Tänään halusin treenata jousiammuntaa selästä, sillä Mira tuli apulaisekseni. Toisaalta halusin myös ratsastaa lampaankarvasatulalla, sillä kenttä oli vihdoin hyvässä laukkaamiskunnossa ja olen pellolla vähän arempi ratsastamaan ilman kunnon satulaa (lähinnä siksi, että jos Tuli päättääkin hankkiutua minusta eroon, tie kotiin vie autotien yli). Päädyin kompromissiin, jossa ratsastan alkuun ihan perusjuttuja lampaankarvalla ja käyn askellajit läpi. Sitten kokeilen, sujuisiko jousiammuntakin.
Testasin laukat molempiin suuntiin ennen jousihommien aloittamista. Olin melko tyytyväinen tasapainooni!
Jousi tuli mukaan kuvioihin ensin käynnissä ja sitten ravissa. Kun olin ampunut ravista pari kertaa ja osunut, annoin Tulin suosiolla laukata, sillä hän kovin omatoimisesti oli nostamassa laukkaa (ihanaa, että hän taas innostui!)
Vähän ravissa oli jännittävää yrittää pysyä kyydissä, kuten ilmekin ehkä kertoo. On melko lailla pompottavaa! Tosin nykyään pompin jo melko vähän Tulin hienossakin ravissa, tai ainakin pysyn kyydissä ja pystyn ohjaamaan pompotuksesta huolimatta. Alkaa joku lihas pikkuhiljaa heräillä.
Pahimpia ongelmiani selästä ampumisessa on turha kiirehtiminen, sekä istunta (tai siis seisonta). Kumpaakaan tämä treeni ei ehkä varsinaisesti auttanut, sillä lampaankarvasatulassa ei ole jalustimia joilla seistä, ja päädyin ampumaan vähän hutaisten ihan varmuuden vuoksi ollakseni valmis tulevaan (joka on jotain niinkin hurjaa kuin kentän toinen pää ja suoraan laukkaaminen...) Kuitenkin tasapaino pysyi ihan hyvin ja hieman paremmalla itseluottamuksella voisi ampuminenkin näyttää paremmalta. Jos se onnistuu näin, ei pitäisi olla suurempia ongelmia enää satulan kanssa.
Sunnuntaina olin Jatilan tallin jousiammuntatreeneissä. Keräsimme Turun suunnalta porukan ja menimme yhdellä kyydillä. Ratsastin taas Zirkon-poniinilla. Teen tästä varmaankin oman päivityksensä, kunhan saan jostain käsiini jotain video- tai kuvamateriaalia. Sellaista käsitääkseni on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti