Tulipojan jouskaritreenipäiviksi on valikoitunut viikonloput, sillä poikapoloinen pelkää rekkoja. Ikävästi kotitallin kentän vieressä on tie, jolla suhaa useampi rekka edestakaisin jokainen arkipäivä. Kuvassa pusikossa lymyilevä polkupyöräilijä ei kuitenkaan ole vaarallinen, ja Tuli tietää sen. Ratsastajalla puolestaan ei ollut harmainta aavistusta, että pusikossa polkee joku.
Tänään hain laitumelta hyvin laiskan, lämpimästä kesäpäivästä nautiskelleen suomenhevosen. Oli hän sentään portilla vastassa, mutta sekin vain vesisaavin takia. Tuli saapui juomaan ja joutuikin riimunnarun päähän.
Tuli osaa ottaa kuolaimet suuhunsa itse, kunhan saa siitä palkkion. Tai osaa hän sen tehdä ilmankin, mutta on kohteliasta antaa siitä palkkio, kun sellainen on ollut tapana. Tänään Tulia ei kiinnostanut. Aktiivisimpina päivinään hän yrittää napata kuolaimet vielä suitsien ollessa niputettuna tai kun niitä vasta kannetaan hänen luokseen. Hän osaa tarjota myös riimunnarun poimimista suuhun kuolainten sijaan, mutta tänään ei maistunut. Jouduin tuomaan kuolaimet aivan kiinni hänen turpaansa ja itsepintaisesti pitämään niitä siinä ja seurailemaan Tulin pään liikkeitä, kunnes hän lopulta suostui ottamaan kuolaimet suuhunsa, sentään kuitenkin ihan itse.
Tulin hoksatessa päivän ohjelman, alkoi vauhtiakin löytyä. Yleensä ammumme aina kerran paikaltaan, kerran käynnistä, kerran ravista ja loput laukassa. Tällä kertaa ravista ampuminen jäi pois, sillä Tuli itse nosti laukan. Annoin hänen laukata.
Kuva ei ehkä ole laadullisesti aivan parhaimmasta päästä, mutta Tuli on tässä kovin vauhdikas, ainakin Tuliksi!
Päätin sitten alle vuoden kestäneen jouskariharrastuksen kunniaksi ilmoittautua lajin SM-kilpailuihin. Siellä tulee olemaan maaleja myös hevosen oikealla puolella. Olen ampunut maasta jonkin verran myös itseni oikealle, mutta en vain ymmärrä kuinka tehdä se hevosen selästä ilman, että veto on löysä tai jousi osuu hevoseen. Tässä kuvassa kokeilemme oikealle ampumista ihan paikaltaan. Ensimmäinen nuoli meni ohi ja toinen lötsähti löysästi taulun reunaan. Pitänee konsultoida jotakin viisaampaa tässä asiassa, tai katsella videoita.
Treenin päätteeksi laukkaillaan aina myös oikeaan kierrokseen, sillä ampuminen tapahtuu vasemmasta kierroksesta. Täytyy pitää tasapainoa yllä! Onneksi laukka vasempaan kierrokseen on minulle ratsastajana heikompi suunta, joten tuleepahan tehotreenattua sitä! Tässä kuvassa Tulilta alkaa jo innostuspuhti loppua, joten hän tarjoaa ihan omaa askellajiaan laukvia, jossa takajalat vielä vähän laukkaavat, mutta etujalat jo ravaavat.
En pysynyt kärryillä siitä, montako nuolta meni ohi, mutta ammuin joitakin maahan menneitä useampaan kertaan. Kaikenkaikkiaan harjoittelin siis kymmenellä nuolella, mutta ammuin useamman kerran, ja useasti myös ohi. Taulu näyttää monesta suunnasta seivästetyltä, mutta ompahan siihen edes osuttu!
Treenien valokuvaus on aina hyväksi, näkee vähän mitä tekee ja missä menee vikaan. Aiemmin ongelmani oli nouseva olkapää ja siksi taivaisiin osoitteleva kyynärpää. Nyt ongelmani on liian alas jäävä kyynärpää ja hieman liian lyhyeksi jäävä veto. Nämä asiat tekniikkatehotreeniin, niin ehkä osunkin tarkemmin!
Treenin jälkeen Tuli sai piehtaroida hiekassa ja hänen hikinen, suurehko mahansa pestiin. Laitumella suihkutettiin vielä ötökkämyrkkyä, josta Tuli ei pitänyt yhtään! Namien voimalla saimme kahden ihmisen voimin suihkaistua myrkkyä vähän molemmille puolille, mutta Tuli on varmasti kovasti loukkaantunut minulle tästä ilkeydestä! Itsekin olisin, on meinaan pahanhajuista töhnää. En itsekään haluaisi sitä suihkittavan minuun, ellen tietäisi syytä! Tässä asiassa vain hevoselle on vaikea kertoa syytä, vaikutus kun ei ole välittömästi nähtävillä ja yhdistettävissä myrkkyputeliin, ja olkoonkin että juttelen Tulille aina aivan jatkuvalla pulinalla, en silti usko hänen ymmärtävän aivan kaikkea...
(Kuvat © Charlotta Jaatinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti