Tulipoika elementissään eli kouluratsuna. Sääli tosin, ettei ratsastaja ole mikään kouluratsastaja lainkaan. Miksi niihin kulmiin on niin kamalan tärkeää mennä?!
Metsäpääty oli kamalan pelottava. Jostain syystä se oli Tulille ravissa ihan ok, mutta käynnissä jäi liikaa aikaa kyttäilyille, ja laukka onkin taas asia erikseen. Ensimmäistä kertaa käytössä olleet Starlight-ratsastuslegginsit olivat liukkaat.
Vinkki: Jos hevonen ei halua mennä aidanviertä, älä roiku koko painollasi hevosen ulkokyljellä, koska A) hevonen ei siirry sinne siten ja B) kun hevonen päättää, ettei todellakaan siirry aidalle, päädyt sinne yksiksesi.
Kaikkien viimeaikaisten rodeoiden ja selässäpysymisten jälkeen tämä putoaminen naurattaa, hävettää ja ihmetyttää. Usein puhun siitä, kuinka paljon ehdin putoamistilanteessa tai läheltäpiti-tilanteessa miettiä ja kuinka aika ikäänkuin hidastuu siksi aikaa, mutta mitään ei vain ole enää tehtävissä. Tällä kertaa en kyllä ehtinyt miettiä mitään ja aika pikemminkin meni pikakelauksena kuin hidastettuna. Hetkeä ennen olin selässä ja sitten en enää ollutkaan. Oho. Myönnän olleeni itse poissa tasapainosta tapahtumahetkellä, mutta osaltaan tähän vaikutti kyllä uudet ratsastuslegginsit. Ne ovat hävyttömän liukasta kangasta. Polvien kohdalla on todella tehokkaat silikonipaikat, jotka oikeastaan jopa vähän häiritsivät, sillä kouluratsastuksessa niillä polvilla ei ole vähäisintäkään virkaa. Sen sijaan takapuolen alla ei ole minkäänlaista jarrua vaan pikemminkin päinvastoin.
Starlight-ratsastuslegginsit – ei jatkoon!
Tulihan on mielettömän hienoliikkeinen ja todellinen kouluratsu. Hän on kuitenkin jäänyt niissä hommissa jo eläkkeelle, mutta miksikäs ei voisi silloin tällöin huvikseen treenata. Tulia tosin hieman harmitti namien vähäisyys. Miksi autoa varten voidaan pysähtyä väärään paikkaan, mutta ei namin takia?!
Tunnustan, etten itse treenannut tätä ihan vain huvin ja urheilun vuoksi, vaan olen itse menossa seurakisoihin ratsastamaan K.N. Special -radan. Kyllä ja MITÄ?! Ratsunani tulee olemaan suomenhevosruuna Veeti. Menestystä en odota, mutta jos nyt vaikka jättäisi tuon putoamisen väliin.
Haasteet:
Kuulun ratsastusjousiammunnan tavoitteelliseen treeniryhmään Matsiin, jossa silloin tällöin haastamme toisiamme erinäisiin jousiammuntaan liittyviin tehtäviin. Videot teen lähinnä muille matsilaisille todisteeksi tekemisestäni, mutta samalla vaivalla voin postata niitä tännekin. Videon lopussa on hauska loppukevennys niille, jotka jaksavat katsoa loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti