Tulpun pomput

Ehkä edustavin esteratsastusilmekuva minusta ikinä!

Tuli pääsi pitkästä aikaa hyppäämään. Viimeksihän olemme hypänneet lokakuun lopulla. Olimme kumpikin melko pahasti ruosteessa. Mikä nyt on esteistunta ja mikä jousiammuntaistunta? Mikä on sopiva jalustimen pituus, jotta jalat eivät hapota, mutta ylös on helppo nousta? Ai kamala. Tällä kertaa ongelmia tuottivat aussisatulan eri osat kuin yleensä, nimittäin polvien edessä olevat läpät. Ne kyllä antavat vähän periksi, mutta lyhyiden jalustimien kanssa päädyin varomaan niitä ja istuin satulassa hieman turhan takana. Korkea etukaari puolestaan ei juuri haitannut, sillä en hypännyt esteitä nuoliviineni kanssa. 

Viimeksi hyppäsin Tulin kanssa Katan ohjauksessa ja lämmin suositus oli napata harjasta kiinni ja mennä ennemmin liian löysän kuin liian tiukan ohjan kanssa. Tuli nimittäin suuttuu, jos suuhun jää yhtään roikkumaan hypyn aikana. Muistelin tätä ehkä hieman kirjaimellisesti, sillä ainakin alkuun heitin ohjat todella löysiksi juuri ennen estettä, ja seurauksena oli välitön ryhdittömyys. Ensi kerralla ehkä hyppään esteitä kuitenkin kunnon ohjastuntumalla, osaanhan minä myödätä, ja Tulikin ehkä oppii pitämään esteistä jos teemme sen kunnon ryhdissä, enkä jätä häntä aivan yksin juuri ennen estettä. Pehmeä tietysti pitää sieltä suusta olla, mutta se ei ole sama kuin ei ohjia lainkaan. 

Tuli on nyt saanut jousitreenien yhteydessä laukata paljon ilman ohjastuntumaa ja ollut vapaa venyttämään itseään ja laukkaamaan pitkänä. Väitän, että se on osaltaan innostanut Tulia laukkaamiseen ylipäätän, sillä hän nostaa nykyään laukkaa mielellään (myös omatoimisesti) ja on reipastunut hurjasti. Kuitenkin esteille laukkaa piti saada vähän koottua, etuosaa ylös ja ryhtiin ja takajalat kunnolla töihin. Sääli, että oivalsin tämän kunnolla vasta aivan viimeiselle esteelle, ja senkin siksi, että sitä edeltävän jyräsimme täysin. Tietysti hyvä, että oivalsin asian edes silloin. Kyllä me tästä kehitymme!

"En mä tällasta miniä vaivaudu hyppäämään, mutta jalkoja voin nostaa."

Lämmittelin yksittäisen maapuomin kanssa. Lisäksi menimme pientä ristikkoa ensin ravissa. Sittemmin siirryimme laukkaan, laukkasimme ristikkoa ja lopuksi hyppäsimme 40 cm pystyn. Aloitimme pienestä. Ehkä nämä tästä myöhemmin hieman suurenevat. 

Itse tosiaan olin ratsastajana melko ruosteessa ja hukassa. Pitäisi löytää se esteistunta pitkän talven ja jousitreenien jäljiltä. Jalustimien pituus tuntui aina liian pitkältä tai liian lyhyeltä. Ryhtiä ei löytynyt, ohjastuntumaa en uskaltanut ottaa. Voi minua, ja minä kun olen koko ikäni käynyt estetunneilla! Tuli puolestaan ei ole esteiden suurin ystävä, mutta arvostin kovasti hänen kärsivällisyyttään ja herrasmiesmäisyyttään. Yhtään ylimääräistä mielenosoitusta ei esteiden jälkeen tullut, vaikka kolisuttelimme puomeja hieman liikaa, lähestyimme väärällä askelpituudella tai olin muuten vain kuin pahainen aloittelija. Tuli hoiti tilanteen kuin kokenut ja varma opetusratsu! Onneksi tänään pääsin hyppäämään esteitä myös ihan aidolla kokeneella ja varmalla opetusratsulla Cavalier-tallilla ja löytyi sieltä vähitellen se ohjastuntuma, ryhti ja ennen kaikkea itsevarmuus. 

Toivottujen esteitä ylittävien hyppyjen lisäksi Tuli esitteli vihdoin valokuvaajana toimineelle Miralle pelästymisrodeonsa. Tällä kertaa hevosia syövänä hirvityksenä toimi kovaääninen ja liian lujaa liikkuva mopo. Ja tiedämmehän me mopot, nehän syövät hevosia! Mira on valistuksistani jo oppinut, että jos jotakin tapahtuu, ei pidä lakata kuvaamasta, sillä auttamaan ei pääse ennen tilanteen raukeamista kuitenkaan. Lopputulos oli paljon kuvia oksista, hiekasta, talosta ja kentän aidasta. Osassa kuvia näkyy myös yksittäisiä raajoja minusta tai Tulista. Kuvaaja unohti tähtäyksen, kun halusi nähdä rodeon omilla silmillään. Rodeota mentiin yli puoli kenttää. Kerran olin jo aivan varma, että putoan, mutta muistan sanoneeni itselleni kesken tilanteen, että en taatusti putoa, kun toinen jalustinkin on vielä jalassa! Yllättävän paljon sitä ehtii ajatella ja miettiä omaa toimintaansa, vaikka hevonen tai tilanne ei ole hallinnassa. Lopputuloksena se, että selvisin rodeosta putoamatta! Liitän loppuun videon, jotta tekin voitte kauhistella ratsastustani, jalkojeni asentoa ja esteistuntani löytymättömyyttä. Videon lopussa on vielä Miran ottama kuvasarja moporodeosta, nauttikaa!

Tulipoika, Tupee, Tupeerius, tupeehius!