Lukijoideni iloksi – tai no ollanpa nyt rehellisiä: ihan omaksi ilokseni – uusi hankintani on action-kamera! Asensin sen torstain treeneissä kypärääni. Huono puoli kypärästä käsin videoimisessa on se, etten näe analysoida omaa tekemistäni ja esimerkiksi vetopituuttani ja istuntaani. Toisaalta hyvä puoli kamerassa on se, että on todella selkeää hahmottaa missä kohtaa olen amunut ja voin tavallaan kokea suoritukseni uudestaan sellaisina kuin minä olen ne tapahtumahetkelläkin nähnyt. Kameran avulla vasta oivalsin, että minähän ammun tauluun aivan liian aikaisin! Vaikka radalla kuvittelinkin ampuvani hieman taulun jälkeen, olen oikeasti ampunut juuri taulun kohdalla tai jopa vähän ennen. Se on liian aikaisin se. Lisäksi minulla ei tästä nyt ole analysoitavaa todistusaineistoa, mutta olen melko varma, että vetoni on ollut taas liian lyhyt. Selästä laskeutumisen jälkeen etsittiinkin sitten vielä oikeita lihaksia ja tekniikkaa maasta ampuen. ETAT:n treeneissä oli tänään osallistujaennätys: kahdeksan treenaajaa!
Uuden kameran lisäksi itselleni uusi juttu oli maassa makaava taulu. Viime vuoden SM-kisojen Sisu-radalla näitä jo oli, mutta en ampunut niihin silloin. Taulu tuntui olevan liian lähellä maassa ja etukautta normaalisti ampuen tuntui mahdottomalta. Vetopituus oli vielä tavallistakin lyhyempi ja nuolet menivät lähes poikkeuksetta taulun yli. Jos se olisi ollut 50 cm kauempana radasta, olisin saanut napakymppejä (tai sitten en)! Pitäisi ehkä alkaa treenata jarmakia, eli jousen vetämistä niskan taakaa, mutta se vain tuntuu niin kovin pelottavalta! Olen kyllä jännittänyt jousta jarmakityyliin ilman nuolta, mutta että lisäisin siihen nuolen ja vielä ampuisin sen?! Hui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti