Kuulumisia, ajatuksia ja tavoitteita

Turkuun saatiin ikuisen marraskuun sijaan pieneksi hetkeksi lunta ja treenirinkimme pääsi pitkästä aikaa radalle! Tosin, Varsinais-Suomen talven perinteen mukaan ilman hevosta. Ratsuna toimivat jo viime talvelta tutut siniset pulkat. Löysimme äitini miesystävän (kiitos Jouko!) avustuksella hyvän lapsettoman pulkkamäen, jonka lapsettomuudelle lieni syynä se, että mäki oli aavistuksen hurja. Vauhdikkaille ratsastusjousiampujille jyrkkä mäki sopi kuitenkin oikein hyvin ja saimme matkalle aseteltua jopa kaksi maalitaulua! Vähäiset osumani olivat suurimmaksi osaksi pistealueen ulkopuolella, mutta olen tällä kertaa itselleni hellämielinen; olenhan juuri vaihtanut jousta, enkä ole sen kanssa vielä siinä vaiheessa, että nopeasti ampuminen sujuisi kovinkaan hyvin. Sitä paitsi pulkkajousiammunnassa tärkeintä on hauskanpito eikä hyvät osumat! Ja toisaalta samaa voisin kai sanoa ratsastusjousiammunnastakin, hyvät osumat eivät ole mitään ilman hyvää fiilistä! 

Tulipoikaakin alkoi ottaa päähän huonot kelit, mutta toisin kuin me valittavat varsinaissuomalaiset ihmiset, Tuli päätti ryhtyä vaikuttamaan. Harmillisesti vaalivoittoa ei tällä kertaa tullut, mutta ehkä sitten ensi vaaleissa! Ainakin Tulin arvot ovat kohdallaan. 

Kilpailukausi 2018

Minut on tänäkin vuonna valittu edustamaan Suomea Euroopan Grand Prix -kilpailuihin. Tällä kertaa matkakohteena on Ranska, ja kilpailu on jo kesäkuussa. Toisin kuin viime vuonna (jolloin Puolan GP oli syyskuussa), nyt minulla ei ole koko kesää aikaa treenata, vaan aktiiviseen ja edistykselliseen treenivauhtiin on päästävä jo kevään aikana. Tätä edistääkseni olenkin tyhjentänyt pankkitiliäni ilmoittautumalla useille kansainvälistenkin opettajien kursseille (mikä onni pankkitililleni, että opettajat saapuvat sentään Suomeen). Pankkitilini huokaa helpotuksesta myös siksi, että tänä vuonna tavoitteena on saada Suomen tiimille sponsoreita niin, ettei kisamatka jää täysin omakustanteiseksi. Toisaalta pankkitiliäni silti itkettää hieman, koska haaveenani on, ettei Ranskan kilpailu jää tämän kauden ainoaksi kansainväliseksi kilpailuksi, vaan voisin tiimin ulkopuolisena lähteä kisaamaan myös muihin GP-osakilpailuihin tai muualle ulkomaille. Tämä tietysti olisi täysin omasta rahapussista. Sääliksi käy rahapussiani! Kuitenkin kilpailusuunnitelmiini vaikuttaa kesän työtilanteeni ja syksyn opinnot. Vielä on hieman liian aikaista lyödä lukkoon muuta kuin Ranskan kisa!

Onko sun yrityksellä sponssihaluja? Eikö sulla ole yritystä, mutta olisi rahaa? Mulle on se ja sama, onko mun paidassa sun yrityksen logo vai sun oma naamakuva. Lähde mukaan!

Ajatuksia tavoitteista ja saavutuksista

Ulkomaan kisojen lisäksi toivon voivani kerryttää kisakokemusta Suomen puolella. Tänäkin vuonna tavoitteena on SM-kilpailut. Lisäksi toivon, että ESRAJA ja EMAC järjestävät pienempiä kisoja tai esimerkiksi ottavat osaa Postal Matcheihin, jotta ratakisoja pääsee kisaamaan muutoinkin kuin vain SM-kisoissa. Toivottavasti näitä pienempiä kisoja olisi jo kevään aikana, jotta Ranskaan ei tarvitsisi lähteä ihan kylmiltään!

Tämän hetken treenitahtini on hyvin laiska. Ammun kerran viikossa, enkä ehkä aina sitäkään. Olenkin siirtynyt inhottavien sääolosuhteiden myötä makoilemaan peiton alle ja katselemaan vanhoja videoita ja päivityksiä. Kaikkein vanhimmat blogipäivitykseni alkavat jo hieman huvittaa ja nolottaa itseäni, mutta samalla ne toimivat korvaamattomana mittarina kehityksestäni. Aionkin nyt siteerata niistä muutamaa ja pohtia, mitä ajattelen nyt. 

