 |
| Bend down Ali, I'm gonna shoot! |
Lauantaiaamulla käynnistin auton aamulla kello seitsemän ja suuntasin nokan kohti Mäntsälää, jonne oli tarkoitus lähteä metsästämään Iranin matkan jo kadonneita oppeja valmentaja Ali Ghoorchianilta uudelleen. Halvemmaksi tulee hakea ne opit Jatilasta kuin Iranista, onpa mukavaa, että Ali saapui Suomeen!
 |
| Kuva ETAT:in treeneistä, ei Alin kurssilta. (© Anni) |
Saan ihan taidokkaan vedon aikaiseksi aina, kun kamera otetaan esiin ja pidän jousta tarkoituksella jännityksessä kauan, jotta valokuvaaja saa kuvan. Jotain mystistä kuitenkin tapahtuu kun alan tositoimiin ja ammun. Tässä nimittäin veto on melko hyvä ja nuolen ja käden linja melko suora. Kurssilla Ali yritti saada vetoani pidemmäksi, siis tällaiseksi kuin tässä kuvassa. Minä osaan sen kyllä, mutta näköjään vain silloin tällöin prameilumielessä. Vetopituuttani ratkaisevammaksi ongelmaksi koitui kuitenkin vasen olkapääni. Se rikkoo suoran linjan pahasti. Tässä kuvassa sekään ei ole yhtä paha kuin normaalisti ampuessani, mutta tässäkin siinä on parantamisen varaa. Kun vasemman olkapään sai oikealle kohdalle, oli helpompaa vetää pidemmälle ja pidellä jousta pienen stopin verran. Stoppi minulta on jäänyt usein puuttumaan siksi, että vasen käteni alkaa sen aikana keksiä omia juttujaan, koska voima ei vain riitä. Kun olkapää oli oikein, ei pitelemisessäkään ollut ongelmia. Maltti vain unohtui välillä silti.
Ylitaipuva kyynärpääni sen sijaan aiheuttaa edelleen ongelmia. Vasen olkapääni on ajautunut ongelmakohtaan, jotta saisin vasemman kyynärpääni pois jänteen tieltä enkä löisi itseäni. Nyt, kun vasen olkapää koittaa palata oikealle paikalleen, on kyynärpää taas tunkemassa eteen. Pitäisi saada ajateltua kummatkin oikein. Ja siihen sitten vielä se vetopituus.
 |
| Backshot |
Virheiden huomaamisen lisäksi kurssilta sain myös hyödyllisen vinkin nopeuttaakseni ampumistani. Nokituksen jälkeen voin lähteä ampumaan työntämällä jousta vasemmalla kädellä ja vetämällä jännettä oikealla. Tätä ennen olen asettanut vasemman käteni suoraksi ensin ja lähtenyt sitten vetämään. Etuna on ollut se, että todella saan kyynärpääni ajateltua pois tieltä, mutta pidin silti tästä työntö-vetoajatuksesta enemmän. Se on nopeampi ja treenaa myös vasenta kättäni. Sen avulla voisin päästä eroon siitäkin, että nuolet menevät joskus helposti oikealle, koska oikea käteni on vasenta vahvempi. Tämä backshot-kuva ei nyt välttämättä ole muuten teknisesti se parhain, mutta siitä näkee, että olen alkanut vetää jousta jo ennen vasemman käteni suoristumista. On positiivista huomata, että edes joku opeista siirtyi maasta ammunnan jälkeen jo suoraan selkäänkin. Monesti kun hevosen selässä kaikki saadut opit unohtuvat.
 |
| © Ali Ghoorchian |
Seuraava kitinänaiheeni on istunta. Yllä olevassa kuvassa näytän siltä, kuin osaisinkin jotain. Tosin kyynärpääni nousee vedossa ylös. En tiennyt, että minulla on selästä ampuessa tällainenkin ongelma! Ratsastusjousiammunta on kyllä siitä hauska laji, että koskaan ei lopu kehittäminen. Jos saat jonkun virheen korjattua, varmasti löytyy uusi. Jos mahdolliset virheet loppuvat, voit aloittaa alusta! Tämä kyynärpääongelma on siis ollut minulla ennenkin ja luulin jo päässeeni siitä yli!
 |
| Läskipylly |
Ilmeisesti istuntani on kuitenkin hyvin ailahteleva. Vaikuttaa siltä, että jaksan pitää sen ensimmäiseen vetoon asti, jonka jälkeen pehva lösähtää satulaan eikä sieltä juuri sen jälkeen nouse. Tai jos nousee, niin vain väliaikaisesti paukahtaakseen satulaan uudelleen ja hoputtaakseen hevoseen lisää vauhtia tai hidastaakseen entisestään, riippuu ihan hevosesta. Sierra otti sen nopeuskannusteena ja vedimme muutamat kunnon kiitokierrokset.
 |
| Näitä edustuskelpoisia kuvia on lähinnä vain ennen ensimmäistä maalia! (© Ali) |
 |
| Ja loput ovatkin sitten tätä luokkaa. Ihme tuoli-istunta. |
 |
| Täälläkin tosin saatan vielä yrittää, mutta nouseminen kunnolla ei enää sen ensimmäisen lösähdyksen jälkeen onnistu. |
Lopputulemana siis jatkotreeniin menee istunta, vetopituus, vasen käsi kokonaisuudessaan ja työntö-vetoidea. Istunnan suurimmaksi ongelmaksi analysoin eteen valuvan jalan, jonka jälkeen pyllyllä ei ole enää muuta ratkaisua kuin lösähtää taakse ja alas. Siitä en ole vielä aivan varma, onko se vatsa- vai jalkalihasongelma, mutta ehkä voin alkaa treenata molempia. Jatkossa aion myös saada Alin äänen pääni sisään huutamaan: "Long, long! I have plunt arrows, I will shoot you!" Ehkäpä vetopituuteni siten pitenisi.
Kurssin jälkeen kävimme Annin, Annan ja Alin kanssa vielä syömässä persialaista ruokaa Espoossa ja lopulta ajoin Annin kanssa kotiin. Olin iloinen, että Annilla riitti juttua paluumatkaksi, eikä hän nukkunut kuten oli uhkaillut. Pysyin minäkin hereillä ja tuli tehtyä kunnolliset jälkipohdinnat, jonka takia tämä blogipäivityksen kirjoittaminen puolestaan vähän venyi ja jäi suppeaksi. Mitäs ette olleet autossa kuulemassa!
Kuvat, joiden alle en ole erikseen merkannut kuvaajaa, otti Sonja. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti