Kevään ekat jousiammunnat!

Olen nyt vieraillut Tulin luona paljon yksin ja ilman minkäänlaista kuvamateriaalia on tuntunut tylsältä kirjoittaa tännekään. Kenttä on ollut paitsi sula myös kuiva jo pitkään, ja olemme päässeet jo jousiampumaan laukasta pitkästä aikaa. Tuli on nyt myös päässyt etukengistään ja hokeistaan eroon, joten viime lauantaina hän pääsi myös pitkästä aikaa pallopelinkin pariin. Hän oli varsin taitava!

Ammuntakauden aloitin Tulin kanssa itsekseni torstaina, ilman nuoltenkerääjää. Raippateline on kuulkaas hyvä apu, siihen saa lisänuolia, joihin yltää helposti selästä käsin! Lisäksi joitakin nuolia sain kerättyä taulusta takaisin viineeni selästä käsin, mutta maahan menneet olivat auttamatta maassa, Tuli kun ei vielä täysin hallitse nuolten nostamista ja minulle ojentamista, vaikka kehittyykin tempussa kovasti. Yksin ampuessani unohdin ottaa satulan ja suitsien väliin "turvanauhan", mutta minähän en minkään narun takia ala suunnitelmiani vaihtamaan. En varsinkaan, kun Tuli oli tuulisesta säästä huolimatta innokkaan ja urhean oloinen. Laitoin sitten ohjat vain solmuun ja annoin niiden olla kaulalla vapaana. Tuli oli luottamukseni arvoinen.

Eilen Mira tuli pitkästä aikaa mukaani ja sain kuvamateriaalia tännekin jaettavaksi. Tuli oli superinnokas. Kata oli kuulemma palkinnut häntä edeltävänä päivänä laukannostoista maasta käsin, ja tulos oli huomattava. Yleensä Tuli tarjoaa innokkaimpina päivinään laukkaa ravattuaan jonkin aikaa, mutta nyt hän nosti laukan jo kun pyysin vasta ravia. Ravasimme hieman, mutta muuten treeni oli todella laukkapainotteinen. Molempiin suuntiin. Vasenkin laukka sujui nyt hirveän hyvin. Ampumiset tein vain kerran käynnistä ja loput laukasta.

Tavallinen enkkusatula tosiaan lähtee (vai lähti jo?) korjaukseen ja nyt olemme testailleet aussie-satulaa. Hirmuisen mukava vehje, mutta sopii hieman huonosti yhteen nuoliviineni kanssa. Minun nuoleni ovat ratsastaessa melko sylissä, ja satulan etukaari tulee vastaan jos yritän nostaa takapuoltani satulasta. Niinpä olen vain laiskasti istunut satulassa ja ampunut. Huomaan tämän johtavan helposti taantumiseen vanhaan "tekniikkaani" jossa vetopituus on säälittävän lyhyt. Käytän vetäessä koko kehoni jäntevyyttä ja voimaa avuksi, ja istuessa on niin laiska olo, ettei sellaista jäntevyyttä kropasta löydy. Vaikka tiedostan lyhyen vetopituuden tässä, on sitä vaikea lähteä korjaamaan, sillä kehoni kuvittelee olevansa maksimivedossa aikaisemmin kuin milloin se oikeasti on. Vetopituus on siis lyhyt, mutta kroppa sanoo että tässä on nyt maksimi ja tämän pidemmälle ei mene. Toki menisi, jos vetäisi vaan, mutta selässä ehtii miettiä tällaisia aika vähän. Selityksiä, selityksiä.

Osuminen oli sentään parempaa eilen kuin ampuessani yksin viime torstaina. Tällä kertaa ehdin miettiä vasemman käteni suoristamista, mutta en sitä vetopituutta. Torstaina en tainnut miettiä mitään. Ehkä ensi kerralla koitan miettiä kumpaakin kättäni.

Videota treenistä. Tämä ei ilmeisesti jostain syystä toimi puhelimella, mutta tietokoneella pitäisi näkyä. Lopussa on "aina ei oo heppaa" -loppukevennys ja hepaton sovellus unkarilaisesta radasta, jossa pitää ampua kolme nuolta ja ammuttavaa on etuviistossa, sivulla ja takaviistossa. 

Tuli alkaa hoksata nostotempun. Hän itseasiassa osaakin sen jo, mutta temppu vaatii vielä paljon hienosäätöä. En esimerkiksi voi vielä käskeä kovinkaan tomerasti Tulia nostamaan, koska se muuttuu silloin raipan potkimiseksi. Pitää vain odottaa ja tuijottaa raippaa päättäväisesti, niin Tuli sitten joskus sen minulle ehkä poimii. Myös irtipäästämisessä on vielä treenattavaa. Joko hän päästää sen ennen kuin minulla on siitä otetta tai ei irrota siitä lainkaan. Temppuun pitää siis vielä lisätä selkeä käsky (olen ahkerasti hokenut "nosta" tempun aikana, mutta noh..) sekä selkeä irrottaminen ja minulle ojentaminen, jos olen jossain muualla kuin Tulin edessä. Tarkoitus kuitenkin olisi viedä tämä homma selkään asti, jolloin ei riitä jos nuolen vain nostaa, vaan minun pitää vielä ylettyä ottamaan se Tulilta. Voi olla, että pääsisin helpommalla jos vain opettelisin itse olemaan ampumatta ohi.

Möykkyvaroitus!

"Mä täs vaan testailen, et miltä maailma näyttäis jos oisin shetlanninponi."

Kuvista ja videomateriaalista kiitos Miralle!