Tänään ratsastin Tulin kanssa vaihteeksi ihan perinteistä kouluvääntöä. Ohjelmassa oli pohkeenväistöjä ja siirtymisiä. Oli todella lämmin, joten odotukseni Tulin reippaudesta ei ollut kovin korkealla. Tarhasta hakiessa hän vilkaisi minua kerran huudellessani portilla ja kääntyi sitten mielenosoituksellisesti katsomaan muualle, mutta tuli sitten kuitenkin muutaman askeleen vastaan. Pitihän sitä periaatteen vuoksi ensin näyttää siltä, ettei jaksaisi lähteä mukaan, vaikka pohjimmiltaan vähän huvittikin.
Lennokasta ravia sai tänään vähän hakea, ehkäpä siksi, että viimeaikoina olen pyytänyt häneltä mummoravimaisempaa ravia; siitä on helpompi ampua. Kunhan löysin omat vatsalihakseni niin alkoi ravikin liitää. Siitä palkitsin sitten namilla ja liitoravi alkoi tulla taas helpommin. Laukat nostettiin tänään muutaman kerran useammin oikeaan kierrokseen, sillä jouskatessa tulee treenattua vasenta. Lopulta Tuli innostui taas ja saimme ihan mielettömän hienoja nostoja käynnistä ja paristi pysähdyksistäkin. Ravista nostaessa itselläni on vielä vatsalihasongelma, Tuli nostaa kyllä hienosti, mutta itse keikun kyydissä alkuun ihan miten sattuu. Pitäisi treenata tätä ilman satulaa niin olisi pakko löytää ne vatsalihakset käyttöön ja se ehkä jäisi paremmin tavaksi sitten satulankin kanssa. Siirtymisten lisäksi teimme pohkeenväistöä. Nämä sujuivat alkuun oikein hyvin, mutta ensimmäisten laukkojen jälkeen Tulilla alkoi olla vauhti sitä luokkaa, ettei väistölle tuntunut olevan aikaa. Pidättäessä mentiinkin sitten etenkin vasempaan suuntaan vähän mutkalle. Oikealle onnistui paremmin ja suorempana. Saatiin kuitenkin tämä vinous korjattua, mutta virheen analysoimiseen meni hetki.
Tulia hämmästytti hieman pellolle ilmestyneet lohikäärmeen munat. Eivät pelottaneet, mutta kiinnostivat (no, ovathan ne täynnä ruokaa). Paristi hän pysähtyi tähyilemään kentältä pellolle. Suunnitelmani oli muutenkin viedä Tuli pellolle ratsastuksen jälkeen, mutta ehkäpä kiinnostus lohikäärmeen munia kohtaan oli hyväksi siksikin, että nyt pellolle meno oli myös ikäänkuin palkkio: niitä pääsi katsomaan lähempää.
Tulin kanssa ei kuulemma voi ratsastaa pellolla: Hän tulee pukkilaukalla sieltä takaisin. Itse en kuitenkaan ole ollut tätä kokemassa tai näkemässä ja minua kiinnostaisi testata asiaa itse. Päätin kuitenkin kuulemastani johtuen käydä tutustumassa pellolla ensin maasta käsin. Ajattelin vain talutella Tulia pellolla ja antaa sen syödä sen verran mitä nyt juuri kaadetulta pellolta syömistä löytyy. Tämä vain ei onnistunut kovin hyvin, mutta ihan positiivisessa mielessä. Tuli pysähtyi välillä syömään, mutta pääasiassa hän käveli uteliaasti vierellä. Tuli ei ollut hermostunut, vaan touhukas ja utelias.
Touhukkuuden huomasi siitäkin, että annoin Tulille hieman enemmän narua ottaakseni kuvan. Tuli alkoi tarjota liinassa kävelyä. Hän kulki nätisti muutamaan kertaan minun ympäri, vaikken mielestäni pyytänyt tätä. Otin kuitenkin tarjouksen vastaan ja lähdin leikkiin mukaan. On parempikin, jos Tuli mieltää pellon kivaksi työskentelypaikaksi eikä ruokapaikaksi, sillä tavoitteena on saada Tulista peltoratsastuskelpoinen, ei peltosyöntikelpoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti