Vuoden ensimmäiset kisat ovat nyt takana. Jälleen olin itse järjestämässä kisoja yhdessä ETAT-porukan kanssa. Kilpailijoita saatiin kisaan mukaan kauempaakin ESRAJA:n porukoista. Rata kierrettiin parin kanssa ja edetä sai aivan rauhassa. Ratsastusjousiampujien kilpailutottumuksia sekoitettiin aikarajan puuttumisella.
Kisassa oli, vaikka itse sanonkin, huikeat palkinnot. Meitä sponsoroivat Sabe Oy ja Pernotrans. Palkintoja riitti kuudelle parhaalle, joista kolme ensimmäistä saivat minun painamani kangaskassin täynnä sponsoroituja tuotteita. Ensimmäinen sai lisäksi hienon pokaalin!
Kisarata kiersi Maskun treenipaikkamme metsikössä.
Radan ensimmäinen tehtävä oli hauska Masahee, tai "Etathee", jossa taulut tuli ampua alas jalustaltaan edeten aina pienempään tauluun. Tauluja oli viisi. Kuusi nuolta sai ampua, eli jos halusi yltää pienimpään tauluun asti, vain kerran sai ampua ohi. Pisteitä sai sen mukaan, mihin asti pääsi. Itse sain ammuttua toiseksi viimeisen taulun, joka oli halkaisijaltaan 20 cm ja ansaitsin 8 pistettä. Masaheen jälkeen radalla oli erilaisia eläin- ja FITA-tauluja sekä kaksi "bonuskettua".
Bonusketut olivat radan ainoat 3D-taulut. Muut eläintaulut olivat paperisia. Paperieläimiin ja FITA-tauluihin tuli ampua 3 nuolta, mutta bonuskettua sai yrittää vain yhdellä nuolella. Itse yllätin itseni osumalla molempiin bonuskettuihin!
"Pylly pystyyn ja pum pum!" Tälle asennolle pitäisi ehkä tehdä jotakin...
Radan viimeisellä tehtävällä ammuttiin pitkää matkaa alamäkeen. Montakohan metriä tässä olisi matkaa? Harjoitellessamme tätä aiemmin, sain yhden nuolen osumaan tauluun. Kisasuorituksessa ammuin kuudesta nuolesta viisi tauluun, ja vieläpä ihan hyville pisteille. Suoritin kunnon loppukirin ja tienasin 20 pistettä tältä taululta!
Sitten nautittiinkin tarjoilupöydän antimista ja odoteltiin, että loputkin parit saapuvat radalta ja pisteet saadaan laskettua.
Palkintojenjako
Enpä osannut odottaa sijoittuvani toiseksi! Voiton vei hallitseva Suomen mestari! Kilpailijoita kisassa oli 12, joten kärkisijoista sai kuitenkin hieman taistella. Suhteutettuna treenimäärääni nämä kisat menivät kyllä todella hyvin!
Tulokset ja pisteet: 1. Nuppu 86 p 2. Bea 78 p 3. Eero 72 p 4. Anni 70 p 5. Mira 69 p 6. Tino 59 p 7. Sari 50 p 7. Kerttu 50 p 9. Saija 47 p 9. Päivi 47 p 11. Marjut 44 p 12. Vera 36 p
Talvella treenikausi on ollut hiljaiselolla, mutta jousiammunta on silti pysynyt tiukasti mielessä. Sisätreenihallin edelleen puuttuessa, olen keskittynyt muunlaisiin jousiammunta-aiheisiin sisäaktiviteetteihin.
Tein itse puusta ja säästin!
Ratsastusjousiampujana pitkäjousella treenaaminen jää varmastikin hieman vähiin, mutta pitihän sellainen käydä tekemässä, kun siihen oli tilaisuus. Loimiluonto järjesti kurssin Kaarinan kansalaisopistossa.
Jousta tuli kurssin päätteeksi hieman testattuakin. Opettajaa kauhistutti vetopituuteni tuoreella puujousella, jota pitäisi ensin hieman totuttaa ja joka ei muutenkaan nauti pakkasesta. Minua huvitti vetopituuskauhistelu, sillä olenhan pitkään kärsinyt nimenomaan liian lyhyestä vedosta ja tehnyt kovan työn päästäkseni vaivastani eroon. Ehkä minusta olisikin tullut hyvä pitkäjousiampuja?
Tässä vielä lyhyt video työvaiheista (niiltä osin kun niitä tuli kuvattua) ja jousen testiammunnasta.
Toinen jousiammuntaan jonkin verran liittyvä sisäaktiviteetti on ompelu. Tuleva kilpailuhameeni syntyi yllättävän inspiraation tuloksena varsin nopeasti. Tummansinisessä puuvillahameessa on kangasvärillä painettu joutsen, jonka siipisulkien virkaa ajaa Finland-teksti. Ovelasti säästyin siipisulkien piirtämiseltä. Olen nimittäin siinä todella huono! Kilpailuhameen on tarkoitus yhdistää ratsastusjousiammunnan perinnevaatefiinistely ja toisaalta lajin sporttisuus. Tämä on sporttinen perinneasu! Suomellahan ei varsinaista ratsastusjousiammunnan perinneasua ole, mutta jotakin suomalaista tähänkin voi lisätä. Hame itsessään on malliltaan melko universaali. Yläosaksi tulee myöhemmin valkoinen paita ja musta kansallispukutyyppinen liivi. Talvella tai kylmällä ilmalla (koska kilpailusää ei valitettavasti aina ole lämmin ja aurinkoinen) yläosaksi sopii valkoinen (palmikko)villapaita. Erilaisia yläosia on onneksi vielä aikaa valmistella ennen kilpailukautta!
Hameen debytointi tapahtui tietysti maailman parhaan suomenhevosen Tulipojan kyydissä. Samalla tuli myös piiiiitkän tauon jälkeen ammuttua hevosen selästä, myös laukassa. Tulin kanssa olemme tehneet nyt paljon kaikenlaista muuta, sillä yksinään on kovin vaivalloista keräillä ammuttuja nuolia, olivat ne sitten maassa tai taulussa.
Treenit pyörivät myös ETAT:illa, ja sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa Sunnyn kyytiin. Itse ammuin vain käynnistä, sillä Sunny stressasi kovasti viereisellä pellolla hiihtänyttä perhettä, ja kuntokin on talven jäljiltä samassa kunnossa kuin meillä kaikilla talven laiskottelijoilla.
Näillä fiiliksillä kevättä kohti! Milloinkohan on ekat kisat?
Turkuun saatiin ikuisen marraskuun sijaan pieneksi hetkeksi lunta ja treenirinkimme pääsi pitkästä aikaa radalle! Tosin, Varsinais-Suomen talven perinteen mukaan ilman hevosta. Ratsuna toimivat jo viime talvelta tutut siniset pulkat. Löysimme äitini miesystävän (kiitos Jouko!) avustuksella hyvän lapsettoman pulkkamäen, jonka lapsettomuudelle lieni syynä se, että mäki oli aavistuksen hurja. Vauhdikkaille ratsastusjousiampujille jyrkkä mäki sopi kuitenkin oikein hyvin ja saimme matkalle aseteltua jopa kaksi maalitaulua! Vähäiset osumani olivat suurimmaksi osaksi pistealueen ulkopuolella, mutta olen tällä kertaa itselleni hellämielinen; olenhan juuri vaihtanut jousta, enkä ole sen kanssa vielä siinä vaiheessa, että nopeasti ampuminen sujuisi kovinkaan hyvin. Sitä paitsi pulkkajousiammunnassa tärkeintä on hauskanpito eikä hyvät osumat! Ja toisaalta samaa voisin kai sanoa ratsastusjousiammunnastakin, hyvät osumat eivät ole mitään ilman hyvää fiilistä!
Tulipoikaakin alkoi ottaa päähän huonot kelit, mutta toisin kuin me valittavat varsinaissuomalaiset ihmiset, Tuli päätti ryhtyä vaikuttamaan. Harmillisesti vaalivoittoa ei tällä kertaa tullut, mutta ehkä sitten ensi vaaleissa! Ainakin Tulin arvot ovat kohdallaan.
Kilpailukausi 2018
Minut on tänäkin vuonna valittu edustamaan Suomea Euroopan Grand Prix -kilpailuihin. Tällä kertaa matkakohteena on Ranska, ja kilpailu on jo kesäkuussa. Toisin kuin viime vuonna (jolloin Puolan GP oli syyskuussa), nyt minulla ei ole koko kesää aikaa treenata, vaan aktiiviseen ja edistykselliseen treenivauhtiin on päästävä jo kevään aikana. Tätä edistääkseni olenkin tyhjentänyt pankkitiliäni ilmoittautumalla useille kansainvälistenkin opettajien kursseille (mikä onni pankkitililleni, että opettajat saapuvat sentään Suomeen). Pankkitilini huokaa helpotuksesta myös siksi, että tänä vuonna tavoitteena on saada Suomen tiimille sponsoreita niin, ettei kisamatka jää täysin omakustanteiseksi. Toisaalta pankkitiliäni silti itkettää hieman, koska haaveenani on, ettei Ranskan kilpailu jää tämän kauden ainoaksi kansainväliseksi kilpailuksi, vaan voisin tiimin ulkopuolisena lähteä kisaamaan myös muihin GP-osakilpailuihin tai muualle ulkomaille. Tämä tietysti olisi täysin omasta rahapussista. Sääliksi käy rahapussiani! Kuitenkin kilpailusuunnitelmiini vaikuttaa kesän työtilanteeni ja syksyn opinnot. Vielä on hieman liian aikaista lyödä lukkoon muuta kuin Ranskan kisa!
Onko sun yrityksellä sponssihaluja? Eikö sulla ole yritystä, mutta olisi rahaa? Mulle on se ja sama, onko mun paidassa sun yrityksen logo vai sun oma naamakuva. Lähde mukaan!
Ajatuksia tavoitteista ja saavutuksista
Ulkomaan kisojen lisäksi toivon voivani kerryttää kisakokemusta Suomen puolella. Tänäkin vuonna tavoitteena on SM-kilpailut. Lisäksi toivon, että ESRAJA ja EMAC järjestävät pienempiä kisoja tai esimerkiksi ottavat osaa Postal Matcheihin, jotta ratakisoja pääsee kisaamaan muutoinkin kuin vain SM-kisoissa. Toivottavasti näitä pienempiä kisoja olisi jo kevään aikana, jotta Ranskaan ei tarvitsisi lähteä ihan kylmiltään!
Tämän hetken treenitahtini on hyvin laiska. Ammun kerran viikossa, enkä ehkä aina sitäkään. Olenkin siirtynyt inhottavien sääolosuhteiden myötä makoilemaan peiton alle ja katselemaan vanhoja videoita ja päivityksiä. Kaikkein vanhimmat blogipäivitykseni alkavat jo hieman huvittaa ja nolottaa itseäni, mutta samalla ne toimivat korvaamattomana mittarina kehityksestäni. Aionkin nyt siteerata niistä muutamaa ja pohtia, mitä ajattelen nyt.
"Mutta pysyin kyydissä ja osuin, enkä ollut viimeinen: Tavoite saavutettu!"
- Korealainen rata, SM-2016
Pidän tätä edelleen hyvänä pohjatavoitteena, mutta tämän päälle tulee tässä vaiheessa jo kasata muitakin tavoitteita. Tuolloin minulle on riittänyt osumistavoitteen saavuttamiseen se, että osuin koko kisan aikana edes muutaman kerran. Valtaosa nuolista meni ohi. Nyttemmin pohjatavoitteeni on edelleen pysyä kyydissä, mutta sen lisäksi haluaisin kyllä vähintään puolet ampumistani nuolistani tauluun. Tavoite olla olematta viimeinen pitää edelleen paikkansa.
"Kai sekin on kuitenkin saavutus, että saan 90 metrin matkalla ammuttua neljästi."
- Unkarilainen rata, SM-2016
Nyttemmin en todellakaan kutsuisi tätä saavutukseksi, jos näistä neljästä yksikään nuoli ei osu tauluun. SM-2016 ratsuni oli hidas, eikä neljän nuolen hutaisemiseen tarvittu kovinkaan kummoista kykyä. Pohdin näiden kilpailuiden jälkeen myös keskittyväni unkarilaisella vain yhteen nuoleen. Eli etten edes ampuisi kolmea nuolta. Täysin idiootti idea. Aikaa kolmen nuolen ampumiseen on vallan hyvin, vaikka sitten keskittyisikin niistä vain yhteen.
"Minulle
toisaalta oli saavutus jo sekin, että sain taulun napsahtamaan kerran
front shotissa ja kerran back shotissa, vaikkakaan nuoli ei napsahtanut
pisteille asti."
- Unkarilainen rata SM-2017
Vasta Puolan GP-kisojen jälkeen aloin oikeastaan pitää unkarilaisesta radasta ja ymmärtää, että nuolimäärälliset tavoitteet ja strategiat tulee aina tehdä suhteessa paitsi omaan taitoonsa myös hevosen nopeuteen. Reippaan hevosen kanssa kannattaa ehkä ampua yksi nuoli kaukaa vain saadakseen sen ilmaan, sitten ampua sekä eteen että taakse keskittyen ja sopivan läheltä. Keskimmäisen taulun voi ottaa mukaan siinä tapauksessa, että front ja back sujuu. Kuitenkin kaksi osumaa on aina enemmän kuin yksi, eikä niitä kahta osumaa kannata riskeerata hosumalla kolme nuolta huonosti. Hurjaa kiitoa menevän hevosen kanssa puolestaan voi olla hyväkin taktiikka hutaista ensimmäinen ja viimeinen nuoli, ja osua se keskimmäinen nuoli keskimmäiseen tauluun. SM-ratsuni Sunny ei ollut liian nopea siihen, etteikö sen kanssa olisi voinut yrittää keskittyä ampumaan front shotin ja back shotin mukavalta etäisyydeltä, ja jättää vaikka keskitaulu kokonaan väliin. Hitaalla hevosella puolestaan kannattaa ampua niin paljon kuin ehtii, kuitenkin keskittyen ampumaan kolme nuolta taulurykelmän lähettyvillä huolellisesti yksi nuoli jokaiseen tauluun.
Kuitenkin edelleen pidän jonkinlaisena saavutuksena sitä, että sain SM2017-kisoissa nuolen ammuttua sekä eteen että taakse tauluun hyvin kaukaa, vaikka osumat eivät pistealueella lopulta ollutkaan. Tietysti toivon, että jonakin päivänä voin pitää tätäkin typeränä ja ajatella, että ainoa oikea tavoite unkarilaiselle radalle nopealla hevosella on saada kaikki kolme tai useampi nuolta tauluun kaukaakin. Tähän tavoitteeseen on kuitenkin vielä matkaa.
Tavoitteita kaudelle 2018
Ensimmäinen tavoite kisakaudelle 2018 on tietysti se, että voin edustaa Suomea Ranskassa koitumatta Suomen joukkueen häpeäksi tai heikoksi lenkiksi. Tavoitteeni on saada itseni taas vähintään samaan kisakuntoon kuin mitä olin syksyllä Puolan kisoissa ja kilpailla Suomen joukkueessa oman tasoni mukaan. Tavoitteeni siis on se, etten alisuoriudu.
Tietysti toivon myös, että voisin kasvattaa tasoani viimevuotisesta ja olla parempi kuin viime vuonna. Harmittaa kuitenkin hieman se, että huomaan nyt opettelevani uudelleen jo joskus oppimiani asioita, sillä treeniaikataulun ollessa näinkin epäsäännöllinen, on vaikea ylläpitää jo oppimaansa. Onneksi pian on kevät!
Minulla on tavoitteita myös gradingien suhteen. Tällä hetkellä minulla on yhteensä kolme kappaletta HA1-gradingia ja yksi HA2-grading. Tavoitteeni on saada tällä kaudella lisää HA2-gradingeja tai jopa parempia! Pieni hiljainen tavoitteeni on HA3-grading, mutta luulen, että sen saavuttamiseen tarvitsen vielä jonkun verran oikein hyvää tuuria, jota ei välttämättä ole tarjolla. Kaikki riippuu siitä, paljonko kisoja ja millaisilla hevosilla minun on mahdollista suorittaa!
Nyt, kun lajin suosio on Suomessa kasvamassa, gradingien merkitys nostaa päätään. Vielä viime vuonna GP-joukkueisiin pääsi lähes kaikki halukkaat. Tänä vuonna yksi HA2-gradingini ja sijoittumiseni yhdeksänneksi SM-kisoissa saivat minut karsinnan läpi Suomen joukkueeseen. Kuitenkin mietin, että miten kauan tämä riittää? Gradingit ovat helppo tasomittari juuri tämänkaltaisiin karsintoihin, mutta samalla huomaan ikävän sivuoireen: pidän suuremmassa arvossa kisoja, joissa voi suorittaa gradingeja kuin kisoja, joissa ei voi. Esimerkiksi huomaan suunnittelevani tulevia mahdollisia ulkomaanmatkojani sillä silmällä, kisataanko siellä grading-suorituksiin kelpaavia ratoja vai ei. Suurimmassa osassa kisataan, mutta haluanko silti todella jättää väliin esimerkiksi kiinnostavat pelkän puolalaisen radan kilpailut, koska puolalaiselta radalta ei saa gradingeja? Kuitenkin se rata, josta olen jousiammuntahistoriani aikana kaikkein eniten nauttinut, oli puolalainen rata Puolan GP-kisoissa.
Pikkujoulut juhlitaan ennen joulua ja jättijoulut joulun jälkeen!
Testissä itselleni ja Tulille joululahjaksi hankkimani ratsastushuopa eli satuläpyskä. Kentän kunnon vuoksi olen ehtinyt testaamaan sitä vasta käynnissä, mutta tuntuu kyllä ihanalta! Videolle ei valitettavasti tallentunut yhtään hetkeä selässä, mutta koska joulun tapaan jättijoulunakin vain leikitään ja syödään, ei selästäkään tehty palloleikkiä kummempaa.
+ Mira pääsi pitkästä aikaa mukaan tallille – Mutta kaikki kuvat näyttävät tältä, koska kamerani ei osaa – Kamerani ei osaa, koska sää on aina suhruinen ja pimeä – Tulipoika on jumissa, koska ei mutaisessa tarhassa juurikaan riemukseen liiku – Laukat eivät suju, koska takapää jumittaa
+ Vaikka laukkaa piti työstää, ravi oli satulattomuudesta huolimatta yllättäen oikein helppoa istua + Tuli oli oikein fiksu ja rohkea, ei pelkopylly – Joten se ylläriuukkari oli todellakin yllättävä, ja minä putosin + Sentään putoaminen tuli videolle!
+ Loppukäynnit päästiin kulkemaan suitsitta, eikä oloni ollut yhtään niin epävarma kuin viimeksi! – Tuli tosin ei alkuun ollut aivan varma, seuratako selässään olevaa minua vai maassa olevaa Miraa + Tuli kuitenkin hoksasi, että minua kuunnellaan ja homma toimi!
