sekuntia ja jokaisesta ylittävästä sekunnista lähti yksi piste. Onneksi se oli vasta harjoituslaukka! Seuraavalla harjoituslaukalla läpsin hevosta jousella pepulle ja sain ajan tiivistettyä 15 sekuntiin. Edelleen aikarajan väärällä puolella! Kisasuorituksissa hevosen patistelu jatkui. Grandan reaktio pohkeisiin oli hännän pyöräytys. Se ei nopeuttanut vauhtiaan, se vain pyöräytti häntäänsä. Kiitti! Kuin ihmeen kaupalla emme kuitenkaan saaneet jokaiselta laukaltamme miinusta, vaan saimme myös muutaman aikapistedesimaalin! 

Voisi luulla, että hitaalla hevosella voi keskittyä ampumiseen ja ampua todella hyvin. Mutta ei. Rytmiä ei löytynyt ja taulun kohdalla räiskäisin jonkin huonon lerppunuolen vähän sinne päin, ja yritin taas patistella ratsuani. Taulujen välillä saatoin joutua odottamaan kaksikin sekuntia valmiiksi nokitettuna, koska hevonen ei vain edennyt taululle asti yhtä nopeasti kuin mihin olisin ollut valmis. Olisin mielelläni vaihtanut nuo odottelusekunnit aikapisteisiin. Yksin hitaan hevosen vika huono suoritukseni ei kuitenkaan ollut – olisin voinut ampua paljon paremmin. Melkein hävettää kuinka lyhyeltä ja hutaistulta vetoni näyttää videoilla. Osutut nuoletkin taisivat mennä tauluun asti vain tuurilla. Saadut aikamiinukset eivät olleet niin suuria, etteikö Granda-tammallakin olisi voinut pärjätä ihan hyvin. Minulla oli syksylläkin Puolassa hidas hevonen, mutta silloin ammuin paremmin. Suoritukseni jälkeen olin aivan varma, etteivät pisteeni riittäisi edes HA1-gradingiin, mutta ihmeellisesti olin kuin olinkin taistellut itselleni kyseiseen gradingiin vaadittavat 40 pistettä (ja jopa 0,53 pistettä yli)!

Perjantaina kisatulle unkarilaiselle radalle Granda-tamman nopeus sopi jo paremmin. Edelleen aikapisteitä suuremmassa osassa olivat osumapisteet, mutta koska radan aikaraja oli nyt 20 sekuntia, ei aikamiinusta tarvinnut suuresti pelätä. Jälleen ensimmäinen harjoituslaukkamme oli liian hidas, mutta sen jälkeen menimme tasaisesti noin 16 sekunnin aikoja. Taitoni eivät vieläkään riitä osumaan tauluun jo lähtöportilta, mutta hitaamman hevosen vahvuus olikin tällä radalla se, että ehdin lähempänä maalitaulupömpeliä ampua kolme nuolta ihan mahdollisen matkan päästä. Osuin useimmilla laukoillani kahteen tauluun. Edelleen kolmeen tauluun osuminen yhdellä laukalla jäi vähän haaveeksi, mutta hitaan hevosen ansiosta ehdin nokittaa niin, että minulla oli edes mahdollisuus yrittää ampumista suunnilleen järkevän matkan päästä. 

Tavoitteeni unkarilaisella radalla oli saada edes kerran osuma kaikkiin kolmeen tauluun ja hiljaisesti toivoin myös HA2-gradingia – en vain ollut varma riittävätkö taitoni siihen aivan vielä. Täysin pieleen mennyt toukokuun postal match (josta sain yhden pisteen) kummittelee edelleen vähän mielessä... Ensimmäinen tavoitteeni täyttyi jo toisella kisalaukalla. Osuin ensin keskimmäiseen tauluun, sitten ensimmäiseen tauluun ja lopuksi viimeiseen tauluun. Onneksi järjestyksellä ei ole väliä! Kuitenkin huvituin tästä kierroksen aikana itse niin, että meinasin tuuletuksiltani unohtaa ampua nuolen vielä maaliportilta. Unkarilaisella radalla on ammuttava vähintään kolme nuolta saadakseen aikapisteet, joten viimeinen nuoli ei sinänsä ollut merkittävä, mutta aina tietysti kannattaa kokeilla. Kaikki osumapisteet kuitenkin lasketaan! Todennäköisesti en osu enää kaukaa maaliportilta, mutta jättämällä yrittämättä se nuoli ei ainakaan lennä tauluun. 

Postalin jäljiltä olin vähän huolissani – kannattaako sitä nyt Puolaan asti lähteä ampumaan jokaiselta radalta yksi piste – mutta tämän unkarilaisen radan suorituksen jälkeen voin sanoa, että kannatti lähteä! Tämä oli paras unkarilaisen radan suoritukseni tähän asti! Sain 79,93 pistettä ja täytin myös hiljaisemman tavoitteeni – pisteeni riittivät HA2-gradingiin! Lisäksi sijoituinkin ihan hyvin, vaikka lähtökohta tässä kisassa oli se, että puolalaiset vievät kärkisijat ja me suomalaiset pidämme joka tapauksessa perää. Olin kahdeksastatoista kilpailijasta yhdeksäs tällä radalla! 

Lauantaina ja sunnuntaina kisattiin puolalaiset radat. Kilpailin elämäni ensimmäisen puolalaisen syksyllä Puolassa ja tuntui mahtavalta, että nyt niitä sai kisata kokonaiset kaksi kappaletta. Suomessa puolalaista rataa on vaikea toteuttaa ja sitä voi treenata lähinnä osissa taulutyyppi kerrallaan. Ranskan GP-kisaakin ajatellen oli oikein hyvä päätös tulla Puolaan virkistämään muistia. Tätä tämä laji vähän on – harjoitellaan kilpailuissa. 

Puolalaisella radalla Granda oli oikein unelma. Hidas se oli edelleen ja aikamiinusta tuli jonkin verran, mutta enemmän syyteltävää on omassa ampumisessani. Granda eteni hitaasti, mutta tasaisen varmasti. Se tiputti raviin vain pariin kertaan ja nosti laukan uudelleen melkein heti. Pysyimme siis lähes koko ajan laukassa ja aina kun jossain oli taulu, se oli mahdollista ampua (ravissa ammuttaviahan ei siis lasketa, joten on aika tärkeä piirre hevosessa, että laukka pysyy yllä). Puolalaisella radalla hevosta tulee myös ohjata tavallista enemmän ja Granda kääntyi kuin ajatuksen voimalla. Kunhan varmisti vähän ennen risteystä kevyin avuin, että Granda on tietoinen haluamastani suunnasta, se meni sinne täysin mukisematta. 

Lauantaina kisatun puolalaisen radan osumat olivat vähäisiä ja pieniä. Sain ammuttua joitakin ykkösiä. Ammuin joitain tauluja jopa moneen kertaan niiden tullessa radalla uudelleen vastaan, mutta ammuin aina ohi. Keskityin enemmän hevosen ohjaamiseen ja sorruin vähän samaan kuin korealaisella radallakin – hutaisin nuolia tauluja kohti hevosen hoputtamisen ohessa. Keskittyminen ampumiseen oli olematonta. Osumapisteeni olivat 22, mutta aikamiinusten johdosta lopulliset pisteet olivat 13,138. 

Sunnuntain radalla päätin keskittyä ensisijaisesti ampumiseen. Tämä kostautuikin heti alkuun sillä, että ajatuksen voimalla toimiva Granda kääntyi risteyksessä väärään suuntaan oletettuani sen menevän suoraan jos en muuta pyydä. Suunnitelma olisikin ehkä toiminut, ellen olisi juuri risteyksen kohdalla ajatellut "tässä on muuten tuo risteys".... Väärään suuntaan kääntyminen oli oma mokani ja johti massiivisiin aikamiinuksiin. Jo muutenkin hitaalla hevosella tällaisiin mokiin ei todellakaan olisi varaa. Kuitenkin ammuin kierroksella kaksi täysosumaa, muutaman pienemmän osuman ja jopa kymmenen pisteen arvoisen pitkän matkan taulun, joka oli noin 40 metrin päässä. Yksi ja ainoa tavoitteeni sunnuntain radalla olikin saada osuma pitkän matkan tauluun, sillä se oli nyt normaalia helpompi. Taulua ammuttiin lievään alamäkeen ja taulu oli vieläpä maassa, joten nuoli ylsi siihen helpommin kuin kauas ja korkealle sijoitettuun tauluun. Toisella kierroksella en ampunut enää aivan yhtä hyvin, sillä väärästä suunnasta pelästyneenä keskityin taas enemmän hevosen ohjaamiseen. Silti ammuin paremmin kuin lauantain puolalaisella. Osumapisteeni olivat sunnuntain puolalaisella 48 pistettä, mutta hevosen hitauden ja oman suuntamokani myötä aikapisteitä väheni todella rajusti. Kokonaispisteeni olivat 26,09. 

© Klaudia Ziomko

Puolan kilpailu oli loistava aloitus kisakaudelle. Monessa asiassa pitää vielä parantaa. Ampumiseen pitää keskittyä, pitää löytää rutiinia ja rytmiä, mutta ei syksyiset taitoni ole mihinkään kadonneet kunhan kaivan ne taas esiin. Veto täytyy pitää pitkänä, vaikka kuinka tuntuisi että nuoli osuisi lyhyemmälläkin vedolla tauluun – ei se osu, se todettiin jo toukokuun postalissa! Tietysti haluaisin olla tänä vuonna parempi kuin viime vuonna. Nyt kuitenkin eletään vasta kesäkuun alkua ja tässä on koko kesä aikaa treenata! Viime vuonna olin hyvässä kisatikissä vasta elokuussa. Toisaalta nyt harmillisesti tärkein kilpailu osuu jo kesäkuuhun. Ennen Ranskan GP-kisaa onkin vielä treenattava niin aktiivisesti kuin suinkin ehdin, mutta tämä Puolan kilpailu oli kyllä äärimmäisen hyödyllinen alkulämmittely. Kokonaissijoitukseni kaikki ratatyypit huomioiden oli 12/18.

Helteellä on hyvä ottaa ratsastushousut välillä pois ja liihotella suunnittelemassani Suomi-hameessa.