"Mutta pysyin kyydissä ja osuin, enkä ollut viimeinen: Tavoite saavutettu!"

- Korealainen rata, SM-2016

Pidän tätä edelleen hyvänä pohjatavoitteena, mutta tämän päälle tulee tässä vaiheessa jo kasata muitakin tavoitteita. Tuolloin minulle on riittänyt osumistavoitteen saavuttamiseen se, että osuin koko kisan aikana edes muutaman kerran. Valtaosa nuolista meni ohi. Nyttemmin pohjatavoitteeni on edelleen pysyä kyydissä, mutta sen lisäksi haluaisin kyllä vähintään puolet ampumistani nuolistani tauluun. Tavoite olla olematta viimeinen pitää edelleen paikkansa. 

"Kai sekin on kuitenkin saavutus, että saan 90 metrin matkalla ammuttua neljästi."

- Unkarilainen rata, SM-2016

Nyttemmin en todellakaan kutsuisi tätä saavutukseksi, jos näistä neljästä yksikään nuoli ei osu tauluun. SM-2016 ratsuni oli hidas, eikä neljän nuolen hutaisemiseen tarvittu kovinkaan kummoista kykyä. Pohdin näiden kilpailuiden jälkeen myös keskittyväni unkarilaisella vain yhteen nuoleen. Eli etten edes ampuisi kolmea nuolta. Täysin idiootti idea. Aikaa kolmen nuolen ampumiseen on vallan hyvin, vaikka sitten keskittyisikin niistä vain yhteen. 

"Minulle toisaalta oli saavutus jo sekin, että sain taulun napsahtamaan kerran front shotissa ja kerran back shotissa, vaikkakaan nuoli ei napsahtanut pisteille asti."

- Unkarilainen rata SM-2017 

Vasta Puolan GP-kisojen jälkeen aloin oikeastaan pitää unkarilaisesta radasta ja ymmärtää, että nuolimäärälliset tavoitteet ja strategiat tulee aina tehdä suhteessa paitsi omaan taitoonsa myös hevosen nopeuteen.  Reippaan hevosen kanssa kannattaa ehkä ampua yksi nuoli kaukaa vain saadakseen sen ilmaan, sitten ampua sekä eteen että taakse keskittyen ja  sopivan läheltä. Keskimmäisen taulun voi ottaa mukaan siinä tapauksessa, että front ja back sujuu. Kuitenkin kaksi osumaa on aina enemmän kuin yksi, eikä niitä kahta osumaa kannata riskeerata hosumalla kolme nuolta huonosti. Hurjaa kiitoa menevän hevosen kanssa puolestaan voi olla hyväkin taktiikka hutaista ensimmäinen ja viimeinen nuoli, ja osua se keskimmäinen nuoli keskimmäiseen tauluun. SM-ratsuni Sunny ei ollut liian nopea siihen, etteikö sen kanssa olisi voinut yrittää keskittyä ampumaan front shotin ja back shotin mukavalta etäisyydeltä, ja jättää vaikka keskitaulu kokonaan väliin. Hitaalla hevosella puolestaan kannattaa ampua niin paljon kuin ehtii, kuitenkin keskittyen ampumaan kolme nuolta taulurykelmän lähettyvillä huolellisesti yksi nuoli jokaiseen tauluun.

Kuitenkin edelleen pidän jonkinlaisena saavutuksena sitä, että sain SM2017-kisoissa nuolen ammuttua sekä eteen että taakse tauluun hyvin kaukaa, vaikka osumat eivät pistealueella lopulta ollutkaan. Tietysti toivon, että jonakin päivänä voin pitää tätäkin typeränä ja ajatella, että ainoa oikea tavoite unkarilaiselle radalle nopealla hevosella on saada kaikki kolme tai useampi nuolta tauluun kaukaakin. Tähän tavoitteeseen on kuitenkin vielä matkaa. 

Tavoitteita kaudelle 2018

Ensimmäinen tavoite kisakaudelle 2018 on tietysti se, että voin edustaa Suomea Ranskassa koitumatta Suomen joukkueen häpeäksi tai heikoksi lenkiksi. Tavoitteeni on saada itseni taas vähintään samaan kisakuntoon kuin mitä olin syksyllä Puolan kisoissa ja kilpailla Suomen joukkueessa oman tasoni mukaan. Tavoitteeni siis on se, etten alisuoriudu.

Tietysti toivon myös, että voisin kasvattaa tasoani viimevuotisesta ja olla parempi kuin viime vuonna. Harmittaa kuitenkin hieman se, että huomaan nyt opettelevani uudelleen jo joskus oppimiani asioita, sillä treeniaikataulun ollessa näinkin epäsäännöllinen, on vaikea ylläpitää jo oppimaansa. Onneksi pian on kevät!

Minulla on tavoitteita myös gradingien suhteen. Tällä hetkellä minulla on yhteensä kolme kappaletta HA1-gradingia ja yksi HA2-grading. Tavoitteeni on saada tällä kaudella lisää HA2-gradingeja tai jopa parempia! Pieni hiljainen tavoitteeni on HA3-grading, mutta luulen, että sen saavuttamiseen tarvitsen vielä jonkun verran oikein hyvää tuuria, jota ei välttämättä ole tarjolla. Kaikki riippuu siitä, paljonko kisoja ja millaisilla hevosilla minun on mahdollista suorittaa!

Nyt, kun lajin suosio on Suomessa kasvamassa, gradingien merkitys nostaa päätään. Vielä viime vuonna GP-joukkueisiin pääsi lähes kaikki halukkaat. Tänä vuonna yksi HA2-gradingini ja sijoittumiseni yhdeksänneksi SM-kisoissa saivat minut karsinnan läpi Suomen joukkueeseen. Kuitenkin mietin, että miten kauan tämä riittää? Gradingit ovat helppo tasomittari juuri tämänkaltaisiin karsintoihin, mutta samalla huomaan ikävän sivuoireen: pidän suuremmassa arvossa kisoja, joissa voi suorittaa gradingeja kuin kisoja, joissa ei voi. Esimerkiksi huomaan suunnittelevani tulevia mahdollisia ulkomaanmatkojani sillä silmällä, kisataanko siellä grading-suorituksiin kelpaavia ratoja vai ei. Suurimmassa osassa kisataan, mutta haluanko silti todella jättää väliin esimerkiksi kiinnostavat pelkän puolalaisen radan kilpailut, koska puolalaiselta radalta ei saa gradingeja? Kuitenkin se rata, josta olen jousiammuntahistoriani aikana kaikkein eniten nauttinut, oli puolalainen rata Puolan GP-kisoissa.

Tulipojan jättijoulu

Pikkujoulut juhlitaan ennen joulua ja jättijoulut joulun jälkeen!

Testissä itselleni ja Tulille joululahjaksi hankkimani ratsastushuopa eli satuläpyskä. Kentän kunnon vuoksi olen ehtinyt testaamaan sitä vasta käynnissä, mutta tuntuu kyllä ihanalta! Videolle ei valitettavasti tallentunut yhtään hetkeä selässä, mutta koska joulun tapaan jättijoulunakin vain leikitään ja syödään, ei selästäkään tehty palloleikkiä kummempaa.

Loppuvuoden hyvät ja huonot

Tulipoika ilman satulaa 28.12.2017

+ Mira pääsi pitkästä aikaa mukaan tallille
– Mutta kaikki kuvat näyttävät tältä, koska kamerani ei osaa
– Kamerani ei osaa, koska sää on aina suhruinen ja pimeä
– Tulipoika on jumissa, koska ei mutaisessa tarhassa juurikaan riemukseen liiku
– Laukat eivät suju, koska takapää jumittaa

+ Vaikka laukkaa piti työstää, ravi oli satulattomuudesta huolimatta yllättäen oikein helppoa istua
+ Tuli oli oikein fiksu ja rohkea, ei pelkopylly
– Joten se ylläriuukkari oli todellakin yllättävä, ja minä putosin
+ Sentään putoaminen tuli videolle!

+ Loppukäynnit päästiin kulkemaan suitsitta, eikä oloni ollut yhtään niin epävarma kuin viimeksi!
– Tuli tosin ei alkuun ollut aivan varma, seuratako selässään olevaa minua vai maassa olevaa Miraa
+ Tuli kuitenkin hoksasi, että minua kuunnellaan ja homma toimi!

Ratsujousiampujan kiusaus -kilpailu Helsingin jousiammuntahallissa 30.12.2017

  
Kuinka taata surkea kilpailumenestys?

• Ammu kisaa edeltävällä viikolla kolmella eri jousella
• Nuku pommiin
• Herää siihen, että kyytisi soittaa ja ilmoittaa ajaneensa kolarin (kaikki kunnossa paitsi auto!)
• Luule hetki, ettet pääse kisoihin
• Ystäväsi nopean reagoinnin takia pääse kuitenkin lähtemään kisoihin
• Hukkaa kuitenkin kisafiiliksesi täysin
• Äläkä missään nimessä keskity

– Kiusallinen tietoisuus siitä, että polveni hakeutuvat lukkoasentoon enkä jostain syystä saa tehtyä asialle mitään
– Samaan tauluun samaan aikaan ampuva kilpakumppani (haluaisin kisoissa olla yksin yhdellä taululla)
– Monen monta muuta samaan aikaan ampuvaa, huono keskittyminen

– Hukattu vetokäden hartija, joka ei vain löytänyt paikkaansa
– Täysin hukassa oleva sihti, pikkupisteet ja nollat

+ Sentään yksi kymppi!
– Jonka jälkeen nollakierros
+ En rikkonut yhtään nuolta, vaikka taulujen takana oli kova tiiliseinä!

"Me ollaan hävitty tää peli!"

Vaikka kisoista on näennäisesti vain paljon miinusta, oli silti oikein mukavat ja opettavaiset kisat. Konsepti oli täysin erilainen kuin ratsastusjousiammuntakisoissa ja huomasin kuinka tärkeää oikeanlainen fiilis ja keskittyminen oikeasti onkaan. Väitän, että ratsastusjousiammunnassa osaan jo melko hyvin hallita tunteeni niin, ettei edellinen kierros vaikuta seuraavaan. Näissä kisoissa kuitenkin huomasin, että mitä enemmän tuli huonoja kierroksia, sitä huonommaksi keskittymiseni meni ja luovuin toivosta, vaikka toivoa olisi vielä ollut. Toisaalta taas hyvän kierroksen jälkeen meni huonosti, koska vaivuin hetkellisesti hölmöön itsevarmuuteen. 

Rakas Punapupu-jouseni on palvellut minua uskollisesti ja lähiaikoina tähtäyksenikin on ollut kelvollista kunhan saan hartiani sijoiteltua oikeaan kohtaan. Kisoissa hartiaani ei löytynyt. Samalla väitän päätäni sekoittaneen sen, että ammuin kisaa edeltävällä viikolla kolmella eri jousella. Vanhalla Kayallani, Punapupulla ja uudella vielä nimeämättömällä jousellani. Kisoissa tavoitteeni olikin ampua teknisesti hyvin, sijoituksesta välittämättä. Eniten minua harmittaakin se, että löysin hyvän tekniikan vain ajoittain ja muuten kehoni taisteli itseään vastaan. En löytänyt hartiaani oikealle paikalle, hosuin, ajauduin kummalliseen etukenoon ja polveni lukkiutuivat. Kaikesta tästä olin kiusallisen tietoinen, mutta en vain osannut tehdä asialle mitään. Itse kisaa en mielestäni jännittänyt, mutta kehoni oli kummallisessa jännityksen tilassa. Olisin halunnut pienen kisajännityksen kehoni sijaan päähäni kanavoimaan keskittymistä mutta pois häiritsemästä lihasteni toimintaa. Mutta minkäs teet! 

Sijoituin sijalle 16/19 pistein 122 
(Parhaimmisto sai yli 350 pistettä, että hupsista!)

Paremmalla onnella seuraavaan vuoteen ja seuraavaan jouseen! 

Hyvää uutta vuotta 2018!

Kinkkukisat 17.12.2017

Varsinais-Suomen Jousimetsästäjien Kinkkukisat 17.12.2017

ETAT hieroo yhteistyökuvioita Varsinais-Suomen Jousimetsästäjien kanssa ja meidät kutsuttiin pienellä porukalla testaamaan uutta Turun sisähallia leikkimielisten avajaiskisojen muodossa. Kilpailuissa miehet ja naiset kilpailivat omissa luokissaan. Vaisto- ja tähtäinjouset puolestaan kisasivat sekaisin. Kuitenkin pisteytys oli hieman erilainen vaistojouselle, jotta meillä olisi edes jotain mahdollisuuksia tähtäinjousia vastaan. 

Kisa aloitettiin ampumalla 18 metrin päähän kolmen nuolen sarjat viisi kertaa. Maalitauluna oli ylimmässä kuvassa keskellä näkyvä paperi, jonka jokaiseen tauluun tuli ampua yksi nuoli. Kisoissa jokaisella oli oma taulupaperi, johon pisteetkin merkattiin. Kilpailijoita mahtui ampumaviivalle useampia, joten kilpailutilanteena kisat olivat melko rennot. Kukaan ei katsonut juuri sinua ja sinun suoritustasi, vaan ampua sai ihan omassa rauhassa. Ratsastusjousiammunnasta tuttua aikarajaakaan ei ollut, joten oma kisatavoitteeni oli malttaminen ja teknisesti hyvä ampuminen. 

Paperitaulujen jälkeen siirryttiin ampumaan 3D-eläintauluja. Paperitaulukierroksilta sain sentään jokaiselta joitain pisteitä, mutta eläinkierroksilla otin kahdesti nollakierroksen. Eläintaulukierroksella huomasin myös vähän hosuvani, mutta taas keskittyessäni ja palatessani tavoitteeseeni keskittyneestä ja hyvästä ampumisesta eläimet saivat kyytiä! Pitäisi vaan aina muistaa malttaa, myös innostuessaan ja erityisesti silloin!

Paperista 5p, sininen 8p, punainen 9p, keltainen 10p

Eläimestä 5p, vitaalialueen ulkorengas 10p, vitaalialueen sisärengas 11p

Ratsastusjousiammunnassa olen tottunut kilpailemaan niin, että naiset ja miehet ovat samassa sarjassa. Nytkin, jos itse olisin ollut päättämässä, olisin laittanut naiset ja miehet sekaisin ja jakanut sarjat jousityypin mukaan. Jousimetsästäjillä tosin lienee tapana sarjoittaa naiset ja miehet omiin sarjoihinsa ja järjestäjän sääntöjen mukaan tietysti toimitaan. Vaisto- ja tähtäinjousen eroa oli kuitenkin pyritty helpottamaan siten, että me saimme pisteitä myös taulupaperista ja eläimen kropasta, kun taas tähtäinjousella pisteitä sai vain taulun värialueilta ja eläimen vitaalialueelta. 

Naisten sarjassa oli 6 kilpailijaa. Ensimmäiseksi sijoittui, ehkä odotettavasti, sarjan ainoa tähtäinjousella ampunut. Pisteet tosin olivat hänellä sitä luokkaa, että on sitä taidettu harjoitellakin. Me vaistojousiampujat ammuimme noin sata pistettä vähemmän. Anni sijoittui toiseksi ja minä kolmanneksi.

Kokonaispisteet: 108
Sijoitus: 3/6

ESRAJA:n pikkujoulukisat 9.12.2017

ESRAJA:n pikkujoulukisat 9.12.2017 

Jatilan talli, Mäntsälä

Jo toiset pikkujoulukisat tänä vuonna! Täytyy sanoa, että on ihan mahtavaa kuinka paljon laji on kasvanut ja kilpailu- ja treenimahdollisuudet monipuolistuneet. Minun ensimmäiset kilpailuni olivat vaatimattomasti SM-kilpailut, sillä muita kisoja ei ollut juurikaan tarjolla. Nyt on mahdollista aloittaa kilpailu-ura tällaisilla mukavilla matalan kynnyksen kisoilla ja näihinkin kisoihin saatiin mukaan mukava määrä aloittelijoita tai ensimmäistä kertaa kisaavia!

Olin näissäkin kisoissa yhtenä järjestäjänä. Kisat meinasivat peruuntua ensin kokonaan, kunnes Turun tiimimme otti asian hoitaakseen. Onkin vähän eri juttu järjestää kilpailuita toiseen kaupunkiin hevosien kera rajallisessa aikatauluissa (vaikka hevoset toki olivat kyseisessä kaupungissa ja tallissa jo valmiina) kuin naapurikaupunkiin omalle kotitallille kokonaan ilman hevosia. 

Pisteenlasku on vakavaa hommaa! Kuva: Marjut Siro

Näissäkin kilpailuissa paras puku palkittiin, joten yritin nähdä edes hieman vaivaa. Halusin kuitenkin pukeutua lämpimästi, joten asuksi valikoitui lahjapakettipuku, joka mahtui mainiosti kaiken toppauksen päälle eikä rajoittanut ampumista. Sijoituin pukukilpailussa jaetulle toiselle sijalle! Pukukisan ensimmäinen sija meni ansaitusti upealle jääneidolle Liljalle, joka kilpaili lajissamme ensimmäistä kertaa.

Oman pukuni lisäksi olin pukenut jouselleni kilisevän tonttulakin. Myös ratsuni Zirkon oli varustautunut tonttulakilla. Vaikka jouseni tonttulakki ei häirinnyt ampumista ja se oli itseäni riemastuttava lisäys, voinen silti syyttää kisamenestyksestäni ainakin osittain sitä. Koska ainahan pitää olla jotain mitä syyttää, ja mielellään niin, ettei syy ole itsessä eikä hevosessa? Zirkonia tonttulakin kilisevä kulkunen hieman ihmetytti. Zirkon ei pelännyt sitä, mutta varsinkin maneesin päädyssä hidasti vauhtia kuunnellakseen, mistä ääni kuuluu. Lämmittelyalueella kilinä ja kulkunen ei Zirkonia kiinnostanut, ei vaikka yritin sitä hänelle esitelläkin. Ehkäpä maneesin päädyssä kaikui eri tavalla? Zirkon meni kanssani 10-20 sekuntia hitaammin kuin muiden ratsastajiensa kanssa. Mahtuipa mukaan yksi vessataukokin. Aina olisi tietysti voinut ampuakin paremmin, mutta osumien suhteen olen tällä kertaa suoritukseeni melko tyytyväinen. Ammuin paljon nelosia, vaikka toisaalta myös ohi pistealueen. Kuitenkin keskittymiseni oli taas hieman enemmän hevosessa kuin ampumisessa, koska jouduin hoputtamaan Zirkonia ja askellajikin saattoi vaihdella suoritusten aikana. Olin kuitenkin jo etukäteen päättänyt, että en anna mahdollisten askellajivaihdosten häiritä, vaan kun lähellä on taulu, ammun sen siinä askellajissa jossa satun sillä hetkellä olemaan; se kun on sallittua. Lisäksi oli haastavaa loikata pisteenlaskijan paikalta äkisti kilpailijan paikalle ja paras kierrokseni olikin viimeinen kierrokseni. Vasta silloin heräsin keskittyneeseen suoritukseen ja ampumisenikin alkoi sujua (sain osuman jokaiseen tauluun). Joka tapauksessa kehittymistä viime vuoden pikkujoulukisoihin verrattuna samalla ratatyypillä ja samalla ratsulla on havaittavissa! Ensi kerralla jätän ehkä sittenkin sen kulkusen pois jousestani. Vähän enemmillä aikabonuksilla sijoitukseni olisi voinut olla viiden tai jopa kolmen parhaan joukossa. Tai tietysti myös ampumalla jokaista taulua keskelle sijoitukseni olisi voinut olla parempi. Tai jos kukaan minua paremmin sijoittunut ei olisi kilpaillut lainkaan. Aina voi jossitella. Mutta tällä kertaa aikapisteet jäi saamatta selkeästi vain yhden hölmön kulkusen takia!

Pisteet: 126,8
Sijoitus 7/16

Pikkujoulukisat Raisiossa 19.11.2017

Kuva: Katariina Cozmei

ESRAJA:n Turun alueen treeniringin ja EMAC Warriors of Westin yhteistyökilpailut Raisiossa 19.11.2107

Tuliko varmasti tarpeeksi pitkä otsikko? Olisin saanut siitä pidemmänkin. 

Ehdin edellisessä päivityksessäni sanoa, että kilpailukausi on ohi. Niinhän se hetken olikin, mutta nyt olemme tulleet kalenterissa siihen kohtaan vuotta, että pikkujoulukisakausi alkaa! Näitä hauskoja pikkukisoja tosin toivon mukaan on ympäri vuoden, sillä ne ovat hyvää harjoitusta sitten varsinaista kisakautta varten. 

Olin mukana järjestämässä näitä kisoja yhdessä Miran, Katariinan ja Mihain kanssa. Katariina ja Mihai järjestivät ensimmäisen luokan, jo aiemmista maasta-ammuntakisoista tutun Battle Trackin. Minä ja Mira pidimme ETAT-luokan, joka koostui muun muassa hauskoista tasapainotehtävistä ja oli ehkä enemmänkin pelin kaltainen kuin varsinaisesti kisan. Tai siis kisahan se oli, mutta sääntömonimutkaisuudeltaan simuloi enemmän jousiammuntapeliä kuin ratsastusjousiammuntaa. Superhauska rata silti, vaikka itse sanonkin! 

Lyhyt veto! Kuva: Katariina Cozmei

 Omalta osaltani kilpailu meni hyvin. Tosin teknisesti en ole kovin tyytyväinen. Edeltävänä päivänä harjoittelin hitaasti ja keskityin suuresti vetokäden lapatukeen ja hartiaani. Veto pitäisi viedä kunnolla loppuun, jotta linja olisi suora ja nuolet löytäisivät taulussa tiensä nippuun. Nytkään kuvan veto ei ole toivottoman lyhyt, mutta nuoli on lähtenyt liikkeelle ennen lapatukea ja ankkurointipistettäni. Lauantaisissa treeneissä lapatuki ja nuolinippu vihdoin alkoi tuntua mahdolliselta. Sunnuntain kisassa en voi kyllä väittää lapani tehneen mitään töitä. Kuitenkin osuin välillä tai jopa suurimmaksi osaksi ihan hyville pisteille sekä Battle Trackissa että temppuradalla. Kummallakin radalla oli aikaraja, joten kummallakin radalla piti pitää yllä reipasta tahtia. Suurimman menestykseni oikeastaan haalinkin lähinnä aikabonuksilla. Tuntui, että ainoa kohta, jossa oikeasti keskityin ampumiseeni oli ETAT-radan puomitehtävä. Silti vetoni näyttää kuvassa tuolta! Toivottavasti tuo on vain jokin hetken hairahdus ja kaikki muut puomilta ammutut nuolet lähtivät paremmasta vedosta. Pidän tästä puomiharjoituksesta kovasti siksi, että se kysyy hieman tasapainoa ja lisäksi karsii ampumisesta kaikki ylimääräiset heilahdukset. Lisäksi sille oli pakko rauhoittua, vaikka muuten olikin kiire. Hosuminen johtaisi tasapainon menetykseen, joka taas puolestaan aiheuttaisi miinuspisteitä!

Tasapainoni ei ollut aivan yhtä hyvää luokkaa jumppapallotehtävällä. Kuva: Vera Suominen

Sain kuitenkin kummallakin kisakierroksella ensimmäisen nuolen ammuttua pallolta ja tienasin lisäpisteitä! Kuva: Katariina Cozmei

Persialainen otteeni toimii jo hyvin. Se alkaa olla melko automatisoitunut ja kiireessäkin löytyi persialainen ote eikä peukkuotetta. Eikä tämä vaatinut edes suurempaa ajatustyötä! Olkapäänikin alkaa löytää oikeaa kohtaansa, mutta vaatii vielä paljon harjoitusta, että se menee sinne itsekseen ilman suurta keskittymistä ja toimii toivotulla tavalla myös kilpailutilanteessa. Minulle kilpailun onnistumisenhetkiä olivat muutamat täysosumat ja yksi yli 25 metrin päässä olevaan tauluun tiensä löytänyt nuoli, ja se persialaisen otteen vakiintuminen.

Kisa koostui kahdesta osakokeesta ja tavallisesti kummastakin lasketaan vertailuprosentti, joka sitten ratkaisee koko kilpailun tulokset. Tällä kertaa laskimme vain kummankin radan tulokset yhteen, vaikka ne eivät suuren piste-eronsa takia oikein olleetkaan vertailukelpoiset. Kisakutsussamme kuitenkin luki, että yhteenlasketut pisteet ratkaisevat ja Katariinalla oli kiire lentokentälle kisan jälkeen, oli nopeampaa vain laskea kaikki pisteet yhteen. Ihan reilu kisahan se oli niinkin, kaikki kärsivät tai hyötyivät samasta kohtalosta. Itse olin sekä Battle Trackilla että ETAT-radalla toinen ja sijoituin pisteiden yhteenlaskujenkin jälkeen toiseksi. Matikkapääni järkeili myöhemmin, että jos radoista olisi laskettu vertailuprosentti, olisin jopa saattanut olla ensimmäinen! Kuitenkin olen oikein tyytyväinen kakkossijaani, koska eihän sitä nyt itse järjestämissään kilpailuissa ja omakeksimällä radallaan kehtaisikaan sijoittua ensimmäiseksi :P

Tässä kooste omasta kisasuorituksestani. 

Tässä kooste koko kilpailusta.

Mikäli olet kiinnostunut kuluttamaan aikaasi lukeaksesi useamman sivun ETAT-ratasäännöt, voit tutustua niihin tästä linkistä. ETAT-rataa saa toki järjestää myös muualla kuin Turun alueella.

Ota, päästä, vilkuta!

Kisakausi alkaa olla – tai jopa on – ohi ja on aika laatia talven treenisuunnitelmia. Vielä toistaiseksi kenttä on Tulin luona mainiossa kunnossa, mutta sen sijaan Sunnyn kanssa treenit on pitänyt jo mutaisen pohjan takia siirtää peltotielle. Valitettavasti ei mene enää montaakaan kuukautta, kun jäämme pohjien suhteen täysin kelien armoille ja jousiammuntatreenit hevosen kanssa jäävät vähemmälle. Siksi talvi onkin hyvää aikaa miettiä, korjata ja muuttaa omaa tekniikkaa. 

ETAT:in treeneissä tänään Mira näytti minulle lauantaina Mihain tunnilla kokeilemaansa persialaista otetta. Siinä jänteen paino tulee peukalon sijaan keskisormelle ja nimettömälle. Etusormi ja peukalo tukevat nuolta. Minua on pitkään kiinnostanut kokeilla tätä, mutta en ole missään vaiheessa suunnitellut muuttavani otettani persialaiseksi. Kuitenkin ensimmäinen kokeilu veikin sille tielleen. Ammuin koko treenin ajan persialaisella otteella peukalo-otteen sijaan. Nokittaminen sujui yllättävän helposti huolimatta siitä, että melko merkittävä osa sormien jänteelle asettamisesta muuttui. Persialainen tuntui todella luonnolliselta, aivan kuin olisin aina ampunut niin! Toki vielä kannattaa treenata tätä ahkerasti ennen kuin siirryn hevosen selkään tämän otteen kanssa, saati että menisin kisoihin nokittamaan kiireessä! Itse ampumista tämä ei juuri muuttanut. 

Persialaisen otteen etu tuntui minulle olevan puhtaampi laukaisu. En ole ennen tätä oikeastaan edes hoksannut, kuinka suuri merkitys peukalo-otteessa onkaan laukaisun puhtaudella. Jos peukalo jää yhtään kiinni jänteeseen, jänne pyörähtää ja nuoli saattaa vaihtaa suuntaa. Ei dramaattisesti, mutta juuri ne ärsyttävät 15 senttimetriä. Tuntuu mahdottomalta saada tauluun nippua, vaikka tekniikka olisikin muuten aina sama! Jänne irtoaa peukaloltani aina eri tavalla, joten nuoli lähtee aina eri tavalla. Tämäkin varmasti olisi treenattavissa, mutta mitä sitä turhia, kun ongelma ratkeaa otteen vaihtamisella?

Aloimme treenissä miettiä persialaisen otteen irtipäästövaihetta. Miten jänteestä oikeastaan kuuluisi päästää irti? Ali Ghoorchian opettaa peukalo-otteen päästön niin, että vetokättä pitäisi kääntää päästön yhteydessä. Ehkäpä tämä kääntö puuttuu minulta, jonka takia peukaloni takertuu jänteeseen? Mutta onko tämä kääntö tarpeellinen myös persialaisessa otteessa? 

Peukalo pitää kiinni jänteen vasemmalta puolen. Sen sijaan persialaisessa otteessa keskisormi ja nimetön pitävät jänteestä kiinni oikealta puolelta. Tämä kaiketi vaikuttaa käännön tarpeellisuuteen ja suuntaan..? Kokeilin ampuessani erilaisia päästöjä. Kokeilin vain rentouttaa sormeni. Lisäksi koitin lisätä päästöön käden käännön. Seuraavaksi kuvakaappauksia videolta:

1. kuva, veto

2. kuva, rentoutuneet sormet ja nuolen lähtö

3. kuva, minulle luontainen käden liikkeen jatkuvuus

Minulle luontevalta tuntuisi vain rentouttaa sormet. Vetokäteni liikahtaa samalla hieman taaksepäin. Kokeilin kuitenkin lisätä päästöön "vilkutuksen". 

1. kuva, veto

2. kuva, rentoutuneet sormet ja nuolen lähtö

3. kuva, minulle luonnollinen kädenliike puskee läpi ja päästö näyttää samalta kuin aiemminkin.

4. kuva, yritys lisätä jokin kädenheilautus loppuun

Vilkutukseni onnistui välillä paremmin, välillä huonommin. Yhteistä kaikissa yrityksissäni oli kuitenkin se, että vilkutus tapahtui joka kerta minulle luonnollisen käden liikkeen jälkeen. Eli käteni hakeutui sormet rentona hieman taaksepäin ja vilkutti vasta sen jälkeen. Jos yritin aikaistaa vilkutusta, tuntui, että sormeni jäivät jänteeseen ja nuoli lennähti spiraalimaisella lentoradalla tauluun. Ei sen aivan niin kuuluisi mennä? Mikäli teen kädellä vilkutusliikkeen joka tapauksessa vasta tehtyäni minulle luontevalla tavalla, mitä merkitystä sillä heilautuksella enää on? Eikö se ole nuolen jo kauan sitten lähdettyä aivan turha liike? Vai tuleeko nuolelle jotenkin parempi mieli, jos sille vilkuttaa, ja näin ollen se lentää kiltisti keskelle taulua? Sain hyviä osumia kyllä sekä vilkutuksella että ilman. Näillä puheilla siis sanoisin kyllä, että jättäisin kädenheilautuksen pois. Pitänee tosin itsekin vielä mennä Mihain tunnille varmistamaan asia. 

Talven tekniikanhiontaa varten olen ottanut myös projektiksi laskea hieman vetokäteni paikkaa. Ennen olen vetänyt suunnilleen suuni korkeudelle, mutta nyt Puolan oppien myötä yritän laskea linjaa hieman alemmas. Samalla vetopituus hieman pitenee ja tuki vedolle löytyy paremmin lavoista eikä hartioista. Tähän kuvaan olen asetellut päällekkäin sekä vanhan peukalo-otteeni että uuden persialaisen. Molempien kanssa linja tuntuisi löytyvän melko hyvin. Vaaleanpunaiset viivat ovat apuna hahmottamassa persialaista otetta ja siniset viivat peukalo-otetta. Aamun treeneissä linjan lasku vähän unohtui, kun uusi ote vei ajatuskapasiteettia, mutta illalla etsin lihaksiani ja vetolinjaani vanhalla lerppu-Kayalla kissojen viihdykkeeksi. Ampumattakin voi treentata tehokkaasti!

Tekisi mieleni kysyä, että onko teillä muilla suunnitelmia talven tekniikkatreeniä varten, mutta yllättyisin, jos joku kysymyksen täältä lukisi ja siihen vastaisi. Mutta vastaa ihmeessä, jos olet tänne asti löytänyt!