Ratsujousiampujan kiusaus -kilpailu Helsingin jousiammuntahallissa 30.12.2017
Kuinka taata surkea kilpailumenestys?
Ammu kisaa edeltävällä viikolla kolmella eri jousella
Nuku pommiin
Herää siihen, että kyytisi soittaa ja ilmoittaa ajaneensa kolarin (kaikki kunnossa paitsi auto!)
Luule hetki, ettet pääse kisoihin
Ystäväsi nopean reagoinnin takia pääse kuitenkin lähtemään kisoihin
Hukkaa kuitenkin kisafiiliksesi täysin
Äläkä missään nimessä keskity
– Kiusallinen tietoisuus siitä, että polveni hakeutuvat lukkoasentoon enkä jostain syystä saa tehtyä asialle mitään – Samaan tauluun samaan aikaan ampuva kilpakumppani (haluaisin kisoissa olla yksin yhdellä taululla) – Monen monta muuta samaan aikaan ampuvaa, huono keskittyminen
– Hukattu vetokäden hartija, joka ei vain löytänyt paikkaansa – Täysin hukassa oleva sihti, pikkupisteet ja nollat
+ Sentään yksi kymppi! – Jonka jälkeen nollakierros + En rikkonut yhtään nuolta, vaikka taulujen takana oli kova tiiliseinä!
"Me ollaan hävitty tää peli!"
Vaikka kisoista on näennäisesti vain paljon miinusta, oli silti oikein mukavat ja opettavaiset kisat. Konsepti oli täysin erilainen kuin ratsastusjousiammuntakisoissa ja huomasin kuinka tärkeää oikeanlainen fiilis ja keskittyminen oikeasti onkaan. Väitän, että ratsastusjousiammunnassa osaan jo melko hyvin hallita tunteeni niin, ettei edellinen kierros vaikuta seuraavaan. Näissä kisoissa kuitenkin huomasin, että mitä enemmän tuli huonoja kierroksia, sitä huonommaksi keskittymiseni meni ja luovuin toivosta, vaikka toivoa olisi vielä ollut. Toisaalta taas hyvän kierroksen jälkeen meni huonosti, koska vaivuin hetkellisesti hölmöön itsevarmuuteen.
Rakas Punapupu-jouseni on palvellut minua uskollisesti ja lähiaikoina tähtäyksenikin on ollut kelvollista kunhan saan hartiani sijoiteltua oikeaan kohtaan. Kisoissa hartiaani ei löytynyt. Samalla väitän päätäni sekoittaneen sen, että ammuin kisaa edeltävällä viikolla kolmella eri jousella. Vanhalla Kayallani, Punapupulla ja uudella vielä nimeämättömällä jousellani. Kisoissa tavoitteeni olikin ampua teknisesti hyvin, sijoituksesta välittämättä. Eniten minua harmittaakin se, että löysin hyvän tekniikan vain ajoittain ja muuten kehoni taisteli itseään vastaan. En löytänyt hartiaani oikealle paikalle, hosuin, ajauduin kummalliseen etukenoon ja polveni lukkiutuivat. Kaikesta tästä olin kiusallisen tietoinen, mutta en vain osannut tehdä asialle mitään. Itse kisaa en mielestäni jännittänyt, mutta kehoni oli kummallisessa jännityksen tilassa. Olisin halunnut pienen kisajännityksen kehoni sijaan päähäni kanavoimaan keskittymistä mutta pois häiritsemästä lihasteni toimintaa. Mutta minkäs teet!
Sijoituin sijalle 16/19 pistein 122 (Parhaimmisto sai yli 350 pistettä, että hupsista!)
Paremmalla onnella seuraavaan vuoteen ja seuraavaan jouseen!
ETAT hieroo yhteistyökuvioita Varsinais-Suomen Jousimetsästäjien kanssa ja meidät kutsuttiin pienellä porukalla testaamaan uutta Turun sisähallia leikkimielisten avajaiskisojen muodossa. Kilpailuissa miehet ja naiset kilpailivat omissa luokissaan. Vaisto- ja tähtäinjouset puolestaan kisasivat sekaisin. Kuitenkin pisteytys oli hieman erilainen vaistojouselle, jotta meillä olisi edes jotain mahdollisuuksia tähtäinjousia vastaan.
Kisa aloitettiin ampumalla 18 metrin päähän kolmen nuolen sarjat viisi kertaa. Maalitauluna oli ylimmässä kuvassa keskellä näkyvä paperi, jonka jokaiseen tauluun tuli ampua yksi nuoli. Kisoissa jokaisella oli oma taulupaperi, johon pisteetkin merkattiin. Kilpailijoita mahtui ampumaviivalle useampia, joten kilpailutilanteena kisat olivat melko rennot. Kukaan ei katsonut juuri sinua ja sinun suoritustasi, vaan ampua sai ihan omassa rauhassa. Ratsastusjousiammunnasta tuttua aikarajaakaan ei ollut, joten oma kisatavoitteeni oli malttaminen ja teknisesti hyvä ampuminen.
Paperitaulujen jälkeen siirryttiin ampumaan 3D-eläintauluja. Paperitaulukierroksilta sain sentään jokaiselta joitain pisteitä, mutta eläinkierroksilla otin kahdesti nollakierroksen. Eläintaulukierroksella huomasin myös vähän hosuvani, mutta taas keskittyessäni ja palatessani tavoitteeseeni keskittyneestä ja hyvästä ampumisesta eläimet saivat kyytiä! Pitäisi vaan aina muistaa malttaa, myös innostuessaan ja erityisesti silloin!
Paperista 5p, sininen 8p, punainen 9p, keltainen 10p
Ratsastusjousiammunnassa olen tottunut kilpailemaan niin, että naiset ja miehet ovat samassa sarjassa. Nytkin, jos itse olisin ollut päättämässä, olisin laittanut naiset ja miehet sekaisin ja jakanut sarjat jousityypin mukaan. Jousimetsästäjillä tosin lienee tapana sarjoittaa naiset ja miehet omiin sarjoihinsa ja järjestäjän sääntöjen mukaan tietysti toimitaan. Vaisto- ja tähtäinjousen eroa oli kuitenkin pyritty helpottamaan siten, että me saimme pisteitä myös taulupaperista ja eläimen kropasta, kun taas tähtäinjousella pisteitä sai vain taulun värialueilta ja eläimen vitaalialueelta.
Naisten sarjassa oli 6 kilpailijaa. Ensimmäiseksi sijoittui, ehkä odotettavasti, sarjan ainoa tähtäinjousella ampunut. Pisteet tosin olivat hänellä sitä luokkaa, että on sitä taidettu harjoitellakin. Me vaistojousiampujat ammuimme noin sata pistettä vähemmän. Anni sijoittui toiseksi ja minä kolmanneksi. Kokonaispisteet: 108 Sijoitus: 3/6
Jo toiset pikkujoulukisat tänä vuonna! Täytyy sanoa, että on ihan mahtavaa kuinka paljon laji on kasvanut ja kilpailu- ja treenimahdollisuudet monipuolistuneet. Minun ensimmäiset kilpailuni olivat vaatimattomasti SM-kilpailut, sillä muita kisoja ei ollut juurikaan tarjolla. Nyt on mahdollista aloittaa kilpailu-ura tällaisilla mukavilla matalan kynnyksen kisoilla ja näihinkin kisoihin saatiin mukaan mukava määrä aloittelijoita tai ensimmäistä kertaa kisaavia!
Olin näissäkin kisoissa yhtenä järjestäjänä. Kisat meinasivat peruuntua ensin kokonaan, kunnes Turun tiimimme otti asian hoitaakseen. Onkin vähän eri juttu järjestää kilpailuita toiseen kaupunkiin hevosien kera rajallisessa aikatauluissa (vaikka hevoset toki olivat kyseisessä kaupungissa ja tallissa jo valmiina) kuin naapurikaupunkiin omalle kotitallille kokonaan ilman hevosia.
Pisteenlasku on vakavaa hommaa! Kuva: Marjut Siro
Näissäkin kilpailuissa paras puku palkittiin, joten yritin nähdä edes hieman vaivaa. Halusin kuitenkin pukeutua lämpimästi, joten asuksi valikoitui lahjapakettipuku, joka mahtui mainiosti kaiken toppauksen päälle eikä rajoittanut ampumista. Sijoituin pukukilpailussa jaetulle toiselle sijalle! Pukukisan ensimmäinen sija meni ansaitusti upealle jääneidolle Liljalle, joka kilpaili lajissamme ensimmäistä kertaa.
Oman pukuni lisäksi olin pukenut jouselleni kilisevän tonttulakin. Myös ratsuni Zirkon oli varustautunut tonttulakilla. Vaikka jouseni tonttulakki ei häirinnyt ampumista ja se oli itseäni riemastuttava lisäys, voinen silti syyttää kisamenestyksestäni ainakin osittain sitä. Koska ainahan pitää olla jotain mitä syyttää, ja mielellään niin, ettei syy ole itsessä eikä hevosessa? Zirkonia tonttulakin kilisevä kulkunen hieman ihmetytti. Zirkon ei pelännyt sitä, mutta varsinkin maneesin päädyssä hidasti vauhtia kuunnellakseen, mistä ääni kuuluu. Lämmittelyalueella kilinä ja kulkunen ei Zirkonia kiinnostanut, ei vaikka yritin sitä hänelle esitelläkin. Ehkäpä maneesin päädyssä kaikui eri tavalla? Zirkon meni kanssani 10-20 sekuntia hitaammin kuin muiden ratsastajiensa kanssa. Mahtuipa mukaan yksi vessataukokin. Aina olisi tietysti voinut ampuakin paremmin, mutta osumien suhteen olen tällä kertaa suoritukseeni melko tyytyväinen. Ammuin paljon nelosia, vaikka toisaalta myös ohi pistealueen. Kuitenkin keskittymiseni oli taas hieman enemmän hevosessa kuin ampumisessa, koska jouduin hoputtamaan Zirkonia ja askellajikin saattoi vaihdella suoritusten aikana. Olin kuitenkin jo etukäteen päättänyt, että en anna mahdollisten askellajivaihdosten häiritä, vaan kun lähellä on taulu, ammun sen siinä askellajissa jossa satun sillä hetkellä olemaan; se kun on sallittua. Lisäksi oli haastavaa loikata pisteenlaskijan paikalta äkisti kilpailijan paikalle ja paras kierrokseni olikin viimeinen kierrokseni. Vasta silloin heräsin keskittyneeseen suoritukseen ja ampumisenikin alkoi sujua (sain osuman jokaiseen tauluun). Joka tapauksessa kehittymistä viime vuoden pikkujoulukisoihin verrattuna samalla ratatyypillä ja samalla ratsulla on havaittavissa! Ensi kerralla jätän ehkä sittenkin sen kulkusen pois jousestani. Vähän enemmillä aikabonuksilla sijoitukseni olisi voinut olla viiden tai jopa kolmen parhaan joukossa. Tai tietysti myös ampumalla jokaista taulua keskelle sijoitukseni olisi voinut olla parempi. Tai jos kukaan minua paremmin sijoittunut ei olisi kilpaillut lainkaan. Aina voi jossitella. Mutta tällä kertaa aikapisteet jäi saamatta selkeästi vain yhden hölmön kulkusen takia!
