Tämän viikon oli tarkoitus olla tehotreeniviikko. Ajatus siitä syntyi oikeastaan ihan vahingossa, kun olin haalinut kalenteriini useita treenimahdollisuuksia ja päätin sitten tästä innostuneena varata treeniaikaa myös kaikkiin jäljelle jääneisiin päiviin. Suunnitelmani ei sitten aivan toteutunutkaan, mutta on tässä onneksi silti jonkin verran saatu treenattua.
Treenit Sunnyn kanssa
Maanantaina kävin treenaamassa Sunnyn kanssa. Treenasin korealaista angled tripleä ja perus-tripleä. Treeni sujui hyvin, nuolet menivät pääasiassa tauluun, vaikka taulun keskikohta olikin hukassa. Yritin keskittyä erityisesti siihen, että ampuisin vasta hieman taulun jälkeen enkä liian aikaisin, mikä minulla on tällä kaudella ollut suurena paheena. Osumat olivat parempia, kun maltoin odottaa. Tästä treenistä ei valitettavasti ole video- tai kuvamateriaalia.
Tiistaina kävin treenaamassa Tulipojan kanssa, ja Sunnyn kanssa treenit jatkuivat keskiviikkona.
Laskin tässä treenissä myös pisteeni. Menin kolme kertaa korealaisen angled triplen ja kolme kertaa unkarilaisen. Korealaisen radan suoritus ei ole suoraan verrannollinen mihinkään IHAA:n korealaiseen rataan, mutta joko K23 tai K233 rataan verraten suoritukseni olisi jo pelkästään kolmella laukalla HA1-gradingin tasoa, ja normaalistihan laukkoja on suorituksessa kuusi, mutta taulujen määrä vaihtelee. Sain kolmelta laukalta 33 pistettä – vielä kolme laukkaa lisää ja suoritukseni olisi todennäköisesti HA2-tasoa.
Unkarilaisen treenisuoritus on paremmin verrattavissa IHAA:n pistetaulukkoon, sillä unkarilainen laukataan kuusi kertaa ja taulu pysyy samassa kohtaa. Minä menin kolme laukkaa, joten kertomalla pisteeni kahdella pääsen keskimääräiseen kuuden laukan tulokseen. Tulos olisi HA1-tasoa. Toki se voisi olla korkeampi, jos olisin sattumalta niillä tekemättä jääneillä laukoillani tykittänyt nuolia tauluun enemmän kuin yhden joka kierroksella. Sunny meni rataa noin 14 sekuntiin ja olisin hyvin voinut ampua esimerkiksi viisi nuolta. Kuitenkaan rata ei ole aivan täydellinen unkarilainen, sillä ensimmäistä nuolta on mahdotonta saada tauluun (paitsi etäisyyden myös) puun takia, ja vaikka taulun takana onkin nuoliverkko, vetää takana oleva ryteikkö tehokkaasti nuolia puoleensa, eikä minulla ole juuri nyt varaa hukata ainoatakaan nuolta. Päätin siis ampua radalla vain kolmesti välttääkseni hukkuvat nuolet. Kisasuorituksissa olen saanut keskimäärin kaksi nuolta tauluun, nyt sain aina vain yhden...
Pisteidenlaskutreenin ajatuksena oli mitata tämänhetkistä tasoa. Samalla tuli todettua, että olen tähän asti ampunut kisoissa suunnilleen samaa tasoa kuin treeneissäkin. Olen siis melko hyvin saanut jännitykseni kasaan enkä ole kisoissa merkittävästi alisuoriutunut treeneihin nähden. Toki joskus on parempia ja joskus huonompia tuloksia kaikesta huolimatta.
Tehotreeniviikkoni lepopäivä oli torstai, mutta silloinkin tein pyörälenkin toiselle puolen Turkua hakemaan ostamiani nokkeja ja kärkiä. Perjantaina oli tarkoitus lähteä Hertsbyhyn, mutta treeni jouduttiin perumaan. Lauantaina treenasin Tulin kanssa – en tosin ampunut sillä en saanut ketään apukädeksi. Ammuin sitten kuitenkin maasta.
Sunnuntaina treeni Sunnyn kanssa jatkui. Paarmat saivat Sunnyn hieman hermostuneeksi ja vauhti oli keskiviikon treeniä riehakkaampi. Unkarilaisella tuli jo hieman kiire ampua hyviksi havaitsemistani kohdista ja hutaisu näkyi tuloksissa. Taulu ehkä napsui, mutta ei juurikaan pistelueelle. Toisaalta sentään viimeisellä kierroksellani sain kaksi nuolta ihan pistealueelle asti, "vau".
 |
| Kun ei tämän nyt aivan tältä pitäisi näyttää... |
Kuvassa unkarilainen taulu kahden kierroksen jälkeen. Punaisella merkatut ovat auttamatta poissa pistealueelta, oranssit saattaisivat nippa nappa osua kahden pisteen alueelle, jos taulussa olisi unkarilaisen radan pistesektori FITA-paperin sijaan... Mutta ei se jossittelu paljoa lohduta... Lopuksi menin vielä kierroksen korealaista ja osuin jälleen kaikkiin, jopa ihan hyville pisteille.
Treenit Tulipojan kanssa
Tulin eli Pömmelin kanssa puuhailen edelleen, mutta kuva- ja videomateriaali on ollut täällä blogin puolella vähäistä. Minulla on harvemmin ketään mukana videoimassa ja kameran asentaminen kentänlaidalle on oma vaivansa, eikä useinkaan sen vaivan arvoista.
Kesäkuun lopulla kävimme Tulin kanssa peltoradalla. Emme ole käyneet pellolla talven jälkeen. Mihai Cozmei piti meille tunnin, ja mukaan tuli tällä kertaa kaksi melko ripeää tammaa: Carla ja Netta. Ajattelin, että on hyväkin mennä pellolle heppaseurassa, sillä Tuli on usein rohkeampi porukassa. Tällä kertaa ongelma ei ollutkaan pelkopyllyilevässä ruunassa, vaan siinä että ripeät tammat sai Tulinkin vähän sekaisin. Radalla se toimi pääasiassa nätisti, mutta ampuessa se ampaisi aina lujempaa ja radan loppuessa se yritti ryöstää kotiin. Lopputulos olikin, etten saanut juuri ammuttua ja yksi laukoistamme päättyi pieneen pellolla suoritettuun rodeoonkin. Tuli teki yllättävän uukkarin oikealle rata-aidan loppuessa. Pysyin kyydissä vielä käännöksen verran, mutta meno jatkui suurina loikkina pitkin pitkää heinikkoa. Lopulta tajusin, että vaikka kuinka yritin saada jalkojani eteenpäin, ne vain vähitellen valuivat taaemmas ja taaemmas ja lopuksi lepatin Tulin selässä mahallani pitäen harjasta kiinni. Sitten mätkähdinkin alas. Harmillisesti tästä ei ole videota. Nousin takaisin kyytiin (etsittyäni irronneen jalustimen pellosta) ja treeni siirtyi muutaman ratayrityksen jälkeen kentälle, jossa Tuli jo käyttäytyikin oikein hyvin, pääsin ampumaankin ja osumiakin tuli.
Tämän viikon tiistaina sain Veran avukseni ja ammuin Tulin kanssa kentällä. Ammuin kentän sivulla kaksi nuolta – frontin ja siden, mutta en osunut frontiin silloin kertaakaan. Keskittymiseni oli liikaa Tulissa, kaarteessa, seuraavassa taulussa ja kiireessä. Kun lopuksi päätin ampua pelkän frontin, osuin. Pitäisi kyllä pystyä keskittymään yhteen tauluun kerrallaan ja silti ampua useampia... Mihain tunnilla onnistuin kyllä useammalla kierroksella ampumaan molemmat nuolet tauluun, vaikka pääni humisi putoamisen jäljiltä...
Lauantaina treenasin Tulin kanssa ratsastushuovalla. Se on vähän kuin menisi ilman satulaa, mutta jalustimilla. Jalustimille ei kuitenkaan voi laskea painoa kovin paljoa. Treeni oli hyvä vatsalihas- ja tasapainotreeni ja Tuli liikkui hienosti. Yritin virittää puhelimeni kuvaamaan meitä kentän aidan päältä, mutta lopputulos oli melko huono.
Lauantaina ammuin vielä maasta ja pyrin kitkemään virheitäni. Etenkin tämän uuden jouseni kanssa (tai ehken vain huomannut samaa virhettä vanhan kanssa) jousikäteni on alkanut heilahtamaan päästön yhteydessä rankasti vasemmalle (tai osumista päätellen oikean kautta vasemmalle) ja se tietysti heittää nuolenikin mihin sattuu. Jos todella keskityn pitämään käteni paikallaan, saan ihan kelvollisia osumia kunhan vetokäden päästö on puhdas. Vetokäteni puolestaan edelleen hakeutuu etsimään seuraavaa nuolta ennen kuin edellinenkään on lähtenyt. Tuntuu mahdottomalta saada nämä molemmat kädet kuriin – se on joko tai! Hevosen selässä nämä virheet tietysti vain korostuvat. Molemmat kädet toteuttavat ongelmiaan ja veto on vielä lyhytkin...
Ensi viikonloppuna olen kilpailemassa Ruotsissa ihanilla issikoilla. Haaveenani oli vielä maanantaina käydä Lohjalla issikkatallilla treenaamassa, mutta sekin treeni peruuntui helteen vuoksi. Suomi on kyllä hankala maa harrastaa – aina on joko liikaa mutaa, liian kova maa, liian märkä maa, liian kylmä tai LIIAN KUUMA. Argh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti