Teknisesti suunnilleen kaikki pielessä, mutta hauskaa oli!
Tänään tutustuin Sunny-nimiseen neitihevoseen. Aloitimme treenin hyppäämällä altaan syvään päätyyn kylmään veteen ja lähdimme läheiselle peltotielle. Mira sai kunnian mennä ensin, ampua käynnistä ja vähän ravailla ja laukkailla. Sitten minä hyppäsin ratsaille ja yritin jo ampuakin laukasta. Sunny on Tulia nopeampi, ja taitaakin mennä hetki taas oppia ampumaan nopeammaltakin hevoselta suunnilleen hyvin, kun se tekniikka tuntuu Tulinkin kanssa vähän ailahtelevan. Iranin reissusta alkaa olla jo liian kauan!
Ennen laukkoja minäkin ammuin muutamaan kertaan käynnistä.
"Sunny, Sunny, ei saa lähteä ennen kuin saa luvan!"
Valmistaudutaan ampumiseen!
Sunnylla on käytössä lännensatula. Enpä ole sellaisellakaan ennen mennyt, mutta se yllätti positiivisesti. Jalustimilla seisominen tuntui helpommalta kuin englantilaisessa satulassa. Syynä saattanee olla polvityynyjen puuttuminen sekä melko miellyttävä etukaari. Nuoliviinenikin toimii lännensatulan etupiikin kanssa, kunhan nostan viinettä hieman ylemmäs kuin missä pitäisin sitä englantilaisen satulan kanssa.
Kun altaan syvästä päästä oli selvitty, uiskenneltiin rauhassa matalaan päätyyn ja siirryimme aidatulle alueelle, nurinkurista eikö? Ensin Mira ampui tarhassa ravista ja minä otin hoitaakseni loppukäynnit, kuitenkin edelleen ampuen.
Käynnissä osuminen oli helppoa!
Ei Sunnykaan ole mikään hullun nopea, mutta Tuliin verrattuna tässä on tottumista. Sunny meni suunnilleen niin kovaa, että kilpailuissa ei jäisi ajan puolesta tappiolle, mutta aikabonuksiakaan ei kovin monesta sekunnista kertyisi. Joka tapauksessa pidin tammasta kovasti (vaikka olen ruunaihminen henkeen ja vereen) ja odotan jo innolla seuraavaa kertaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti