Nyt on ollut kamalan pitkä tauko treenauksesta.. Tai, ainakin viikko! Aikatauluongelmat ovat ikäviä. Tänään annoimme taas ystäväni Miran kanssa naapureilleni hämmästeltävää. Toisaalta osa on jo nähnyt minut ampumassa kerrostalon pihalla rullaluistimilta, joten tämä fiinisti pukeutuminen ja ampuminen ihan vain kengät jalassa maassa ei ehkä ollut enää jännittävää. Tosin tämä oli ensimmäinen kerta, kun joku uteliaista naapureista pysähtyi juttelemaan ja utelemaan puuhistamme tarkemmin.
Juttelemaan jäänyt naapuri totesi harrastuksemme hauskaksi ja kysyi heti seuraavassa lauseessa, että kilpailemmeko me oikein. Menin siinä sitten myöntämään, että suuntaan SM-kisoihin. Hän kysyi, että missä sarjassa kilpailen ja kerroin tarkemmin kyseessä olevan ratsastusjousiammuntakilpailut. Naapuri kertoi hänen 17-vuotiaan sukulaispoikansa kilpailevan MM-tasolla ihan "normaalissa" jousiammunnassa. Hurjaa!
"Näitä valokuvia ottaessa ei vahingoitettu valokuvaajaa."
Kehotin oppilastani Miraa pukeutumaan myös fiinisti valokuvausta varten. En todellakaan ole paras mahdollinen opettaja tässä lajissa, mutta toisen neuvominen on yllättävän paljon avuksi myös itselle. Tulee todella mietittyä mitä tekee ja miksi. Saimme tänään molemmat myös jänteestä ranteellemme, lujaa. Meillä on kummallakin ollut harjoituksista taukoa ja se näkyi tekniikkavirheinä. Toisaalta virhestä oppii. En halua käyttää mitään suojaa vasemmassa kädessäni. Jos ampuminen sattuu niin tekniikka on väärä, eikä se korjaannu suojaamalla käsivartta vaan välttämällä siihen osumista korjaamalla tekniikkaa. Vasen käteni on tässä se kompastuskivi. Oikea alkaa toimia suunnilleen kuten pitäisi, mutta niveleni ovat ylitaipuvat ja tästä syystä vasemman käden kyynärpää tunkee välillä väärään asentoon.
Lopuksi pyysin Miraa valokuvaamaan joustivermeiden kuljettamiseen valmistamiani "tuotteita". Tässä kuvassa jousipussi edestä ja takaa. Sen saa näppärästi olalle eikä sen kantaminen ole lainkaan vaivalloista. Olen monesti myös pyöräillyt jousi selässä. Kummassakin päässä on koristetupsut, joiden virka on paitsi olla koristeena, myös heilua merkkinä "leveästä kuljetuksesta".
Toinen tuote on tämä nuolipussi, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on vain säilyttää ja kuljettaa nuolia, mutta joka on mahdollista kiinnittää myös vyölle ja jalkaan nuoliviineksi. Hevosen selkään tämä tosin ei sovi, nuolet eivät vauhdissa pysy mukana. Sivussa on pieni tasku, jossa voi kuljettaa jousen irrotettavaa jännettä tai muuta pientä.
Joskus, jos en osaa poseerata kuvissa, vedän homman täysin läpäksi ja toivon parasta. Viimeisenä kuljetusvälineenä on maalitaulukassi. Isoa pyöreää maalitaulua on melko inhottava kantaa ilman kunnon kantokahvaa. Kassi on siihen suuri apu. Lisäksi kassiin mahtuu nuolipussi ja nahkainen Mihai Cozmein valmistama nuoliviine (jota suosittelen käytettäväksi viinenä ennemmin kuin tuota minun kantopussukkaani). Näin ollen treeniin lähtiessä ei tarvitse kantaa kuin kahta pussia: jousipussi ja taulupussi. Kyllä on kätevää! Olen harkinnut, että tekisin vastaavia pussukoita myös myyntiin. Sillä rahalla ei vielä ihan elätetä Tulipoikaa, mutta kaikki raha on kotiinpäin, eikö? Pitäisi vain ehkä selvittää ensin vähän veroasioita. Toisaalta tämä olisi niin pienimuotoista, etten usko sen olevan ongelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti