Harjoittelimme sunnuntaina treeniryhmäni kanssa maasta ampuen. Keskittymiskykyni, sihtini, tekniikkani ja kaikki muu oli töiden jälkeisen väsymyksen myötä hukassa. Tämä heijastui sunnuntain ja maanantain välisen yön uneen:
Hengailin koko perjantain treeniryhmäni kanssa, enkä näin ollen ollut ajoissa Ylistarolla SM-kisapaikalla. Jollain kumman keinolla Anni oli ehtinyt kisapaikalle kuitenkin siitä huolimatta, että hengasi hänkin treeniryhmässä. Lähdin siis ajamaan Ylistarolle vasta lauantaina, ja vasta klo 9 aamulla. Olin siis auttamatta myöhässä, mutta soitin Annille ja pyysin häntä kisapaikalla sopimaan niin, että saan suorittaa omat ratani saapuessani.
Lähdin kiireessä ajamaan ensimmäiseen mieleeni tulleeseen suuntaan. Sittemmin keksin kysyä Google Mapsin navigaattoriappsilta apua ja tajusin ajaneeni aivan päinvastaiseen suuntaan. Lähdin sitten ajamaan oikeaa reittiä. Reitti oli kuitenkin poikki, ja ainoa tie eteenpäin kulki museon läpi. Minulla ei ole aavistustakaan mistä museo museoitsi, sillä yritin turistitungoksesta huolimatta juosta sen läpi niin ripeästi kuin mahdollista. Kuitenkin minulla vierähti museossa puolitoista tuntia, jonka jälkeen lähdin etsimään autoani. (En tiedä miten on mahdollista, että stoppi museolle oli matkan etenemisen kannalta pakollista, kun auto kuitenkin piti pysäköidä ja sittemmin etsiä). En löytänyt autoa mistään. En mistään. Etsin tunnin. Hädissäni soitin isälle, joka omistaa kyseisen auton. Hän käski soittaa poliisille, sillä auto oli varmaankin varastettu. Minä soitin. Selvisi, että auto oli takavarikoitu julkisena pornografiana, sillä sen etupenkillä oli selvästi näkyvillä pinkit piikkikorkkarit sekä avonainen roskapussi. En tiedä minkälaista pornoa nämä takavarikoitsijat katsovat, mutta tämä oli jopa unessa mielestäni aivan naurettavaa. Pyysin heitä tutkimaan ja palauttamaan auton mahdollisimman pian, sillä minulla oli kova kiire. Vetosin myös siihen, kuinka naurettava takavarikoinnin syy oli. Poliisit lupasivat palauttaa auton vielä samana päivänä.
Sain isältä soiton, että poliisit olivat palauttaneet auton – Turkuun. Itse olin jo puolessa välissä matkaa Ylistarolle. Soitin jälleen Annille ja kysyin, vieläkö hän pystyy sopimaan kilpailuaikojani myöhemmäksi. Ei pystynyt. En saa kilpailla. Palasin hyvin hämärän pakettiauton kyydissä Turkuun ja lähdin ajamaan vielä kerran. Edes katsomaan kilpailuja.
Kun SM-kisaviikonloppu koittaa, järjestän itseni johonkin kimppakyytiin. Jos joku todella haluaa korkokengät mukaan, ne laitetaan takaluukkuun. Jos autossa on roskapussi, suljemme sen.
Puhti loppui treeneissä lyhyeen. Koko päivän juosseet jalat eivät vain jaksaneet. Ei ehkä ihmekään, että treeni meni vähän kehnosti ja se vaikutti uneenkin. Tässä kohtaa treenasimme kuitenkin vielä "leikisti vakavasti".
Myöhemmin treenasimme vain leikisti. Olisin tietysti taipunut yhtä paljon kuin Anni, mutta jonkunhan piti olla ensimmäisenä. Treenin onnistuneisuudesta kertoo jotain sekin, että osuin parhaiten ampuessani näin, ja silloinkin osuin melko huonosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti