Minä ja Tuli pukeuduimme fiinisti valokuvaustuokiota varten. Suunnitelmanamme oli kuvata taidekuvia ulkotulien tuikkiessa, mutta aurinkoa vaivasi tänään jokin. Mikähän siinä on, ettei se näyttäydy koko talvena, ja sitten yhtenä päivänä kun haaveilemme hämärästä, mutta ei valtavan pimeästä, aurinko paistaa eikä meinaa edes laskea lainkaan! Muutimme siis taiteilusuunnitelmaa ja menimme pellolle treenaamaan fiineinä.
 |
| Pellolla oli hieno usva! |
Treenasimme ihan radalla. En ampunut oikeasti, sillä tämän päivän tarkoitus oli saada hyviä kuvia ja samalla opettaa Tulia tulemaan radalle rauhallisesti ja poistumaan rauhallisesti. Väittäisin, että homma alkoi sujua! Tuli yksi pölöilyhetki, jonka taas tarpeeksi tapeltuani ratkaisin Tulin pyörityskikalla. Sen jälkeen aloin palkata radalle tulemisesta. Menimme myös useimmiten radalle ravissa, otin käynnin radan alussa ja nostin laukan käynnistä. Laukka pysyi hienosti yllä, eikä yhtään pölöilykohtausta tullut radan loppuun! Itsellenikin teki hyvää vain vetää jousta ilman aikomusta ampua. Jos vetopituuteni pysyisi nyt paremmin tuollaisena kuin kuvassa ja jos en hosuisi ampuessani, voisin olla joskus jopa ihan hyvä tässä hommassa.
Kuvauksia varten askartelin itselleni punamustan ratsastusviitan ja Tulille ihan omat soturihevoshapsukkeet Iranin tyyliin! Punainen mekkohan minulla olikin jo valmiiksi.
Päivän riemua lisäsi se, että Tuli antautui miehisestä kunniastaan ja hörisi minulle tullessani hakemaan häntä portilta! Niin ei ole koskaan aiemmin tapahtunut. Taisi olla mukavaa lähteä laittautuneen tytön matkaan.
Päivän riemua lisäsi se, että Tuli antautui miehisestä kunniastaan ja hörisi minulle tullessani hakemaan häntä portilta! Niin ei ole koskaan aiemmin tapahtunut. Taisi olla mukavaa lähteä laittautuneen tytön matkaan.
Kaikista kuvista kiitos Katariinalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti