Tulin kanssa päätimme treenit varsin lupaavalta näyttävään maalitauluun. Joskin poikaparka kärsii motivaatiopuutteesta ja suurin osa näistä nuolista, kuten edellisenkin treenin nuolista, tuli ammuttua ravista. Tuli on ollut nyt kolmena viimeisimpänä kertana haluton työskentelemään. Puskenut päinvastaiseen suuntaan kun toivoisin ja laukkaa on joutunut tosissaan patistamaan. Kata epäili, että Tulia kyllästyttää kentällä pyöriminen. Olen menossa katsomaan Tulia taas alkuviikosta kolmena päivänä ja yritän keksiä hänelle vaihteeksi jotain mielekkäämpää. Näillä haluttomilla treenikerroilla Tuli on toiminut parhaiten olemattomalla ohjasotteella. Käytännössä niin, että ohjat ovat roikkuneet vain kaulalla. Epäilin syyksi liian kovaa kättä, mutta kuulin Tulin venkoilleen myös muille ratsastajille. Eikä hän ole ennen ohjasotteestani pahastunut, joten tuskinpa syy on minussa. Alkavalla viikolla ajattelin kuitenkin kokeilla vaihtelun vuoksi ratsastusta kaulanarulla. Laitan kyllä varuiksi vielä suitsetkin päähän. Myös pellolla haluttaisi käydä, mutta en tiedä onko se näiden sateiden jälkeen enää ratsastettavassa kunnossa. Nyt kuitenkin SM-kisoihin:
Kävin ennen SM-kisoja Mihain yksityistunnilla ja tähtäykseni parantui huimasti. Tarkoituksenani oli treenata heti maasta ammutun tunnin jälkeen juttuja selästä, mutta tuuli oli kova ja Tuli hermoheikko. Ei tullut ampumisesta mitään, kun poniini oli kauhuissaan kaikesta. Tämän jälkeen pääsin kahdesti oikeasti ampumaan Tulin kyydistä, mutta kummallakin kerralla Tulilla oli jo mainitsemaani motivaatiopulaa. Maasta osun jo melko hyvin, mutta selästä treenaaminen jäi tosi vähäiselle.
Perjantain treenit
Sain kisoihin ratsukseni issikkaruuna Giimirin. Toivoin keskinopeaa hevosta. Giimir oli jotakin hitaan ja keskinopean väliltä. Useimmiten hidas, mutta koska en lähtenyt kisoihin tavoittelemaan voittoa, minulle sopi vallan hyvin se, että minulla oli selässä aikaa ajatella ampumistani.
Giimir tuntui alkuun vähän tahmealta. Lämmittelimme kentällä ja Giimirillä oli samoja piirteitä kuin motivaatiopulaisella Tulilla. Meinasi iskeä epätoivo; jospa minä olen sittenkin vain kehno ratsastaja?! Tilannetta mutkisti myös vähäinen kokemus issikoista, millä ihmeellä ponilta saa töltin sijaan ravia? Onneksi tämä ratkesi! Giimir kuitenkin yhä pysähteli itsekseen eikä tahtonut liikkeelle. Vaihdoin hetkeksi toiseen poniin Pelleen, joka toimi kentällä kanssani paremmin. Sitten siirryimme raviradalle ratatreeniin, jossa jokainen sai testailla kisaratsuaan. Pelle ryösti kaveriheppansa perään radalle ja kipitti varsin lujaa. Kyydissä pysyin, mutta siinä korvienhuminassa en olisi kyllä saanut ammuttua tauluun päinkään. Vaihdoin siis takaisin Giimiriin, jätetään ne nopeat hevoset sitten myöhempiin kisakertoihin.
Giimir oli haluton menemään laukkakujaan, mutta aina kun sain sen sinne asti, se laukkasi varsin nätisti. Sain varmaan myös parhaat osumani perjantain harjoituslaukoilla. Olisi pitänyt jättää se osuminen kisasuorituksiin!
Poistuessamme radalta Giimir säikähti ruohikosta pilkottavaa mustaa sähkötolppa-asiaa ja veti varsin villin U-käännöksen. Olen itsekin yllättynyt, että pysyin kyydissä. Giimirin luottamus minuun ei muutenkaan ollut aivan korkeimmasta päästä, mutta se parani kyllä kisojen aikana! Tähtäykseni sen sijaan meni päivä päivältä huonommaksi.
Korealainen rata
Tämä rata oli suosikkini. Taulujen välissä oli riittävästi aikaa nokittamiselle ja ampumiselle ja osuinkin muutaman kerran. Saimme tosin jonkin verran aikamiinuksia, sillä menimme turhankin rauhallisesti.
Taisin kisata jousiammunnan sijaan ilmeratsastuksen SM-kisoissa. Onneksi paitakin on lajiin sopiva.
Tällä radalla sain pisteitä 5,18 ja olin sijalla 19/22. Olisihan sen toki voinut paremminkin vetää. Mutta pysyin kyydissä ja osuin, enkä ollut viimeinen: Tavoite saavutettu!
Suomalainen rata
Lauantain sää muuttui äkisti kovin hirveäksi. Tuuli oli kova jo aamupäivällä, mutta iltapäivällä alkoi kunnon myräkkä. Pohdittiin, voiko suomalaista rataa ratsastaa lainkaan, sillä tuuli riepotteli maalitauluja ja vettä tuli välillä saavista kaataen. Sääennuste lupasi sateen laantuvan ja suomalainen rata ratsastettiin lyhennettynä versiona: Yksi harjoituslaukka ja yksi kilpailulaukka. Tuuli oli edelleen raivoisa.
Suomalaiseen rataan kuului puolikas ravirataa, jonka matkalla sijaitsi kahdeksan maalia. Harjoituslaukassa Giimir-poni lähti urheasti matkaan, mutta säikähti jo ensimmäistä maalia, joka korealaisen radan vastaisesti makasi maassa ratsastusalueella. Tästä selvisimme kuitenkin vain hetken kyttäyksellä ja pääsimme jatkamaan laukassa. Suomalaisen radan varrella oli "putki" joka oli sama kuin korealaisella radalla käytetty laukkasuora. Tässä Giimir jopa jo hieman kiihdytti vauhtiaan, olihan kyse tutusta jutusta. Maalitaulut olivat kuitenkin eri tavalla ja Giimir hieman hätkähti sitäkin. Radan lopussa oli taas yksi taulu maassa ja maaliviivan liputtaja oli kamalin ikinä. Poni teki totaalisen stopin ennen sitä ja aikaa maaliviivan ylittämiseen kului ehkä enemmän kuin koko rataan. Toinen ratsastaja älysi onneksi tulla meitä Giimirin kaverihepalla Mumrikilla vastaan, joten pääsimme maaliviivan vihdoin ylitettyämme takaisin radan alkuun ja valmistautumaan kilpailulaukkaan.
Kilpailulaukka meni samoin kuin harjoituslaukka, paitsi että nyt poniparkaa ei huvittanut lähteä yksin tälle hurjalle radalle lainkaan. Jouduin käyttämään joustani raippana ja lopulta lähdimme parin pukin saattelemana liikkeelle. Ensimmäinen maalitaulu oli taas kamala. Korealaisen radan putkeen päästyämme Giimir taas vähän kiihdytti ja sain ammuttuakin yhden nuolen, tosin ohi. Sain ammuttua myös toiseksi viimeistä maalia, mutta sekin meni täpärästi ohi. Edessä oli taas viimeinen maali, joka makasi maassa. Ja se kamalan hurja maaliviiva! Vaikka olisinkin osunut tauluun, olisin varmasti jäänyt pistesaldossa nollille siltikin, sillä nyt vietimme maaliviivan edessä kuhnailuun aikaa vielä kauemmin kuin harjoituslaukassamme. Pääsimme sentään siitä yli. Mutta nollat tuli! Samoin tulu hyvin monelle muullekin, sillä Giimir ei ollut ainoa pelokas poniparka. Olisi ollut kiva kävellä rata kerran hepan kanssa läpi, jotta molemmat ehtisi näkemään sen. Suomalaiselta radalta meistä ei ole kuvia, sillä kamerat taisivat olla sateensuojassa.
Unkarilainen rata
Tämän radan minä munasin aivan täysin. Tässä suositusaika oli pidempi kuin korealaisessa, joten Giimirilläkin oli mahdollisuus aikabonuksiin aikamiinusten sijaan. Aikabonukset saadakseen radan aikana oli kuitenkin saatava ammuttua kolme nuolta. Ajattelin hyväksi taktiikaksi suhaista ensimmäisen ja viimeisen nuolen vain sinne päin, sillä niin kaukaa en osu tauluun kuitenkaan. Keskittyisin sitten keskimmäisen nuolen ampumiseen keskimmäiseen tauluun. Ja pöh! Jos päätät hutaista ekan nuolen, niin hutaiset kyllä sen seuraavankin! Huono taktiikka siis. Osuin kerran kahden pisteen sektorille ja sain vähän aikabonuksia, mutta se olikin ainoa osumani koko radalla. Opin sentään tästäkin jotain, uusi taktiikkani on jo hioutumassa! Kerroin majoituskaverilleni suoritukseni jälkeen taktiikkani huonoksi. Hänellä oli oma suoritus vielä tekemättä ja tämä menestyikin minua paremmin päätettyään keskittyä vain yhteen nuoleen per rata. Hän sai pisteitä osumista, mutta ei aikabonuksia. Pisteitä ne on aikabonuksettomatkin pisteet! Jatkossa kokeilen myös tätä. Positiivista oli kuitenkin, ettei minulla ollut juurikaan ongelmia nokittamisessa. Voisinkin ehkä tehdä jatkossa niin, että keskityn ensimmäiseen nuoleen ja ammun sitten keskityttyäni suhaisten kaksi viimeistä. Tällöin se suhaisu ei ehkä jäisi päälle siihen nuoleen, jonka osumiseen pyrkii? Tietysti vielä parempi olisi, jos osuisi jo hyvin hyvin kaukaa tauluun ja voisi ampua ne kaikki kolme lähtevää nuolta onnistuneesti tauluun. Yhdellä laukalla sain laukaistua neljä nuolta, mutta yksikään ei osunut. Kai sekin on kuitenkin saavutus, että saan 90 metrin matkalla ammuttua neljästi. Vielä kun osuisi myös! Jäin sijalle 20/22 pistein 2,77! Mutta pysyin kyydissä, osuin kerran, enkä ollut viimeinen!
SM-kisojen kokonaistuloksissa olin toiseksi viimeinen, tosin johtuen siitä, että yksi kilpailija jätti suomalaisen radan kokonaan ratsastamatta. Olen tosin aina ollut kilpailijana sellainen "vähän sinne päin" -ratsastaja. Vedän paljon paremmin ilman kisatilannetta. Suuntasin näihin kisoihin kuitenkin nimenomaan kokemuksen ja harjoituksen takia. On ehkä hassua mennä SM-kisoihin harjoittelemaan, mutta ensi vuonna olen viisaampi! Sikäli mikäli Tulin ylläpitoon otto onnistuu, muuten minulla ei ole treeniheppaa eikä siten oikein mieltä lähteä kisaamaankaan!
Hauskaa minulla kuitenkin oli, majotuin mukavien ihmisten kanssa ja yhteishenki oli mahtavaa! Kukaan ei myöskään nauranut minulle, vaikken ehkä ollut ihan SM-kisatasoa ja nuoliakin joutui hukkaan vain kaksi!
Giimirin kuvat © Marjo Ulvinen
Tulin kuva © Mira Lehmusvaara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti